Robbyn valkku videon kera

Olen vihdoin löytänyt videokamerani latausjohdon, joten kaivelin taas jalustan ja kameran esiin ja virittelin ne valkkua varten paikoilleen. Koska meillä ei ole ylimääräisiä ihmisiä, niin vaihtoehto on laittaa vain kamera kuvaamaan koko ajan ja ilman zoomauksia tai muita kivoja hommia. Haaveissa on pixio -kuvausjärjestelmä, mutta sillä on vähän turhan paljon hintaa, jotta sen tähän hätään saisi hommattua. Siispä on tyydyttävä tähän. Kuvaan videot siis lähinnä itseäni ja muita ratsastajia varten, mutta ajattelin että tekin saattaisitte niistä pitää. Kuva on vähän kaukaa, kun ilma oli sateinen enkä uskaltanut jättää kameraa sateen alle, joten se on sijoitettu vähän kauemmas estekatokseen suojaan. Taustalla kuuluva jatkuva naputus on verkkovirtapaimen, joka on siinä ihan vieressä. Jos se ärsyttää eikä välttämättä halua kuunnella Robbyn puheita, niin volume kannattaa laittaa nollille.
Autot kuuluu yllättävän kovaa, vaikka autotie menee reilusti kenttää alempana ja siinä välissä on pieni hiekkatie ja toinen kenttä.
Jos haluatte katsoa isolla näytöllä, niin laatu kannattaa vaihtaa hd:lle.

ratapiirros

Linkki videoon

Tuo alun harjoitus tultiin ympyrällä yhtä aikaa toisen ratsukon kanssa koko ajan laukaten, mutta tämä on pätkitty, kun olen jättänyt Annen ja Kisun osuudet pois välistä. Parin viikon tauko näkyy taas siinä, että Vello on kovasti menossa. Näyttää hitaalta eikä se oikeasti kovaa etenekään, mutta kun se on tollaisella hönkypäällä, niin ton enempää ei voi mennäkään ilman että se rupeaa räpättämään laukassa. Tuossa joudun koko ajan pitämään sitä lyhyenä ja rauhallisena, eikä mikään helppo juttu, kun en vieläkään osaa istua siellä laukassa tarpeeksi hyvin, vaikka koko ajan se helpottuukin. Videossa näkyy kaikki esteet, mutta päädyt kentästä ei.
Linja sarjalle mun piti mennä odottavasti viidellä ja sarjalla sallia eteenpäin meno. Ja tuo oli todella odottava, kun Vello vaan hinkusi eteenpäin. Vähän välillä huvittaa, kun Vellon kanssa yleisimmät sanat on: rauhallisemmin, hitaammin, odottaen jne. ja Mustan kanssa ne oli: eteen, eteen, eteen lisättynä satunnaisella reippaammin huomautuksella.

En löytänyt enää YouTubesta vaihtoehtoja, millä olisi voinut isontaa tota videota eli jos joku muistaa mitkä ne leveys ja korkeus määrät oli, niin kertokaa ihmeessä, pystyn ne kyllä manuaalisesti muuttamaan.

Lisäksi sellainen kysymys, että kiinnostaako yleensäkään nähdä näitä videoita? Itseäni varten niitä joka tapauksessa kuvaan, joten samalla pystyn laittamaan tännekin jos kiinnostusta on. Ja haluatteko kuulla valmentajan kommentit vai leikkaanko ne kokonaan pois ja heitän taustalle jonkun musiikin? Seuraava valkku on kuvattu vähän eri kulmasta, joten siinä ei kuulu tuota nakutusta taustalta, auton äänet kyllä satunnaisesti kuuluu.

