Märkää riittää, onneksi on kuiviakin paikkoja

Yhtenä viikonloppuna Anne oli reissussa, joten mä pidin lauantaina lasten alkeistunnin kentällä ja sen jälkeen vedin pari maastoa. Otin lasten maastoon vetoon Mustan ja toiseen vähän reippaampaan Foriolan. Olipa hauskaa taas mennä jollain muulla kuin omillaan. Varmaan vuosi taas kun viimeksi mennyt Foriolalla ja hassultahan se tuntui.
Käärmetien alussa oli jättimäinen vesilätäkkö, kun tien viereiset ojat  oli tulvineet tielle. Ei mitään mahdollisuutta kiertää, vaikka Katinka vähän yrittikin mennä "reunoja" myöden. Sille olikin vettä melkein polviin asti. Kansas näytti myös nostelevan kinttujaan melko korkealle, mutta muut tuli nätisti perässä. Musta onneksi tykkää vedestä, joten sen kanssa ei tullut ongelmia. Foriolakaan ei vedestä pahemmin hätkähtänyt, vähän eteni aluksi varovaisemmin.

Tuoreempien kuvien puutteessa saatte nauttia muutamasta poseerauskuvasta joita otettiin Vellosta joitakin kuukausia sitten.

Seuraavana viikonloppuna Vello pääsikin kunnolla maastoilemaan, kun kävin lauantaina ensin päivällä sen kanssa yksin (sekin meni vedestä nätisti, vaikka aikoinaan vähän vettä jännittikin) ja illemmalla vielä Kisun kanssa. Silloin oli jo hämärää, joten vesi oli Kisulle aika jännittävä. Kovin pitkälle ei muutenkaan päästy, kun yhdellä laitumella tien vieressä oli valkoinen jänis, jota hevoset jäi tuijottamaan. Asiaa ei auttanut jäniksen liikkeelle lähtö, vaan se meinasi aiheuttaa myös Vellon liikkeelle lähdön, ihan väärään suuntaan tosin. Jätettiin maastoilu sitten siihen ja tyydyttiin meidän citymaastoon eli kiertämään kentän ja tallin ympäristöä, jossa tulee vähän nousua ja laskua ja on ennen kaikkea sen verran valoa, että näkee pimeämmässäkin. Sunnuntaina käytiin sitten ihan päivänvalossa. Samalla todettiin että ollaan todella onnekkaita siinä, että koko seutu on hiekkaharjua. Maastot on kuivia (tai ainakin ratsastettavissa), kun edes osa on hiekkateitä koko matkalta. Metsäalueita vältellään näin märkään aikaan, jotta pohja ei kärsi. Samoin tarhat on kaikki vähintään osittain hiekalla ja näin ollen hevosilla on kuivaa tilaa. Metsäosuuden mudatkaan ei ole kovin upottavia, harvalla on edes kaviot kokonaan mudassa vaikka märkää onkin. Samoin meillä on käytössä alakenttä ja vaikka siellä ei olekaan niin hyvää valaistusta pimeällä, on se tähän mennessä ollut kaikkina sadepäivinäkin ratsastuskunnossa. Siinä on sen verran enemmän kaatoa, että vesi valuu suurimmaksi osaksi pois vaikka yläkenttä (se varsinainen kenttä) lilluisikin vedestä.

Edellistiistaina oli tosi hyvät kelit ja Anne pitikin mulle ja Vertsulle estetunnin. Vellosta huomasi ettei se ole hypännyt sitten kisojen, koska meno oli aluksi taas vähän vinhaa.. Meillä oli ihan kaksi estettä ns. kulmittain niin, että molempia tultiin koko rata leikkaalla. Niillä pystyi hyppäämään siis eräänlaista kahdeksikkoa. Aluksi ihan kavalettikorkeudella ja muutamaa peräkkäin. Ihan lopuksi toisesta pystystä tehtiin okseri ja korkeudet olivat jotakin 70-80cm tienoilla. Lopuksi Vellokin oli jo ihan rento ja pystyin itsekin rentoutumaan ja antamaan hevosen vain mennä.

