sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Piikitys, HIHS ja muuta kivaa lomaviikolla

Kisojen jälkeen maanantaina käytiin Milan kanssa maastossa. Kävimme tien toisella puolella, koska siellä oli kuivinta. Vello ei ole juuri siellä maastoillut ja koska edellämme metsään meni traktori peräkärryn kanssa (suojaamaan taimia tms. peräkärryn sisällöstä päätellen), niin valittiin sellainen tie mihin se ei jälkien perusteella ollut mennyt. Vellolle siis ihan uusi tie. Vello meni kuitenkin rohkeasti eikä yrittänyt kääntyä edes epäilyttävän hylätyn kuorma-auton kohdalla takaisin, vaikka väistikin niin tien reunaan kuin pystyi ja selkeästi odotti sen lähtevän salakavalasti liikkeelle kesken kaiken. Mentiin aika rauhassa, hölköteltiin välillä ja pari laukkapätkää (jotka hevosten valinnan mukaan vähän reippaampia) ja muuten paljon kävelyä. Puolitoista tuntia taisi vierähtää. Musta meni lisäksi vielä alkeistunnille iltapäivällä.

Tiistaina oli Mustan kintereiden piikitys, jota ei siis voitu rokotusten yhteydessä tehdä, koska jos piikityksestä seuraisi tulehdus, ei voisi olla varma onko noussut kuume seurausta piikityksestä vai rokotuksesta. Kun kerran eläinlääkäri oli tulossa niin päätin samalla ottaa koirille rokotukset, joten ei tarvitse niitäkään nyt erikseen raahata eläinlääkärille. Tosin Merci tarvitsee jossain vaiheessa hammaskivien poiston, Dinolla ei juuri mitään ollut hampaissa. Musta jäi siis karsinaan loppupäiväksi, kun kortisonin piikityksen jälkeen pitäisi piikitetty kohta olla mahdollisimman liikkumatta. Virittelin sille sitten heinäsäkin, että ei tarvitsisi antaa ihan hirmuista määrää heinää ja malttaisi olla syömättä alusia. Musta tykkää syödä olkipellettiä silloin kun se on vielä kokonaista ja sille oli juuri lisätty alusia sinä päivänä. Kai se kuvittelee että se on jotain oikeaa ruokaa kun on tollaisessa nappulamuodossa. Säkin kanssa sillä oli sitten puuhaa, vaikka mun piti keksiä siihen viritykset ettei olisi syönyt vain siitä täyttöaukosta, jonka sai jotenkin aina levitettyä auki, vaan siitä verkotetusta aukosta, jotta se syöminen olisi oikeasti ollut hitaampaa kuin ilman säkkiä.
Vellon kanssa menimme estetunnille, jossa alkuverkkana isolla kahdeksikolla suoristuksessa käyntisiirtymä (ravista) ja myöhemmin laukannosto suoristukseen. Ja laukannosto niin, että noston jälkeen vielä pätkä suoraan ennen kuin lähtee kaartamaan, jotta se nosto oikeasti on suoralla. Esteinä oli pari pystyä ja yksi okseri. Pystyille tuli tosi tiukat täyskaartomaiset tiet, jotka meni Vellon kanssa yllättävän hyvin. Se oli kyllä ihan kierroksilla ja otti pyrähdyksiä muista hevosista tuon alkuverkan aikana. Hypyissä jouduin aluksi pitelemään sitä paljon, mutta viimeinen pätkä meni jo rennosti ja helposti pienillä pidätteillä tarvittaessa. Tarkoitus oli aina esteen jälkeenkin jatkaa pätkä suoraan eikä heti ruveta kääntämään. Laukka korjattiin tarvittaessa, mutta toivottavaa oli, että jo laskeutuessa olisi myötälaukka. Vello onneksi on niin herkkä ratsastajalle, että se tuli aina myötälaukassa alas, kun itse vaan katsoin sinne mihin ollaan menossa.

