Tiesin Vellon olevan väsynyt kahden edellisen päivän jäljiltä, joten tein alkuverkkaa vähän kevyemmin ja lyhyemmin kuin muut. Hyppyjäkään ei otettu turhan paljon. Vilja talutteli aika kauan käynnissä ennen kuin itse kiipesin selkään (yritin irrottaa autoa lumipenkasta sillä välin). Vello oli aluksi vähän jäykkä, mutta vertyi kävelytyksessä. Sen verran siinä on vielä vinoutta, että jännittyessään kovasti tai ollessaan jäykkä se ottaa helposti vasemmalla takasella lyhyempää askelta. Anzu on onneksi tulossa tässä parin viikon sisään hoitamaan taas Vellon, niin saa kaikki epämääräiset jännitykset pois.
Ihan videon alussa näkyy Vellon reaktio puomeihin. Jostain syystä ne on sille aina järkyttävät, vaikka olisi niitä kuinka usein mennyt. Videolla näkyy myös todella hyvin kuinka vasemmassa laukassa takapää työntyy sisään, vaikka kuinka yritän sitä oikaista.
Vellon yhden esteen ohimeno pääsi yllättämään mut täysin, enkä ole ihan varma mistä johtui. Tollaista se teki paljon alussa, kun ei ollut vielä hyvin pohkeiden välissä. Vellohan hyvin harvoin pysähtyy esteen eteen, ellei sitten ratsastaja heitä ohjia pois, silloin se pysähtyy kavaletinkin korkuiselle. En tiedä oliko se tuossa niin pahasti vain vasemman pohkeen päällä vai saiko väsymys sen kokeilemaan tällaista vaihtoehtoa. Tällä kertaa osasin kyllä tukea paljon paremmin pohkeilla, kuin viime kerralla väsyneemmällä Vellolla hypätessä.
Vello voi olla joka kerta hypätessä ihan erilainen ja se millainen se on, tietää varmaksi vasta ensimmäisen esteen jälkeen. Lisäksi se usein muuttuu jopa treenin aikana erilaiseksi ratsastaa (kun esimerkiksi pidätteet menee läpi ja se jääkin odottamaan) ja mulla on välillä suuriakin vaikeuksia pysyä mukana noissa muutoksissa ja muuttaa omaa ratsastusta tarpeeksi nopeasti. Musta oli siitä simppeli, että sitä ratsastettiin lähes poikkeuksetta samalla tavalla, vaikka se joskus olikin enemmän menossa kuin yleensä.
Rankan viikonlopun jälkeen Vello sai maanantain vapaaksi (mulla on maanantait ja keskiviikot tosi pitkiä päiviä töissä) ja tiistaina lähdettiin Annen ja Kisun kanssa maastoon. Oli sellainen vesisadekeli ja hanget pehmenneet hyvin, joten käytiin ravailemassa ihan umpihangessa yhdellä pätkällä (aika pitkä pätkä) ja sen jälkeen vielä käveltiin kunnolla hangissa. Oikein kunnon rämpimisreissu. Kisu väsähti selvästi ja Vellokin kyllä väsyi, mutta onhan sillä vanhempana parempi lihasvoima ja kunto. Hangesta kun päästiin pois, niin Vello olisi halunnut välillä jopa hilluskellakin, että energiaa jäi kyllä vielä. Meillä on onneksi ollut ihanan paljon lunta tänä talvena ja nytkin suurin osa tuosta hangesta oli ihan polviin asti hevosia, paikka paikoin taisi jopa mahakin vähän viistää hankea.
Pellolla meillä on aurattu rata, jossa yleensä päästellään menemään ja siellä jos haluaa kahluuttaa niin radan keskellä on sitten syvempää hankea. Se vaan tuppaa olemaan jo läpi kahlattu, niin on ihan täynnä jälkiä ja niin ollen vaikeampi mennä. Sen takia oli kiva kun löydettiin ihan koskemattomat hanget.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti