Myrskytuulia

Tai ainakin kovia puuskia..

Tiistaina marraskuun loppupuolella meillä madotettiin hevoset. Anne madotti harjoittelijan kanssa Katinkan ja Mustan, mutta Vellon madotin itse. Se kun välillä lähtee siinä tilanteessa aika voimalla taaksepäin, niin se on helpompi hoitaa tallissa, esimerkiksi karsinassa, kuin pihatossa jossa peruuttelua ei pysty estämään.
Ratsastin aluksi Mustan kentällä, ura oli melko ok, mutta Mustalla jäi aika paljon tilsaa hiekka-lumi sekoitteesta, joten menin vain käyntiä ja ravia enkä ottanut laukkaa ollenkaan. Vaatimuksena kuitenkin oli selänläpi työskentely ja itsensä kantaminen. Väistöjä ei oikein pystynyt pelkkää uraa käyttämällä tekemään, joten käytin loivia avoja notkisteluun ja suoristamiseen. Siirtymät ovat parantuneet taas lähes normaalille tasolle eikä Mustalla tule heti tarvetta yrittää juosta alta pois tai nostaa päätä taivaisiin siirtymässä.
Vellon kanssa menimme Annen tunnille, jossa myös aiheena avotaivutukset. Vello on vielä kengätön, joten sille pohja oli hyvä. Avoa piti tehdä tosi loivana, muuten Vello yritti pullauttaa vain ulkolavan pois ja juosta pois tehtävästä. Loppupäässä alkoikin sujua. Teimme myös paljon voltteja tunnin aikana, joissa oikein keskityin käyttämään ulkoapuja, erityisesti pohjetta nyt, kun Vello alkaa sitä jo sietää hyvin ilman karkuun juoksemista. Vello käyttäytyi muutenkin aika nätisti, vaikka oli jo pimeää (valot on kyllä kentällä, mutta kuitenkin) ja kentällä oli muitakin ratsukoita. Muutaman kerran se otti vähän pyrähdys-yrityksiä kun joku tuli ihan lähelle (takaapäin), varsinkin laukassa. Maastossa se sietää hyvin, että joku tulee ihan takana, mutta kentällä toi toisten hevosten liiallinen läheisyys on vielä vähän haasteellista. Mutta tässähän se koko ajan oppii. Vasen laukka on taas pitkään ollut haasteellista nostaa suorana ja jatkaa suorana, Vello mielellään heittää pepun vasemmalle nostossa, vaikka en juuri käyttäisikään ulkopohjetta ja siitä suoristaminen on melkoisen vaikeaa. Muutaman kerran vaihtoi jopa oikeaan laukkaan kun kunnolla rupesin vaatimaan suoristumista. Viimeiset kerrat onnistui jo melko hyvin. Maastossakin tuo ongelma ilmenee, varsinkin jos on joku edessä, jolloin Vellolle saattaa tulla vähän kiire nostaa laukkaa kun kaveri menee jo.

Musta lenkin jälkeen

Keskiviikkona Musta ja Katinka meni lasten alkeistunnilla ja Vellon vain juoksutin kevyesti alakentän vieressä olevalla lumisella kohdalla.

Torstaina oli kunnon tuulinen päivä. Päivällä töissä en tuulta vielä niinkään huomannut, mutta iltapäivällä mitä lähemmäksi kotia tulin ja tallilla ei voinut olla huomaamatta. Rohkeasti kuitenkin lähdin Vellon kanssa kentällä, vaikka en ollut ihan varma mitä se tuulesta sanoo. Kyllähän se muutaman kerran yritti häippästä kun oikein puhalsi eikä se myöskään tykännyt oikein mennä vastatuuleen vaan silloin vauhti hidastui ja yritti siirtyä käyntiin. Muutaman kerran oli oikein kunnon puuskia, jotka sopivasta kulmasta tullessaan heilautti jopa Velloa ja varsinkin mua siellä selässä. Jäin työskentelemään kentän keskelle isolle neliölle, mutta niin, että neliön kulmat oli pitkien sivujen kohdalla ja suorat sivut oli ns. kentän kulmien kohdalla eli ei siis ollut aikaa apuna missään suoralla sivulla. Näin jouduin oikeasti itse ratsastamaan ne suoratkin sivut. Tämä on mulle tosi tehokas kuvio, kun joudun oikeasti keskittymään, niin hahaa, kummasti tulee se hevonenkin avuille kun ei vaan voi matkustella. Vello tarvitsee aika vahvasti pohjetta, mutta jos vaan posottelee suoraan, niin se ottaa sen pohkeen enemmänkin eteenajavana, jolloin sitä ei niinkään tule käytettyä. Mutta kun oli aika lyhyet suorat ja melko tiukat kulmat (varsinkin käynnissä), niin oli vaan pakko käyttää niitä pohkeita. Vello oli monessa pätkässä rento, mutta liekö sitten tuulen vaikutusta vai ratsastajassa vika, niin monesti kyllä oli myös vähemmän rento. Pääasia kuitenkin, että selvittiin hengissä sieltä tuulesta ja Vello pääsi töihin, jotta olisi seuraavan päivän valkussa helpompi lähteä työstämään jo alusta lähtien.

Hämärä myrskypäiväkuva kännykällä.. kuvassa Vello :D

Mustan vain juoksutin, kun en viitsinyt enää toisella hevosella siellä tuulessa heilua. Mustalla olikin vähän meno päällä ja vaikka vähän jäi tilsaa, niin ei näyttänyt sen menoa häiritsevän kun ei kukaan ollut selässä häiritsemässä tasapainoa. Raviakin lähti kauhomaan ihan kiitettävällä vauhdilla, mutta laukassa varsinkin sai hillukohtauksia. Muutamat pukitkin lensi ja aina kun vähän meinasi tulla liukkaampi kohta tai jokin horjahdus pohjan takia, niin Musta vaan lisäsi kaasua ja oli oikein kiukkuisen näköinen. Sen pääkoppa tarvitsisi kyllä kunnon laukkamaastoilut. Onneksi kengittäjä oli tulossa seuraavana päivänä, niin saa Mustallekin hokit alle. Tuo duplo-kenkähän on siitä kiva, että se ei lumella ole oikeastaan yhtään liukas vaan vastaa aika lailla kengätöntä kaviota. Se on muovisekoitetta ja lisäksi sen pohja on kuvioitu, vähän samaan tyyliin kuin joissain ihmisten vaelluskengissä. Eli se pysyi hyvin pystyssä tuolla lumipohjalla vaikka ei ollut hokkeja. Ainoa asia mikä häiritsi oli hetkittäin kertyvät tilsat. Sen takia sille talveksi tuleekin umpipohjalliset duplot, joiden toivon estävän tilsan kertymisen.