Keskiviikkona käytiin Mustan kanssa kävelyllä (ilman satulaa) maastossa. Anne lähti Kisun kanssa seuraksi, kun se tarvitsi kevyen palauttelupäivän. Kisu olisi kyllä ollut valmis menemään reippaamminkin, mutta tyytyi kävelyyn. Maaston jälkeen Mustakin pääsi vihdoin ulos ekaa kertaa piikityksen jälkeen. Se muuten sai kolmeksi päiväksi kipulääkkeen myös, jauhetta annospusseissa. Noi annospussit on siitä käteviä, kun ei ne kaikki mennyt tässä, niin on tulevaisuutta varten jos joskus tarvii. Nestemäinen ei säily enää pullon avauksen jälkeen niin hyvin, vaikka onkin helpompi annostella kilojen mukaan.
Vellon kanssa mentiin estevalmennus ryhmään, mutta vain alkuverkaksi. Alkuverkkana oli samaa kuin edellispäivänäkin, mutta ehdittiin tekemään pidempään, kun valkku on 1,5h ja normaalitunti vain tunnin pituinen. Vellokin oli jo parempi ja selkeästi ymmärsi hommankin paremmin. Vähän se vielä otti lähtöjä jos joku tuli ihan läheltä. Nyt edettiin niin pitkälle, että suoristukseen tultiin laukassa ja tehtiin vaihto toiseen laukkaan parin raviaskeleen kautta. Vellon kanssa ruvettiin tekemään loppukäyntejä kun Vilja ja Anni vielä jatkoi suorilla vaihdoilla harjoitusta ennen hyppäämistä.
Maastokäpsyllä.. tää on meijän käärmetieksi kutsutulta maastopätkältä. Me jäätiin Mustan kanssa mäen päälle odottamaan, että Kisu käy vähä pidemmällä. En viitsinyt heti kintereitä rasittaa monella mäellä.
Torstaina suunnattiin HIHS:iin. Meillä oli Annen ja Pauliinan kanssa All Event -liput, joten siellä tuli vietettyä neljä päivää. Ihan ekaan luokkaan ei ehditty, kun lähdettiin noin kahdeksan aikaan Lahdesta, että Anne ehti tehdä aamutallin ensin. Mä jätin auton Lahteen, kun olin illalla tulossa bussilla takaisin. Anne jäi Hesaan koko viikonlopuksi, mutta mä reissasin vähän edes takaisin. Torstai ja perjantai oli vielä mukavan rauhallisia ja kierreltiinkin expoa silloin enemmän kuin viikonloppuna. Mä ostin vain muutaman heijastimen ja pienen kirjan Hevosurheilun osastolta sekä perjantaina teetin Vellolle nimikoidun huovan. Huovaksi valikoitui punertavan oranssi Lami-Cellin huopa sinisellä kantilla, joten Vellon nimikin tuli sinisellä. Fontiksi valitsin sellaisen vähän paksumman. Otan huovasta kuvan joku päivä, nyt se on jo laatikossa muiden huopien kanssa.
Vilja kävi torstaina ratsastamassa Katinkan ja kävelytti Mustan samalla reissulla selästä käsin (sekä mittasi kuumeen ja antoi viimeisen satsin kipulääkettä). Soitti vielä mulle iltapäivällä, kun Katinka oli vähän vaisu eikä suostunut syömään mössöään eikä nousemaan karsinassa ensin ylös. Poneille oli keskiviikko iltana viety pyöröpaali tarhaan, jotta ruokinta olisi niidenkin osalta helpompaa Annen reissun ajan, joten se oli sitten ehkä ahmottanut sitä heinää liikaa. Ja vaikka se onkin märempää kuin kuivaheinä, niin oireet kuulosti lievältä ummetusähkyltä. Vilja sai sitten Katinkan vähän syömään mössöään kun teki siitä vielä löysempää ja poni kakkasikin useamman kerran ja oli ratsastuksessa ollut ihan normaali. Katinka on aina ollut vähän huono juomaan, joka on muutaman kerran aiheuttanut ongelmia. Nyt onneksi meni ohi helposti ja poni vaikutti enemmänkin vain itsensä täyteen syöneeltä eikä varsinaisesti ähkyiseltä. Onneksi olin muutenkin suunnitellut itse meneväni perjantai-aamuna, joten pääsin tarkistamaan ponin kunnon. Ennen kuutta olikin ihan pimeässä mukava käydä käpsimässä Mustalla, Katinkan otin narun päähän mukaan kävelemään, jotta saisi vähän liikettä ja se söikin oikein löysää mössöä vähän. Lisäksi syöttelin molemmille hetken ruohoa, sekin mukavasti löysyttää. Katinka menikin onneksi heti tarhaan palattuaan juomaan, eikä muutenkaan vaikuttanut ähkyiseltä, lihavalta vain (kuinka voikin poni lihoa noin paljon vuorokaudessa??).
Lauantaina Nanna hoiteli Mustan kävelyt ja sunnuntaina taas Vilja. Tai Musta taisi kyllä lähteä maastokävelylle Viljan äidin ja koiran kanssa Viljan ratsastaessa Katinkalla sillä aikaa. Pääasia että poni pääsi vähän kävelemään.
tykkäsin ihan älyttömästi tästä Suomi 100 -muurista, joka oli toiselta puolelta valkoinen

perjantai 27. lokakuuta 2017

Takkulan estekisat

Sunnuntaina lähdettiin taas isommalla lössillä liikkeelle ja vaikka aamu menikin vähän kiireiseksi, niin perillä oltiin kuitenkin ihan kohtuu hyvissä ajoin. Aamulla itse ajelin ensin vähän turhaan, kun koppi jota vuokraan olikin ihan toisessa paikassa.. eli tässä vaiheessa olin noin tunnin aikataulusta jäljessä. Olin tosin aikatauluun varannut reilusti aikaa Vellon pesemiseen ja kevyeen juoksuttamiseen, että vertyisi hyvin ennen kuljetusta. No juoksutus sai jäädä välistä ja pesukin jäi hännän ja takapuolen pesuun (ja ne tuhriutui matkalla uudestaan, joten..)
Mila oli onneksi jo tallilla auttamassa, samoin Laura ja Saaran äiti (joka toimi myös kuskina Saaralle). Reissuun lähti siis 6 hepolaista ja 9 ihmistä, kolme pakettiautollista ja koppia täynnä siis. Takkulassa seuraan liittyi vielä Saimi ja Vilma, joten saatiin melko näppärästi kaikki ponit kuntoon. Aluksi kävimme maksamassa lähdöt ja kävelemässä radan, vaikka numerot oli vasta ekan radan osalta, mutta ratapiirroksista kyllä näki mikä olisi missäkin. Tämän jälkeen riennettiin laittamaan heposet. Milan kanssa purettiin Vello ja se malttoikin porkkanoita syödessään odotella melko rauhassa sen aikaa että sain takasillan ja takapuomin auki ennen kuin riensi ulos. Sillä on vähän vielä paniikkia tuosta purkamisesta, joten se tulee ulos aika vauhdilla ja jos takapuomi ei ole auki tarpeeksi nopeasti, yrittää se pahimmassa tapauksessa ali siitä. Tuo porkkanoiden syöttö on ollut hyvä keino pitää sen huomio jossain muualla. Musta onneksi siinä vieressä osaa odottaa, vaikka mielellään sekin tulisi heti ulos.
Saimi ja Vilja talutteli poneja samalla kun minä kaivoin varusteita niille ja aina vuorollaan tulivat varustettaviksi ja jatkoivat sitten kävelyä, jolloin saatiin tehokkaasti myös alkukäynnit tehtyä. Koska kyseessä maneesikisat, oli esteverkat maneesissa ryhmissä. Ulkokentällä tein käynnissä ja ravissa ensin töitä ennen maneesin siirtymistä, jotta pääsin maneesissa nopeasti laukkaamaan ja ottamaan hypyt. Vellollehan ei nuo ryhmäverkat ahtaassa tilassa ole paras mahdollinen ratkaisu, kun sillä on tapana vielä välillä sännätä karkuun jos joku laukkaa liian läheltä. Nyt se kyllä käyttäytyi siltä osin ihan kiltisti, muutama muu häppeninki meinasi kyllä sattua. Verkkaokserille tuli kerran kielto, syynä ilmeisesti yhtäkkiä alkanut auringon paiste, joka teki esteen taakse valoläikän, muuta syytä kiellolle en keksi, kun este oli jo kerran okserinakin ylitetty. Toinen ongelma tuli tuolla lankulla, jota saatiin myös hypätä verkaksi: Vello teki vähän hassun hypyn, jolloin vähän horjahdin ja Vello otti hirveät spurtit. Kuten videolta näette, on odotusalue todella lähellä ja siinä aidan vieressä vielä seisoi tyttö ponilla. Melkein jyrättiin kun Vello painoi menemään paniikki laukkaa. Onneksi olen jo oppinut sen verran nopeaksi omissa reaktioissani, että onnistuttiin välttämään poniratsukon jyräys ja Vellokin pysähtyi pitkän sivun alussa. Kahden viikon hyppytauko todellakin näkyy menossa ja vaikka näin videolta katsottuna suoritus näyttää paljon tasaisemmalta mitä se selkään tuntui ei se silti parhaimmistoamme ole.



