tiistai 27. helmikuuta 2018

Kouluvalkku pakkasessa

Nyt kun on ollut vähän enemmän pakkasta, niin on ihan oikeasti joutunut miettimään pukeutumista. Vellon kanssa ratsastaessa tulee aina kyllä kuuma, en tiedä johtuuko se siitä, että sen kanssa pitää niin paljon keskittyä istuntaan ihan jo liikkeen takia, mutta myös siksi että se reagoi niin voimakkaasti ratsastajan istuntaan ja tekee välillä yllättäviä tanssiliikkeitä. Mustan kanssa ei samalla tavalla tullut hiki, vaikka sitä piti ratsastaa selkeästi enemmän eteen. Liike ilmeisesti oli niin pieni ja tasainen, ettei se vaatinut istunnalta samalta tavalla "passiivista aktiivisuutta", vaikka sitäkin sai ihan istunnalla ratsastaa ja se toimi sillä kivasti.

Yleensä jos olen toppatakin jättänyt päälle, on alta pitänyt ottaa reilusti vaatetta pois. Nyt kun valmennus oli sovittu puoli seitsemäksi lauantai-iltana eli reilusti auringonlaskun jälkeen, jouduin miettimään mitä oikeasti laittaisin päälle. Koska unohdin paksumman toppaliivini kotiin, päädyin toppatakkiin ja laitoin sen alle ohkaisen urheilupaidan (pitkät hihat) ja kevyen toppaliivin. Tuo toppaliivi oli kuitenkin liikaa, kun päästiin työskentelemään ja hikihän siinä tuli. Myös hevoselle, vaikka pakkasta oli se viisitoista astetta (ellei vähän enemmänkin). Huppukin oli pakko ottaa pois päästä, vaikka yleensä mulla on korvat ja pää helposti kylmettyviä, nyt oli kuitenkin pääkin hikinen tunnin jälkeen, ehkä jouduin tekemään liikaa ajatustyötä, sen takia ne hevosetkin tuntuu naamastaan hikoavan.
Vello lumipesulla. Kaikki kuvat tällä kertaa kännykkälaatuisia.

Valmennus oli melko simppeleitä tehtäviä, mutta meille vaatimustasolta haastavaa. Vello ei ole vielä läheskään aina tasainen edestä, varsinkin kun oli taas päässyt olemaan useampi vapaapäivä, joten alku meni siihen, että haettiin taas avoimuutta muotoon ilman että hevonen juoksee pois alta. Niskaa pitkälle, kaulaa pyöreäksi ja selkää ylös. Jalathan Vellolla kyllä käy ja sen on melko helppoa ottaa painoa takasille. Onneksi se ei ole luonnostaan kovin etupainoinen, muuten olisi kyllä hankalaa. Aluksi näitä asioita haettiin ravissa, paljon ympyröitä ja vapaasti suunnanvaihtoja, mutta ei lävistäjillä vaan esim. vastakaarroilla. Vellon rasvavaranto kylkiä olikin mielenkiintoista yrittää saada taipumaan ja tuntui ettei talvikenkien kanssa oikein saanut omaa pohjetta nätisti sinne kylkeen kiinni. Asiaa ei auttaneet mun talviratsastushousut, joissa on pelkät silikonipaikat eikä niitäkään ole pepussa. Mulla on yhdet kesähousut samanlaiset ja tykkään hypätä niiden kanssa, mutta kouluratsastuksessa olen suosinut vielä perinteisiä kokopaikkoja, jolloin se takapuoli pysyy edes vähän helpommin Vellon kyydissä mukana. Taas huomaa sen eron, että Mustalla pystyi ihan helposti menemään vaikka toppahousuilla eikä ollut ongelmia pysyä kyydissä. Lopputuntia kohden onneksi jo totuin tuohon "liukkauteen", joten oli helpompi pysyä kyydissä eikä koko aikaa tuntunut siltä, että nyt liukuu johonkin.

Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään varsinaista harjoitusta eli vastalaukkaa. Anne teki koko ajan vastalaukkaa ja siinä sulkutaivutusta, meille Vellon kanssa riitti vastalaukan nostot. Eli pitkän sivun alkupuolella vastalaukka ja ihan lyhyen pätkän jälkeen jo raviin. Päädyssä sitten tarpeen vaatiessa ravissa ympyröitä, myös sen takia, että Anne pääsi vastalaukassaan tarpeen vaatiessa ohi meistä. Toinen vaihtoehto tehtävän tekemiselle olisi ollut siirtyä käynnin kautta päätyihin aina myötälaukkaan, mutta sain itse valita kumpaa teen ja totesin, että Vellolle voi olla helpompaa ymmärtää, kun nostetaan vain sitä vastalaukkaa eikä vuorotellen molempia. Varsinainen tehtävä tässä laukassa kuitenkin oli rennot siirtymät, joissa hevonen pysyy pyöreänä ja niska siellä pitkällä. Mikä on laukassa muutenkin jo haastavaa, saati että siirtymät olisi kovin kauniita, vaikka niitä olenkin yrittänyt treenata. Saatiin kyllä molempiin suuntiin ihan hyviäkin siirtymiä ja ravissa sain nopeasti Vellon rennoksi vaikka se olisikin siirtymässä vähän jännittynyt eli jonkinlaista edistymistä on tapahtunut. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja oikeaan kierrokseen oli siinä mielessä hankalampaa, että Vello työntää vieläkin vasemmassa laukassa peppuaan sisään päin (siis laukan suuntaisesti sisään päin eli sinne vasemmalle), mikä teki nostoista välillä haastavia. Lopuksi laukkasimme vielä myötälaukassa ympyröitä ja siinäkin piti yrittää säilyttää se pyöreys ja pitkä niska. Viimeisen ravisiirtymisen saimme tehtyä kyllä tosi hienosti, vaikka se ottikin pari yritystä. Loppuraveissa Vello venyttikin jo oikein hyvin ja sitä sai jopa vähän pidentämään askelta ilman, että rupesi juoksemaan pois alta. Olenkin pellolla mennessä yrittänyt opettaa itseäni vähän reippaampaan ravin tahtiin ja Vellolle sitä, että se voi pidentää sitä askelta ilman että tarvitsee jännittyä ja ruveta juoksemaan alta pois. Jos Vello yhtään jännittyy niin en pysty istumaan yhtään reippaammassa ravissa itse enää rentona. Kotiläksyksi saatiin käsky harjoitella noita vastalaukkoja, ihan tuolleen vaan suoralla uralla, mutta keskittyen tosiaan siihen rentouteen.
Katinka sai uuden ulkoloimen, Premium Equinelta. Onneksi oli sopivan kokoinen ja tuntuu ainakin tosi kestävältä (= vielä ei ole tarhakaverit saaneet reikiä aikaan)

Sunnuntaina käytiin vähän päästelemässä maastossa Annen ja Foriolan kanssa. Otin kokeiluun ostamani happy mouth -omena nivelen, kun ajattelin Vellon olevan vähän väsynyt edellisillan valmennuksesta (ei ollut!) ja sitä myöten rauhallinen, jos kuolain ei vaikka kävisikään sille. Lisäksi oli Foriolan takapuoli varajarruna edessä. Vello oli alkumatkan ihan menossa ja steppaili melkein paikoillaan, ei vaikuttanut väsyneeltä. Käynnissä me mentiinkin Foriolan edellä, vaikka sekään ei todellakaan ole mikään hidas kävelijä. En ollut ihan varma kuolaimen tehokkuudesta (Mustalla samanlainen oli paras kuolain maastoon ja esteille, kun sillä oli sopivasti jarrua), joten jättäydyin ravissa Annen ja Foriolan taakse. Paineltiin melko reipasta ja pitkää ravia ja laukkakin annettiin rullata reippaasti eteen. Vello raukka oli taas ihan hikinen ja vaikka sitä sisällä ensin kuivattelinkin parin fleecen alla, oli ulos kuitenkin pakko laittaa toppaloimen alle vielä kuiva fleece. Vello onnistui hajottamaan sen sadeloimen, jossa on fleecevuori ja joka on toiminut erinomaisesti kuivatuksessa ulkona. Nyt siis pakko laittaa toppaloimi ja koska se ei itsessään ole oikein hyvä hien imemiseen, niin fleece sitten alle.
Uusi fleece. Oli seuraavana päivänä ihan valkoinen edestä, kun Vellolla aika paha karvanlähtö :D

lauantai 24. helmikuuta 2018

Estevalkku viime vuodelta

Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja editoitua sekä ladattua viime vuoden viimeisen estevalkun. Tämä oli joululomalla arkipäivänä, onneksi olin ennakoinut tämän mahdollisuuden ja ottanut joulun ja uuden vuoden välipäivät lomaa, niin pääsin osallistumaan valkkuun ilman ongelmia.