Kuvaan yleensä aika-asetuksilla, mutta nyt päätin kokeilla aukon valinnalla. Näistä tuli itseasiassa aika kivoja ja onneksi menin tarpeeksi lähelle hevosia, jotta kuvat säilyi tarkkoina. Olisi muuten mennyt pari tuntia hukkaan Milan kanssa kun kuvailtiin niitä tallin hevosia, joista vielä puuttui hyvät kuvat tallin face-sivuilta.

Olen asentanut puhelimeeni sport trackerin ja käytän sitä maastoillessani. Siitä on hauska seurata matkan pituutta ja kestoa, sekä nopeuksia. Huippunopeudet se joskus kyllä ottaa ihan oudosti, jonkinlaisena piikkinä enkä millään usko että olisimme esimerkiksi Mustan kanssa laukkailleet askeltakaan nopeudella 67km/h! En tiedä onnistunko liittämään tietoja mitenkään tänne, mutta jos onnistun, niin latailen joskus teillekin dataa nähtäväksi.

Lisäsin myös blogiin kalenterin, johon päivitän hevosten liikutuksia. Näin mun ei tarvitse kirjoittaa kaikkea tänne teksteihin, jotta muistaisin ne, vaan voin tarkistaa asian kalenterista. Kovin pitkälle taaksepäin en sitä päivittänyt..

Vello poseerasi yllättävän hyvin..

Lumi tuli ja suli

HIHS viikonloppuna tuli Vellolle vähän turhasti vapaata eikä homma ainakaan helpottanut kun sain itseni kipeäksi. Tiistaina kävin kyllä maastoilemassa ja Vello oli yllättävän rauhallinen. Loppuviikon olinkin sitten taas pitkää päivää töissä. Seuraavalla viikolla olikin jo lunta ja hevosilla arvatenkin kesäkengät alla. En edes ehtinyt Katinkalle hakea uusia kenkiä, joten siltä otettiin vaan kengät pois, niin pysyy paremmin liukkaalla pystyssä. Mustan kenkähän taas vastaa pinnaltaan paljasta kaviota, joten sillä ei niin suuria ongelmia ollut, paitsi tilsojen kanssa tietenkin. Tilasin sille kuitenkin talveksi sellaiset versiot, mihin hokit saa. Tosin kärkihokin reijät joutuu itse asentamaan, niin sanoakseni. Otin lisäksi versiot, joissa on koko pohja ummessa, jotta ei kertyisi tilsoja niin paljon, toivottavasti ei ollenkaan.

Näihin piti siis itse porata reijät noille kärkihokeille ja sitten tunkea sinne tuollaise metallijutut, jossa ne kierteet on.. Onneksi iskällä oli maalla pystyporakone, niin homma jopa onnistui, käsiporakoneella ei meinaan kyllä onnistunut.

Koska pohjat on olleet vielä liian pehmeät, niin pihattohevoset eivät ole päässeet pellolle ettei se mene pilalle, joten pienemmällä alueella ne ei liiku niin paljon. Vapaapäivät kerää siis Vellollekin yleensä virtaa turhan paljon. Tiistaina juoksutin suosiolla ennen kuin kiipesin selkään ja kyllä se menikin. On jokseenkin huvittavan näköistä kun massiivinen ja vähän (tai aika paljon) pullukka hevonen laukkaa häntä tötteröllä kuin arabilla ikään. Ei jotenkin sopinut tuo häntä loppu kroppaan. Ei voinut muuta kuin nauraa. Kun pahimmat höyryt oli juostu ylös, kiipesin selkään ja käytiin vielä ylämäkimaastossa tekemässä puolen tunnin loppukäynnit. Kävin saman lenkin vielä Mustan ja Katinkan kanssa (Katinka käsihevosena), tosin niiden kanssa ravailtiin ja laukkailtiinkin pätkä. Oli kyllä ihanaa kun pitkästä aikaa ei satanut vaan aurinko paistoi kauniisti ja lumikin valaisi maata.