Kuusikymppiä meni ihan ok, joskin jouduin koko ajan pidättämään liiallisen innostuksen ja tiukkojen teiden takia (ja nuo muutamat kaarteet oli oikeasti todella tiukkoja). Ainoa väli jota oikeastaan laskin oli tuo suora linja vitoselta kutoselle. Siihen Anne sanoi radan kävelyssä, että tähän otat sitten kuusi askelta. Hevosellehan se olisi ollut sujuva viisi, mutta Vellon kanssa sen voi tehdä ainoastaan silloin kun se on rento, jolloin se etenee hyvällä askeleella ilman kiirehtimistä. Jos nyt olisin lähtenyt puskemaan sitä viittä, niin oltaisiin luultavasti menty odotusalueen aidoista läpi. Ajattelin koko ajan linjaa lähestyessäni kuusi, kuusi, kuusi. Kaarevat linjat menin vain fiiliksellä yrittäen pitää tahdin tasaisena. 
Seiskakympissä näkyy sitten jo väsymystä vaikka eteenpäin puskeminen olikin vielä Vellolla päällimmäisenä mielessä. Kakkoselle meillä tulee vähän kommunikaatiokatkosta siitä, mistä kohtaa lähdemmekään hyppyyn ja Vellolla jäi sitten toinen etujalka roikkumaan alas ja se otti komealla ryminällä lankun mukaansa. Onneksi ei siitä sen kummemmin sätkyillyt, niin matka saattoi jatkua. Vähän se katsoi oudoksuen kun valitsin tieksi kolmosen jälkeen esteiden välistä menon, Vellon mielestä siinä matkalla olisi jompi kumpi niistä esteistä kuulunut hypätä. Loppurata olikin ihan ookoo, vikalla Vello yritti kyllä puskea vasemmalta ohi, koska joku tuli juuri oikealla olevasta ovesta sisään, sen takia päädyimme ihan esteen vasempaan laitaan. Eli sillä näköjään riittää aikaa seurailla ympäristöäänkin hypätessä :)
Muuten Vello käyttäytyi hyvin kisoissa, eikä ottanut itseensä katsomon ihmisistä vaikka siellä liikuttiinkin. Muutenkin se oli jo selkeästi rennompi maneesissa mitä ekalla hyppykerralla valkussa. Seuraavassa kisoissa menen kyllä jo sen kasikympin, kun tuo 60cm tuntuu matalalle. En viitsinyt ensimmäisiksi maneesikisoiksi valita uutta korkeutta, kun en syksyllä ehtinyt tuota kasikymppiä ulkosalla startata (paitsi oman tallin kisoissa).
Sijoituksia ei tällä kertaa ropissut, vaikka 60cm hävittiin vain puolella sekunnilla kolmanneksi tulleille Saaralle ja Orhideelle ja oltiin ensimmäiset ei sijoittuneet. Onneksi Vilja loisti Mustan kanssa ja nappasivat kuudenkympin voiton ja seiskakympin nelossijan. Seiskakymppi oli muutenkin parivaljakolta tosi hyvä rata, vaikka käännökset meinasi vielä jäädä vähän pitkiksi. Vilja on liikaa tottunut Katinkan kanssa että se kääntyy niin pienesti ja nyt kun Musta olikin vähän menossa, niin olisi tarvinut napakampaa otetta käännöksiin. Musta on aina maneesissa reippaampi kuin ulkokentällä, en tiedä johtuuko siitä, että pohja on sen mielestä varmasti pitävä vai siitä, että maneesissa sillä on ratsastanut tähän asti vain minä joko kisoissa tai valmennuksissa, joten se on oppinut, että siellä liikutaan reippaasti eteen. Vilja saikin nyt hyvin tunnetta miltä Mustan pitäisi kisoissa tuntua. Ja silti sitä pitää ratsastaa eteen eikä jäädä matkustamaan vaikka se tuntuukin etenevän hyvin. Ei tietenkään ratsasteta ihan päättömästi, mutta reipas meno pitää säilyä ja hevosta vähän auttaa siinä.
Ihan kivat ekat maneesikisat siis, seuraavat ovat mahdollisesti jo marraskuun alussa..

tiistai 17. lokakuuta 2017

Varahevospalvelusta päivää

Vello on liikuskellut aika kevyesti nyt viikon ja oli mielestäni vielä keskiviikkona ja torstaina vähän turhan jäykkä takaa, joten en lähtenyt sillä hyppäämään perjantaina Sepon valmennukseen Takkulaan. Onneksi on varahevonen Musta!
Olihan se vähän hassua mennä tuollaisella konkarilla nuorten hevosten ryhmään, varsinkin kun tällä kerralla siellä oikeasti oli mukana niitä hevosia, joilla oli hypätty vasta muutamia kertoja. Me toimittiinkin sitten Mustan kanssa malliratsukkona miten tehtävät tulisi suorittaa (muun muassa laukkojen osalta, Musta kun tulee aina myötälaukalla alas jos ratsastaja tietää mihin on menossa seuraavaksi eikä häiritse hypyssä).

Verkka suoritettiin melko itsenäisesti, ravissa askeleen muutoksia ja ympyröitä sekä laukassa samaa. Mustalla varsinkin on hyvä laukassa ratsastaa sitä reilusti eteen kevyessä istunnassa, mielellään vaikka vähän pidemmällä kaulallakin, olettaen että se ei ole riekkutuulella, jolloin se tuossa vaiheessa rupeaa pukittelemaan.