Vellolla ei ollut hypätty pitkään aikaan kunnolla, syksyllä Robbyn valkkujen loputtua taisin hypätä kerran Annen tunnilla ennen kuin tuli lunta ja pakkasta. Ja tauko hyppäämisestä kyllä näkyi. Kyllähän me esteet ja tehtävät selvitään, mutta videolta kyllä näkyy se totuus, että hevonen ei pysy läheskään aina kovin suorana. Eikä se myöskään taivu tarvittavasti, jolloin esimerkiksi ympyrällä tehtävät hypyt työntää muo helposti kallelleen ulospäin, kun hevonen menee ulkolapa edellä suorin vartaloin kerien. Hypyt oli kyllä ihan kivoja ja Vello ei päässyt kovin valloilleen. Rentous jäi uupumaan, koska jouduin vielä kontrolloimaan menoa koko ajan. Pidätteet ei siis tulleet ihan rehellisesti läpi asti niin, että Vello olisi oikeasti jäänyt odottamaan, kuten se parhaimmillaan tekee. Joskus se tosin muuttuu niin nopeasti, etten itse pysy perässä, vaan jään vielä pidättämään silloinkin kun pitäisi jo vain antaa mennä ja olla rennosti mukana. Mutta oppimassahan tässä molemmat ollaan.




Vello on kyllä tosi ripeä jaloistaan. Se tekee nykyään vaihdot aika vikkelästi jos sattuu tulemaan väärällä laukalla alas esteeltä tai ristilaukalla. Eikä se myöskään enää panikoidu siitä jos sen jalat hetken onkin solmussa. Videolla alussa näkyy hyvin Vellon innostus, kun yritän tehdä pohkeenväistöä ennen ja jälkeen puomien, niin Vello ottaa sitä enemmän laukannostona (joo, meneehän se siinä sivulle, mutta ei tuo nyt mitään oikeaa pohkeenväistöä kyllä ollut).

Tehtävistä en sen enempää selittele, muuta kuin aina voisi itse ratsastaa paremmin ja hevonen saisi tosiaan taipua paremmin ja olla suorempi. Varsinkin vasemmassa laukassa se työntää takapuoltaan todella paljon sisälle ja se on sieltä vaikea suoristaa vaikka kuinka yrittäisi. Ihan hyvät (ja rauhalliset) hypyt siihen nähden, että tosiaan pidempi tauko takana.

Pari valkkuvideota on vielä odottamassa ja vissiin yhdet kisat.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Tammikuu

Tämä postaus on roikkunut valmiina jo jonkin aikaa, mutta sattuneesta syystä tämän julkaisu jäi vähän myöhäiseksi.

Päätin alkaa pitää tämän vuoden alusta kirjaa heppamenoista eli siis rahan menosta.. Jos tämä vaikka hillitsisi turhaa ostelua, ainahan voi toivoa.

Tammikuu näytti aika hyvältä, kunnes ihan loppukuusta tuli muutama ostos tehtyä. En ole laskelmiin laskenut tallivuokria enkä polttoaine kuluja. Tallivuokrat on vakio ja ne maksetaan joka kuussa ja polttoainekuluja on hankala erotella, kun autolla tulee ajeltua töihin ja muualle joka tapauksessa.

6.1. Norilon valkku 35e, koppi 25e
7.1. Norilon valkku 35e, koppi 25e
20.1. Vellon kengitys 55e (kengät yms. ostettu edellisvuoden puolella)
25.1. Magnebalans 6,90e (Puuilo)
26.1. Kouluvalkku 25e
27.1. Börjesiltä Vellolle bootsit x2 41,52e, kuljetusriimunnaru 9,95e ja talviratsastushousut 111,20e(bootsit ja housut alessa).
30.1. Melassileikesäkki 15,20e, elektrolyytti 13,80e ja magnebalans 5,60e (koska oli edullinen ja tätä tarvii)(Maatalouspirkka) sekä MSM 13,90e ja kuolaimet Vellolle 10e (tarjous) (Puuilo)

10 kerran maneesikortin ostin viime vuoden puolella, joten sitä ei ole näissä laskelmissa mukana, muuten se nostaisi noiden valkkujen hintaa.