Liikkuvasta kohteesta kohtalaisen vaikea saada tarkkaa kuvaa, varsinkaan hevosen selästä :D

Ihana aurinko ja lumi!

Keskiviikko aamuna menin Katin kouluvalkkuun, tosin sanoin että otetaan mun kohdalla vähän kevyemmin, kun vähän vielä yskitti. Menimme alakentällä, jossa jatkoksen kohdalla on pieni alamäki. Käytettiin sitä hyväksi ja ensin käynnissä aina vähän koottiin siihen alamäkeen, tai enemmänkin siirrettiin painoa takaosalle. Pieni alamäki auttoi siinä, kun hevoset luonnostaan hidastaa siihen, niin täytyi itse vaan pitää huoli että poljento säilyy. Vello varsinkin otti itsestään jo tosi hyvin painoa takasille. Laskun jälkeen jatkettiin vielä koottuna muutama askel ja sen jälkeen siirtymä raviin. Alamäkeen tultiin taas käynnissä. Lunta oli sopivasti, että Vello luonnostaan vähän rauhoittui ja lisäksi nosteli hyvin jalkojaan. Kun siirtymät ja kokoaminen sujui hyvin jatkettiin kokonaan ravissa niin, että muutaman kokoavan askeleen (ja laskun) jälkeen ratsastettiin ravia pidemmälle askeleelle. Pohja auttoi Vellon kanssa tosi hyvin, kun se vähän hidasti sitä ja antoi hyvin ratsastaa itseään eteen saamatta sätkyjä. Välikäyntien jälkeen siirryimme vanhalle kentän osalle uralle ja jatkettiin ravissa kokoamisia ja askeleen pidennyksiä erittäin loivan sulun ja suoristuksen kautta. Tätä käytettiin lähinnä tarkistamaan että hevoset oli rehellisesti avuilla eli niiden etuosaa pystyi siirtelemään samalla kun ne ottivat painoa taakse ja että ne vastasivat eteen ratsastukseen oikein. Ihan lopuksi tehtiin vielä muutamia kertoja alamäkeä ravissa, josta laukannosto ja rauhallista laukkaa pätkä eteenpäin. Vello teki hyviä nostoja ja jäi rauhalliseen laukkaan, joten tehtiin sen kanssa ihan vaan muutamia nostoja. Molemmat aloimme olla jo vähän väsyneitä, joten kunnon laukkatyöskentelyä oli turha ottaa. Väsyneenä Vello olisi vain paahtanut laukkaa eteenpäin enkä itse olisi jaksanut sitä istunnalla auttaa. Anne teki Oromiksen kanssa vielä laukassa kokoamisia ja askeleen pidennyksiä, kun me jatkettiin jo eteen-alas venyttelyllä Vellon kanssa.
Vello oli tosi toimiva ja antoi hyvin ratsastaa itseään. Vaikka varsinkin alussa se otti Oromiksesta vähän paineita ja yritti hävitä paikalta tuttuun tyyliinsä, niin rauhoittui nopeasti eikä hötkyillyt sen suuremmin.

Keskiviikkona vielä klippasin Katinkan, vihdoin viimein. Olikin jo kertynyt aika paksu turkki.

ponimaastolla

Lauantaina oli vielä sen verran lunta, että kävin ylämäki-alamäki maastossa Vellon kanssa ja samassa maastossa käytiin sunnuntaina Kisun ja Vellon kanssa. Sekä vielä ponimaasto Viljan ja Vertsun kanssa. Katinka ja Bobby oli innoissaan kun pääsi kunnolla maastoilemaan, Musta oli aluksi vähän vastahakoisempi kipittelemään, mutta innostui laukoista kyllä. Sillä vaan tuppasi vähän jäämään tilsaa. Lumen kyllä sitten taas viikolla vesisateiden johdosta suli aika lailla kokonaan pois ja nyt on taas mustaa ja märkää.

Velloa ei kiinnostanut lähteä mukaan.. Oikein heittäytyi kyljelleen kun näki mun tulevan :D