ratapiirros
Ihan aluksi tulimme kuvassa olevaa ristikkoa oikeassa kierroksessa ravilla. Ristikon edessä oli ravipuomi, joka jäi Mustalle vähän pitkäksi, mutta urheasti poni ylitti ristikon vaaditulla askeleella. Muutaman kerran ristikkoa ravilla ja sen jälkeen ilman puomia laukassa. Päivän teema oli erilaiset linjat. Ja koska kyseessä oli nuoret hevoset, oli okserikin ensiksi ihan pystynä ja okserinkin kanssa laitettiin vielä apupuomi sivulle.
Ensimmäinen linja oli tuo suora linja pystyltä okserille, pysty-pysty kaarevaa tultiin molemmista suunnista ja vielä lisäksi tultiin ristikolta okserille (ristikkokin siinä vaiheessa jo pystynä). Lopuksi vielä pienenä ratana näitä linjoja. Rata alkoi pysty-okseri linjalta, jonka jälkeen tehtiin päätyyn iso ympyrä ja sen jälkeen vasta tuolle pysty-pysty kaarevalle (tuohon ekalle pystylle piti tulla jo ennen kulmaa, joten se oli nuorille melko haastava käännös ja sen takia tuo pääty-ympyrä), sieltä sitten tuolle ristikko-okseri kaarevalle. Musta otti kyllä vikalle okserille pikkuaskeleen, vaikka sitä edeltävä pysty oli tosi hyvä ja iso hyppy, Anne naureskelikin että sait mennä aika mukavuusalueella, Robby ei olisi ikinä hyväksynyt Mustalta tuota pikkuaskelta (tai ainakaan multa). Mustalla oli tosiaan kaikki laukat aina kohdallaan ja kehuja saatiin hyvistä teistä eli jatkettiin riittävästi esteiden jälkeen suoraan eikä oiottu muutenkaan. Jotain sentään jäänyt päähän vuosien saatossa eri valmennuksista. Ei ole tainnut yhtäkään valmentajaa olla, kuka olisi sallinut oikomisen (ellei se ole ollut harjoituksen tarkoitus), vaan kaikki on eri voimakkuuksilla painottaneet hyvien teiden merkitystä. Kisoissa voi sitten oikoa mielensä mukaan..
mihinkään liittymätön, kesähaaveilu kuva Mustasta

Mustan mukana olo Vellon asemesta teki myös reissustamme ehkä aavistuksen nopeamman. Musta kun käveli pimeäänkin koppiin ihan noin vaan (jostain syystä kopin sisävalo ei toiminut ja kello oli jo yli yhdeksän illalla), jolloin Kisukin tuli melko helposti kyytiin ja päästiin melkein inhimilliseen aikaan kotiin. Perjantai-ilta, joten ei siinä muuta kiirettä kuin että seuraavalle aamulle oli sovittu kouluvalkku kahdeksaksi ja vielä samana päivänä piti lähteä ennen puolta päivää ajamaan Helsinkiin ja laivalla kohti Tallinnaa pikalomalle TIHSiin.
Tallinnan vanhan kaupungin muurilla, tää somelokki vaan tepasteli tyytyväisenä ihmisten kuvattavana.

Vello oli seuraavana aamunakin vielä melko jäykkä ja otti vasemmalla takasella lyhyempää askelta. Päätettiin kuitenkin Katin kanssa että kokeillaan paraneeko liikkeessä, kun sanoin ettei se ainakaan huonommaksi ole mennyt kun olen maastoillut. Tehtiin todella pitkään ensin käynnissä vain venytystä eteen alas niin, että myös selkä lähtisi venymään ja askel sitä myöten saisi pituutta ilman vauhdin kiihtymistä. Vauhti piti muutenkin pitää rauhallisena ja vaikka mitä tapahtui niin venytys jatkui. Vellolle tuo venytys ei ole mikään helppo juttu, mutta pikku hiljaa se siitä alkoi venyä. Hyvin loivia kaaria ja asetuksen vaihteluita hyväksi käyttäen sen sai pikku hiljaa pidemmäksi ja pidemmäksi. Sitten mukaan pikku hiljaa hyvin rauhallinen ravi venytyksessä ja siirtymissä piti myös pysyä venytyksessä mikä olikin varmasti kaikkein vaikeinta. Vello muutenkin tuppaa jännittymään varsinkin ekoissa ravisiirtymissä, joten tehtävä tuntui ekstra haasteelliselta. Helpoiten se tuntui vähän yllättäen onnistuvan vasta-asetuksessa hyvin loivalla kaarella. Kati myös sanoi, että nyt pitää antaa sille anteeksi jos se kiihdyttää askeliaan, koska sillä ihan selkeästi on vähän jumia ja tärkeintä on saada se venymään, niin ei vaan voida vaatia kaikkea kerralla ja tällä kertaa se pieni kiihdytys askelissa ennen siirtymää oli pienempi paha kuin mahdollinen jännittyminen. Vello alkoi ravissakin venyä ihan kivasti, hyvin huomasi koska sille tuli hankala paikka ja venyminen oikeasti tuntui jossain, koska silloin se vähän hätääntyi. Onneksi olin itse kerrankin hereillä, tarkkana ja valmiina, niin sain sille kerrottua ettei mitään hätää ja voit jatkaa venymistä. Näin saatiin oikeasti niitä paikkoja vähän auki ja hevosen liikkuminen ja sitä kautta venyttely onkin paljon tehokkaampaa kuin mikään hieronta. Toki hieronta on tärkeä osa, jos jumit ovat päässeet pahoiksi, jotta voidaan päästä siihen tilanteeseen että hevosen olisi mahdollista lähteä venyttämään itse ilman hirmuista kipua. Vellon askel kuitenkin normalisoitui hyvin ja liikkumine parani tunnin myötä, joten liikkuminen oli oikein paikoillaan ja tällä jatketaan. Ehkä sitä pääsee vielä hyppäämään viikon päästä Takkulaan.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Valkoistakin valkoisempaa

Kimoaineet testissä (ja pari muutakin tuotetta)

Valkoisen tai vaalean hevosen omistamisessa on omat haasteensa. Varsinkin jos hevonen on piehtarointia rakastava pihattoeläin, joka viettää suurimman osan elämästään ilman loimia. Valmennuksiin ja kisoihin menen mielelläni puhtaalla (ja sen näköisellä) hevosella, mutta aina sen tuloksen saavuttaminen ei ole helppoa, edes pesemällä. Korvaamattomaksi avuksi onkin noussut erilaiset kimotuotteet. Olen aika monia ehtinyt testata ja ajattelinkin jakaa mielipiteeni niistä teidän kanssanne. En ole kokeillut kaikkia saatavilla olevia kimotuotteita, mutta useampaa erilaista jo.

Windsor white horse shampoo
hooks.fi
Tätä shampoota saa ainakin Hööksistä ja hinta on tällä hetkellä alle 10e pullo. Käyttö ohjeessa tosin sanotaan että puoli pulloa 10 litraan vettä pesua varten, mikä tietenkin nostaa käyttöhintaa. Itse käytin kyllä paljon laimeampana ja toimi ihan hyvin silläkin tavalla. Todennäköisesti ostan tätä seuraavaksi taas, kun muut shampoot on käytetty loppuun.