Eriteltynä siis:
valmennuksiin ja kuljetuksiin yhteensä 145 e
kengitykset 55 e
rehut 55,40 e
hevosen varusteet 61,47 e
omat kamat 111,20 e

yhteensä 428,07 euroa


Seuraavasta kuusta tiedän tulevan pahemman, kun on ainakin yksi klinikkareissu tiedossa.

Vello paksuilee kännykkäkuvassa

Joulukuu meni ihan kokonaan töissä, enkä jaksanut yhtään kirjoittaa blogiin. Samoin tammikuu meni jonkinlaisessa sumussa. Liikutuskalenteriin olen yrittänyt laitella kaikki liikutukset ylös, joitain tunteja sieltä varmasti Mustan ja Katinkan kohdalla uupuu. Vello on päässyt ihan älyttömän helpolla, vaikka onkin valkuissakin päästy käymään melko ahkerasti.

Viime vuodelta on parista kisoista vielä videot julkaisematta, sekä useammasta Norilon valkustakin on videota olemassa, niiden muokkaaminen on vaan vielä hitaampaa, mutta lupaan ne tehdä.


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Hyvästit kuninkaalle

Liian varhain lähdit,
sinä kultaakin kalliimpi.
Suuri kaipaus jäi,
mutta laukkaa sinä vapaana
siellä missä kaikki kivut on unohdettu.


Viime viikon torstaina sain sellaisen puhelun tallilta, mitä yksikään hevosen omistaja ei varmasti halua. Annen tehdessä iltatallia hän huomasi, ettei Musta ole tapansa mukaan olekaan portilla vartomassa vaan seisoo tarhan alaosassa. Ponilta oli riimu kadonnut, mutta naru kaulalla seurasi kyllä jotenkin portille päin. Anne kuitenkin totesi, että kävelee sen verran huonosti, ettei saa yhdessä muiden kanssa ja soitti minulle, että parempi että tulen itse katsomaan mikä jalassa mahdollisesti on, kun ei kunnolla kävele. Musta oli jo vajaan viikon vähän ontunut kyseistä takajalkaa ravissa, käynti oli yleensä ihan ok.
Tallille saavuttuani otin heti varariimun ja kipulääkkeen ruiskuun ennen kuin suuntasin tarhoille. Anne oli muut ponit tuonut sisään ja odotteli Mustan kanssa tarhassa. Ponin pulssi oli selvästi koholla mikä kieli kivuista. Kipulääke suuhun ja sen jälkeen lähdimme kävelemään tallia kohti. Heti kun sain ponia vähän valoisampaan kohtaan ja seurasin sen kävelyä huomasin, että takajalka heilui joka askeleella jonka poni kolmella jalalla kinkkasi eteenpäin. Annen tullessa meitä vastaan, kun oli saanut loput hevoset sisään pyysin soittamaan päivystävälle eläinlääkärille.
Päivystävä oli eri kunnassa juuri sillä hetkellä, mutta pääsi sieltä lähtemään ja antoi ohjeeksi pitää ponin lämpimänä ja antaa tupla annoksen kipulääkettä. Domoakin sai antaa.
Me olimme tällä välin päässeet vihdoin tallin eteen kunnon valoon ja annoimme lisää kipulääkettä. Musta oli kovin levoton kun kaikki muut oli sisällä ja kivutkin varmasti kovat. Bobby tuotiin Mustalle seuraksi ja pikku hiljaa kipulääkekin vaikutti ja pulssi vähän laski. Domolla ei tuntunut vaikutusta olevan.
Eläinlääkäri tuli paikalla, eikä hänen tarvinnut kuin vilkaista ponia ja totesi sen, minkä me jo Annen kanssa tiesimme eli että mitään ei ollut tehtävissä. Poni sai kunnon rauhoittavat, jotka sen kaatoivatkin maahan ja Bobby pääsi jatkamaan ilta-ateriointiaan, kun me hyvästelimme Mustan sen viimeiselle matkalle.
Onnea oli se, että puolisen tuntia ennen hevosten hakua oli Anne vielä ratsastellut kentällä tarhojen vieressä ja silloin kaikki oli ollut normaalia, joten Musta ei joutunut kärsimään kauaa. Kipu on se, mitä eläimilleen viimeiseksi toivoo, niille kun on mahdoton selittää, että kohta kipu helpottaa.

Hyvästit siis tallin kuninkaalle ja kiitokset näistä kymmenestä vuodesta jotka sain sinun kanssasi viettää!