Leovet shiny white shampoo
Myös tätä shampoota saa ainakin Hööksistä ja mun shampoo on kuvasta poiketen violettia (kuten ekasta kuvasta voi nähdä). Tämä shampoo oli vähän pettymys, veteen sekoitettuna ei oikein tunnu pesussa toimivan ja olenkin tätä käyttänyt lähinnä hännän pesuun niin, että otan shampoota suoraan kädelle ja hieron kasteltuun häntään. Sillä tavalla se toimii hyvin ja varmasti toimisi samalla tavalla karvapeitteenseenkin, mutta kulutus olisi melkoista. Ylempänä esitelty Windsorin shampoo oli selkeästi tehokkaampi. Hintaa on myös enemmän kuin Windsorilla eli reilu 15e/pullo. Pullokoko on sama (500ml).

K9 sterling silver shampoo
Testatuista tuotteista kallein hinnaltaan on K9:n silver shampoo. Hinta on melkein 20e/pullo ja pullon koko vain 300ml. Uskalsin kuitenkin ostaa tämän tuotteen, koska olen käyttänyt saman sarjan black out -shampoota, joka on ollut todella hyvää syventämään mustaa väriä. Odotukset siis olivat kovat. Samaa tuotetta saa myös hoitoaineena, mutta sitä en ole itse testannut. Pitäisi varmaan noita hoitoaineitakin testailla, kun näin kesä/syksy aikaan joudun Vellon hännän pesemään lähes päivittäin, että se pysyy puhtaana. Parin käyttökerran kokemuksella shampoo vaikuttaa hyvältä, ainakin jouhille. Kokovartalopesua en ole vielä kyseisellä tuotteella suorittanut.

Leovet shiny white curry groom sprayshampoo
Suihkutettava "kuiva"shampoo likaläiskille. 500ml pullo maksaa reilun 17 euroa. Joko en osaa käyttää tuotetta oikein tai sitten se ei vain toimi kovin hyvin. Lika tuntuu lähtevän suihkutettaessa, mutta karvan kuivuessa ei se enää näytäkään niin puhtaalta. Ongelma tietysti voi olla myös se, että yleensä se lika mitä Vellossa on, on helposti syvemmällä karvan juuressa eikä esim. pissiläiskät karvan pinnassa. Lyhyeen (esim. klipattuun) karvaan toimii paremmin eli hyvä tuote pintalian poistamiseen, ei toimi karvan seassa olevaan hiekkaan ja muuhun töhnään.

Muuten käytän enimmäkseen Effolin harjanselvitys suihketta sekä SuperStar-Shinea karvapeitteelle (lähinnä Mustan karvapeitteelle, sillä se toimii erinomaisesti ettei hiekka ja multa tarhasta tai laitumelta juuri tartu karvaan piehtaroidessakaan). Effolilta otan varmasti kokeiluun jossain vaiheessa Ocean-star spray -shampoon tai White-star sprayn, joka on tarkoitettu kimohevosille. Molemmat siis suihkutettavia shampoita.


Lisäksi käytössäni on Solhedsin Gentle shampoo (nro 4) ja Luxury shine & care (nro 9), joita käytän lähinnä harjan pesuun ja hoitamiseen talvisin, kun käytössä on fullneck loimet. Harjaan en mielelläni suihkeita käytä, koska ohjat tulevat helposti liukkaiksi, mutta Solhedsin suihkeella näin ei käy, sitä uskaltaa siis sinne harjaankin suihkia huoletta.



lauantai 14. lokakuuta 2017

Vellon treeniviikko ja mitä siitä seurasi

Tiistaina oli taas perinteinen Robbyn valkku, tälläkin kertaa videon kera. Videolla kuuluu nyt paremmin Robbyn puheet, joten en siitä tähän kovin paljon kirjoita. Sunnuntain kisojen jälkeen pidin Vellolla maanantain palauttelupäivänä, sen kanssa tosin on kovin vaikeaa vain mennä kentälle ja vähän ravailla eteen-alas, joten tein ensin paljon töitä käynnissä ja kokeilin myös niitä samoja väistöharjoituksia mitä teimme lauantaina Katin valkussa. Lopuksi otin muutamia ravisiirtymisiä ja vähän ravia eteen-alas venyttäen, kun Vello oli melko rauhallinen eikä yrittänyt juosta alta pois. Sain siis treenin pidettyä melko kevyenä.
Mustan kanssa työstin enemmän asetuksia läpi, se kun ei olisi millään halunnut asettua rehellisesti vasemmalle. Tässä hyvänä apuna oli samat väistöharjoitukset kuin Vellonkin kanssa. Tämän lisäksi työstettiin siirtymisiä, jotka sujuivatkin jo paremmin kuin viimeksi ja vain pätkät laukkaa, mutta melko vahvasti takaosalla. Yritin Mustankin treenin pitää kevyenä, vaikka se sunnuntaina hyppäsikin vain yhden luokan, niin silläkin olisi edessä Robbyn treeni seuraavana päivänä.


Tiistaina Robby, josta video ohessa. Ei oikein muuta suurempaa ongelmaa kuin se, etten tajunnut kuinka mun ois pitänyt tuolle lankkuokserille tulla. Eli yritin tulla pienesti enkä tajunnut mikä meni vikaan ennen kuin Robby lopulta sanoi, että otan askeleen liikaa. Silloin vasta tajusin että jaa, tähän pitää tullakin ihan normaalihypyllä eikä niin paljon odottaen. Joskus on vaan vaikeaa tietää tai tajuta kuinka millekin harjoitukselle tulisi tulla, jos ei ole ihan selkeää tehtävää. Mustan kanssa siinä mielessä helpompaa, että se oli aina eteen, ei juuri poikkeustapauksia ollut. Vellon kanssa on varsinkin alkutunnista hyvä mennä vähän odottaen, koska muuten se intoutuu liikaa ja lähtee vähän ryöstämään kohti esteitä. Kun sen saa alkutunnista odottamaan, niin loppuharjoitukset voi yleensä tehdä sellaisella normaalilaukalla ilman, että hevonen katoaa vauhdilla kohti auringonlaskua.

Keskiviikkona menin Annen estetunnille. Alkuverkaksi teimme pääty-ympyrällä kaikissa askellajeissa puolikkaita askelia. Ihan muutaman kerran käynnissä ja sitten jo ravissa. Menimme kaikki neljä samalla ympyrällä, joten askelia piti lyhentää vähintäänkin sen mukaan miten edellisen häntä tuli eteen, ei voltteja eikä järjestyksen muuttamista. Laukassa saikin sitten tehdä ihan kunnolla töitä, vaikka laukkaa otettiin vain lyhyillä askelilla. Eli lyhyistä raviaskelista lyhyt askelinen laukka ja takaisin raviin ennen kuin hevosen tasapaino meni ja se olisi lysähtänyt etupainoiseksi. Vellon kanssa saatiinkin näin ihan kivojakin siirtymiä, se kun helposti hötkyilee kaikissa siirtymissä ja itse en yleensä ole tarpeeksi nopea auttaakseni. Ympyräverkan jälkeen siirryttiin puomeille. Toisella pitkällä sivulla oli kolme puomia kahdeksan metrin välein. Aluksi ravissa vain tasaisessa tahdissa molemmista suunnista. Vello helposti kiihdyttelee puomeille, mutta nyt sain sen pysymään melko tasaisena, aluksi tosin kiihdytti aina vikalle, mutta kun tarpeeksi monta kertaa tultiin niin rauhoittui. Pitäisi vaan enemmän tehdä puomityöskentelyä, jotta ei olisi aina niin jänskää Vellon mielestä. Ravissa tulimme kaikki peräkkäin (tietysti sopivilla välimatkoilla, mutta jatkuvasti ilman odottelua), mutta laukassa sitten yksitellen. Laukassa piti tulla kolmella askeleella, joka tarkoitti siis todella odottaen ja lyhyenä. Jopa Mustalla oli aluksi vaikeuksia, kun Vilja ei tajunnut että sitä pitää todellakin lyhentää noin lyhyelle välille, vaikka lyhyt askelinen onkin. Vellon kanssa piti kyllä tehdä todella töitä ja aluksi toinen väli tulikin kahdella tai kahdella ja puolella askeleella, vaikka ekaan väliin sainkin vielä sen kolme mahdutettua. Oikeastaan ajattelin vain ylös, ylös, ylös kun lyhensin ja kokosin laukkaa. Muutaman kerran tulikin oikein hyvin koottuna ja saatoin vain istua rauhassa ja odottaa viimeisellä puomilla, kun hevosellakaan ei ollut kiire minnekään.
Puomien jälkeen muutaman kerran molemmat lankkupystyt yksittäisinä eli toisen pystyn vierestä kohti linjan jälkimmäistä pystyä. Anne sanoi vähän naureskellen, että ainakin mulla oli jäänyt hyvä tie mieleen, kun tulin selkeästi isompaa ympyrää kuin muut eli sitä samanlaista hyvää tietä kuin Robbyssa edellispäivänä. Lopuksi vielä koko harjoitus eli linja toisesta suunnasta, jonka jälkeen suunnan vaihto keskellä olevalla ristikolla ja sen jälkeen puomit erittäin odottaen (eli sillä kolmella), joiden jälkeen vielä linja toisesta suunnasta taas vähän edeten. Vellon kanssa en kovin paljon eteen ratsastanut linjalla, mutta silti jouduin tekemään hirmu työn puomeille. Se hyvä puoli tosin oli, että olen tämän tyyppisesti joutunut ratsastamaan sitä useasti erilaisissa harjoituksissa ja Vello tulee ihan kivasti takaisin. Nyt vaan joutui kokoamaan oikeasti paljon. Kun kaikki oli saaneet onnistuneen suorituksen, tultiin sama vielä toisesta suunnasta. Tässä toisessa kierroksessa Vello tuli puomit taas todella hyvin ja pystyin itse vain nauttimaan kyydistä. Loppuverkassa Vello oli jo ihan väsynyt ja tyytyi hyvinkin rauhalliseen raviin ja venyttelyyn.

Torstaina oli vuorossa rokotuksen ja raspaukset, tämä olikin syy, miksi olin tämän viikon lomalla ja ehdin treenailemaan oikein kunnolla. Katinka vain rokotettiin, mutta pojilla oli myös raspaukset. Musta myös taivutettiin kintereistä ja olihan niissä reaktiot, kuten olin uumoillutkin. Lievemmät tosin kuin vuosi aiemmin. Valitettavasti sitä ei voinutkaan piikittää kun oli rokotus eli piti valita jompikumpi, koska jos nostaisi kuumeen ei voisi tietää onko se rokotuksesta vai nivelpiikityksestä. Oli pakko valita rokotus, kun ne oli menossa parin päivän päästä vanhaksi. Sovittiin sitten uusi piikitys aika parin viikon päähän, kun mulla olisi HIHS:n takia taas lomaa ja Takkulan kisatkin ehdittäisiin hypätä ennen sitä. Musta sai sitten hyaluronihappopiikin lihakseen, joka myös auttaa voitelemaan niveliä.

Mustalla oli hampaat oikein hyvässä kunnossa, vain pieniä piikkejä eli nyt kun suu on saatu hoidettua kuntoon, niin tämä vuoden väli on ihan sopiva. Onneksi ei tarvi enää puolen vuoden välein raspata vaan nyt riittää tuo vuosi. Mustalla oli vähän hammaskiveä (tai hevosten vastaavaa) etuhampaiden pinnalla ja sitä rapsuteltiin myös pois, sitä voi vaikka itsekin rapsutella, välillä kuulemma irtoaa ihan helpostikin. Reikiä ei ollut eikä muutakaan huomautettavaa noiden piikkien lisäksi.
Musta tainnutettuna, raukalla jäi kielikin ulos..

Vellolla oli takahampaan reikä umpeutunut, joten siitä ei tarvitse enää huolehtia. Etuhampaista ei oikein voinut sanoa mitään varmaa ilman röntgeniä, mutta hyvä merkki on, että Vello syö ihan normaalisti eikä pudottele ruokaa tai aro syömistä. Mahdollista on, että hampaat on itse muodostaneet ns. tulpan reiän alapuolelle, jolloin ongelmaa ei ole, mutta tätä ei voi varmaksi sanoa ilman röntgeniä. Eli todennäköisesti tässä talvella lähdetään käymään Porvoossa hammasröntgenissä Vellon kanssa ja sitten näkee tarviiko nuo etuhampaat poistaa. Kuulemma melko helppo toimenpide ja toipuminenkin ihan viikoissa laskettavissa. Pitänee silti vähän katsoa sellainen rauhallisempi väli, jotta kovin paljon ei tarvitsisi jäädä pois valkuista. Vellolle myös suositeltiin namien asemesta ihan porkkanan paloja. Mulla on käytössä Hobuloven ihan sokerittomat namit, mutta namit jää helposti mössönä hampaiden pinnalle vaikka onkin sokerittomia eikä niiltä osin vaikuta hampaisiin. Porkkana taas ei mössäänny samalla tavalla, joten sitä voi huolettomammin antaa. Mulla on tapana Vellolle antaa aina portilla nami, jotta se tulisi sinne helpommin itsekseenkin.

Perjantaina meillä oli Katin kouluvalkku päivällä. Jo hakiessani Velloa laitumelta kiinnitin huomiota sen melko flegmaattiseen olemukseen. Se on tosin nykyään hoidettaessa ja käsiteltäessä hyvinkin rauhallinen, se esimerkiksi seisoo paikoillaan harjatessa eikä yleensä liiku askeltakaan (toisin kuin Katinka joka pyörii lähes aina tosi paljon ja jopa Musta liikuskelee hoidettaessa jonkin verran), mutta nyt se näytti vieläkin vähän siltä kuin olisi rauhoitettu. Kuumetta ei ollut, joten varustin hevosen ihan normaalisti ja ajattelin sen olevan vain väsynyt. Otin vielä jalkaan pikkuponi kannukseni, jotta voisin nyt sen ollessa sopivan väsyneessä mielentilassa harjoitella niiden kanssa ratsastamista koulukisoja varten. Kentälläkin Vello oli tosi flegmaattinen ja kun selkään pääsi, niin se selkeästi ontui vasenta takasta. Mikään jaloista ei kuitenkaan ollut lämmin tai turvoksissa mistään, ne olin tarkastanut ekstra huolellisesti tuon flegmaattisuuden takia. No eihän tuollaisella voi treenata, joten Vello karsinaan ja Orhidee tarhasta tilalle, onneksi se oli melko puhdas niin sain sen nopeasti kuntoon. Kati epäili, että Vellolla voisi olla kaviopaise ja soitinkin eläinlääkärille neuvoa kysyäkseni. Paise oli eläinlääkärinkin mielestä mahdollinen, joskin epätodennäköinen, kun hevonen lepuutti myös toista takasta vuorollaan ja näin ei yleensä paiseellinen tee. Vello kun on lisäksi ilman kenkiä, niin ainakaan mistään kengityksestä johtuvasta ei ole kysymys. Vello ei myöskään koskaan ole arkonut kavioita edes kovalla tai kivikkoisellakaan pohjalla ja laitumella tuskin kiviä mistään on saanut jalkansa alle. Haude kuitenkin laitettiin yöksi, koska siitä ei sinällään haittaakaan ole. Vello jäi Mustan karsinaan yöksi haude kaviossa (ei ollut kyllä juuri enää aamulla paikoillaan). Onneksi on vielä hyvät ilmat ja suurin osa yöt ulkona, niin ei ollut ongelmia karsinan suhteen.
Lauantaina hevonen oli vielä ihan samanlainen eikä kavio ollut hauteesta huolimatta yhtään lämmin, joten kaviopaise tuntui entistä epätodennäköisemmältä. Musta meni aamusta ihan alkeistunnin ja sen jälkeen ratsastin sillä itse. Tuntien aikana olin Kian avustuksella väsännyt uuden hauteen Vellon jalkaan ja kävellessäni Mustalla loppukäyntejä yläkentän vierellä pohdimme Anne kanssa mahdollisia syitä ontumiselle. Anne sitten ehdotti että soittaisin Anzulle ja pyytäisin käymään, josko hän löytäisi jotain. Anzu on osteopaatti ja on ennenkin hoitanut hevosiamme. Onneksi Anzu oli paikkakunnalla (ihan naapurissa itseasiassa) ja lupasi tulla heti käymään. Ehdinkin juuri purkaa Mustan kun Anzu oli jo pihassa. Katsottiin ensin Velloa vähän käynnissä ja ontuihan se vielä (haude lähti myös kävelemään tän kävelyn aikana, jotenkin ei vaan oikein onnistunut noiden teko kovin tukevasti vaikka Kisun kanssa yksi syksy niitä ahkerasti harjoiteltiinkin). Anzu sitten kävi Vellon läpi ja löysikin kunnon jumit takapäästä. Todennäköisesti ei ole vain palautunut kunnolla, kun nyt ollut rankempaa treeniä ja tuo pakollinen vapaapäivä raspauksen yhteydessä ei ollut ehkä kovin hyvä, vaikka laitumella ollutkin eli liikkunut kyllä itsekseen. Muutenkin sillä oli hermot vähän pinnassa eli ollut vähän stressaantunutkin, muuten ei sellaisia pieniä jumituksia kummempaa. Kuulemma näkee ja tuntee lihaksista että töitä on tehty. Takapäässä sitten yksi poikittain menevä lihas tosiaan jumissa syvemmältä (en nyt kyllä muista sen lihaksen nimeä eikä sen ihan tarkka sijaintikaan mulle auennut). Käsittelyn jälkeen vielä katsottiin uudestaan Vellon kävelyä ja oli jo huomattavasti parempi. Ohjeeksi liikutusta (alkuun tietty kevyttä) ja loimitettuna ulos. Vello sai nyt sitten ohkaisen loimen, jonka sille viime keväänä ostin klippauksen jälkeiseksi loimeksi. Nyt vaan sai sen ilman kaulakappaletta ja sisäloimea, joten sopivan ohut. Tämä loimi kun on koon isompi kuin meidän sadeloimi, niin ei ainakaan sitten purista lapoja, tuo sadeloimi kun on vähän niftin mallinen Vellolle.
Vello jäi sitten Orhideen kanssa tarhaan yöksi, jotta ei ainakaan liukastuisi laitumella jos innostuu juoksemaan. Ja oli ne illalla sitten juossutkin, kun lähellä olevalle pellolle oli laskeutunut lääkintähelikopteri ja oli sen verran lähellä että kimot oli ottaneet kunnon kimmokkeen siitä. Ponit oli kuulemma tyytyneet vain katselemaan vähän järkyttyneinä, mutta Vello ja Orhidee oli päästellyt menemään ihan kunnolla.. että se siitä kevyestä liikutuksesta..

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Tallin kisat

Lauantaina meillä oli ihan aamusta Katin kouluvalkku. Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle oikeassa kierroksessa, jolloin väistö tuli vasemmalle. Onneksi olin näitä vähän treenannut (tai sitä omaa istuntaa) edellispäivänä, niin onnistui ne väistöt sinne vasemmallekin hyvin. Kun väistöt sujui käynnissä, niin otettiin mukaan ravisiirtymä väistön aikana. Ai että Velloa otti päähän, kun se ei väistön takia voinutkaan lähteä juoksemaan siirtymässä alta pois. Tämä ottikin muutaman yrityksen ennen kuin onnistui niin hyvin, että väistökin jatkui samalla. Samaa jatkettiin ravissa, mutta muutaman raviväistön jälkeen, kun hepat tuli hyvin ja me ratsastajat oltiin löydetty hyvä tatsi hommaan, alettiin vaikeuttaa hommaa niin, että parin väistöaskeleen jälkeen asetus vaihdettiinkin väistön suuntaan, jolloin väistöstä tuli jonkinlainen sulun esiaste. Erittäin hyvä liikkuvuus harjoitus sekä hevoselle että ratsastajalle. Vellolla kesti hetki tajuta, että hei, mä voin liikuttaa sen päätä ja kaulaakin sekä vaihdella asetusta ja sen kroppa vaan jatkaa samaa hommaa. Tämän harjoituksen myötä Vello kyllä pehmeni hurjasti ja rupesi malttamaan, jolloin se kuin huomaamattaan jäi hyvin mun alle. Toiseen suuntaan aloitettiin suoraan raviväistöillä ja muutaman kerran jälkeen otettiin mukaan tuo asetuksen vaihto. Suoristus väistöstä tehtiin aina ennen uraa, jotta päästiin ratsastamaan hyvä kulma ja itse lopettamaan se väistö eikä niin, että hevoset jatkaa automaattisesti uralle asti ja lopettavat itse. Tämän alkuverkan jälkeen hepat sai huilia hetken kävelemällä ja jatkettiin vielä laukannostoilla ja pätkällä laukkatyöskentelyä. Piti hyödyntää sitä tunnetta mitä noissa väistöissä oli saanut ja Vellon kanssa sitä rauhallisuutta. Ratsastettiin jatkuvaa kolmikaarista (eli kun edellinen loppui niin uusi alkoi) ja jollekin kaarelle aina laukka, myötälaukka. Raviin ennen suoristusta, jotta varmasti ehti asettaa ja taivuttaa uuteen suuntaan. Laukka vain kun hevonen oli siihen valmis ja tasapainossa eli Vellon kanssa niitä tuli kyllä aika vähän. Yritin kuitenkin saada molempiin suuntiin edes muutamat nostot. Laukkatyöskentely on varsinkin väsyneellä Vellolla jotain ihan kamalaa, kun en vieläkään osaa siellä istua tarpeeksi hyvin tukeakseni hevosta riittävästi. Ehkä joskus.. Loppuravit vielä isoilla kaarilla, nykyään Vellon saa jo ihan kivasti venyttämään eteenkin ilman että rupeaa kipittämään karkuun.
tää on jo 80cm radalta, Vellon kanssa nekään ei tunnu niin isoilta.

Sunnuntaina meillä oli tallin kisat, onneksi nyt on ollut kuivaa ja kenttä on kivassa kunnossa. Toisessa päädyssä vielä pieni märkä kohta, mutta esteet oli niin, ettei haitannut. Rakennettiin parin tallitytön kanssa rata jo lauantaina, mutta Anne sitten siirsi vielä paria estettä, jotta niihin tuli vähän helpommat tiet ja hyvä niin. Rata alkoi pysty-pysty linjalla, josta radan poikki ponipystylle ja toisen pitkän sivun linja-sarjalle. Hyvin saman tyyppisiä linjoja mitä meillä on Robbyissa ollut. Linja oli ihan aavistuksen lyhyempi kuin mulla Robbyssa, joten tulin sitä neljällä eteen, sarja oli myös hevosille vajaan puolimetriä lyhyempi kuin mitä Robbyssa hyppäsin Vellon kanssa. Seiskakymppiä meni ihan ok, vaikka hevonen oli liikaa menossa, jolloin jäin itse vain pitämään. Vauhti näyttää ehkä hitaalta, mutta kovempaa ei voi mennä jos hevonen ei ole rento, kun silloin se rupeaa räpättämään. Teitä en saanut ihan niin lyhyeksi kuin olisin muutamassa kohdassa halunnut, mutta päästiin silti kolmansiksi. Lankkuokseri meni hyvin, vaikka siihen Vello vähän hidasti itse. Tein sille tarkoituksellisesti hyvän tien, jotta hevonen ehtii varmasti nähdä sen. Anne vielä sanoi siitä kun valmistauduin suoritukseeni, että älä oikaise lankulle. Kasikymppi alkoi vähän räpiköivällä hypyllä ja tahti lähti taas kiihtymään. Linjalle en saanut kunnolla suoraksi ja kun ahnehdin välin neljällä (tähän olisi ehkä sopinut se odottava viisi paremmin), niin ajauduin aivan liian vasempaan reunaan ja mentiin toisesta osasta ohi. Eikun uudestaan sarjalle ja loppu rata meni ihan siivosti. Yritin radoilla kiinnittää huomiota siihen, etten kääntäisi sisäohjasta ja toivoisi parasta, vaan pitäisin kaulan suorassa ja kääntäisin enemmän ulkoa.


Videolla on myös seiskakympin palkintojenjako, joten jos sen osan yli haluaa hypätä, niin kasikymppiä alkaa noin neljän minuutin kohdalta.

Vilja hyppäsi Katinkalla 60cm, jossa poni törkeästi kielsi lankulle, mutta Vilja päättäväisesti nosti ponin yli toisella yrityksellä ja jatkoi radan loppuun. Koska tuossa luokassa lähes kaikki muut saivat hylyn, niin Vilja tuli kakkoseksi. 70cm:ssä Vilja toi Mustan lankulle vähän huonosti ja kaula vinossa, jolloin poni kielsi. Toisella yrityksellä vähän epäröi, mutta onneksi Vilja oli päättäväinen niin hyppäsi yli. Kasikymppiä Vilja ei vielä startannut, tosin olisi pitänyt laittaa se menemään jälkkärinä.