Päivitystä

Tuon meidän pitkän esteviikon jälkeen Vello sai useamman vapaapäivän, lähinnä taas omista töistäni johtuen (mä varmaan tarvisin jotain vitamiinilisää tms. että jaksaisin töiden jälkeen raahautua tallille), mutta loppuviikosta oli Katin valkku. Just nyt tätä kirjottaessani en millään muista mitä me oikein tehtiin, mutta varmasti kaikkea hyödyllistä. Vello oli vähän taas yliherkkä ja menevä, kun oli ollut useampi vapaapäivä, mutta rupesi taas lopussa olemaan kivan rento ja keskittyvä. Valkku oli perjantaina ja lauantaina käytiin Annen kanssa pika pyrähdys maastossa kera miljoonan hirvikärpäsen. Vaaleisiin hevosiin ei yleensä niin paljon tule, mutta Anne matkalla aina antoi väliaika infoa kuinka monta niitä nyt kipittelee Vellon lautasilla. Kisu selvästi häiriintyi hirvareista Velloa enemmän ja onneksi en omasta päästäni löytänyt yhtään vaan ne tyytyivät lähinnä Velloon.

(c) Jonna Pyymäki

Ennen maastoa vietettiin aikaa lisäten uusia lankoja pihattopellolle. Vanhat jää lähinnä näköesteeksi ja sähköt tulee uusiin pyörölankoihin. Vanhat on siis leveää nauhaa. Oltiin homma aloitettu jo edellislauantaina ja nyt vedettiin loput langat (kun silloin loppui kesken) ja laitettiin muutenkin kaikki valmiiksi heposia varten. Nyt puuttuu vaan oljet, että puintisäitä odotellessa jotta saadaan hevoset pihattoon. Onneksi nyt on ollut huomattavasti vähemmän sateista, joten laidunkin on kuiva eikä ole niin vaarassa mennä ihan pilalle vaikka hevoset siellä ovat. Lisäheinäähän ne on saaneet sinne jo hyvän aikaa.
Sunnuntaiaamuna menin Annen tunnille Vellon kanssa, jossa teimme pohkeenväistöjä. Meitä oli kolme, joten minä ja Laura jäimme toiselle puolikkaalle isommilla hevosilla ja Anne (ei tunninpitäjä vaan toinen Anne) ponilla toiselle puolikkaalle. Aluksi käynnissä keskihalkaisijalta väistö uralle päin ja uralle tultaessa siirtymä raviin. Ravissa kulma ja kääntyminen keskihalkaisijalle ja heti käyntisiirtymän jälkeen uusi väistö takaisin uralle. Eli molemmat suunnat tuli ratsastettua ns. yhtä aikaa. Vasemmalle oli mulle paljon vaikeampi, ihan jo käännöskin, kun en vaan löytänyt oikeaa istuinluuta satulaan kiinni. Vello on niin supertarkka istunnasta, että kun en sitä löytänyt kohdalleen niin eihän se voinut väistää. Oikealle taas ei ollut mitään ongelmaa, toki väistöä voi aina parantaa, mutta ainakin se lähtökohtaisesti pystyi väistämään. Kun sujui käynnissä hyvin, niin siirryttiin tulemaan koko ajan ravissa ja pikku hiljaa otettiin mukaan laukat samaan kohtaan kun käynnissä tehtiin ravit. Ja ravissa sinne vasemmalle en tainnut saada yhtäkään askelta väistöä. Eikä ollut kyllä hevosen vika. Tein siis nuo vasemmalle menevät väistöyritelmät käynnissä, jolloin niistä tuli edes jotain ja nostin käynnistä oikean laukan, jolloin pääsin tekemään siirtymän raviin ja siitä väistöön. Heti siirtymästä väistöön lähteminen auttoi paitsi ratsastajaa nopeammaksi, myös hevosta rauhoittamaan seuraavaa askellajia. Kun ei voinutkaan laukan jälkeen enää höheltää ravia eteenpäin sivulle menevän liikkeen takia auttoi se hevosta keskittymään enemmän. Erinomainen harjoitus varsinkin näille kaikille kolmelle keitä tunnilla oli, kaikki kun ovat vähän tuollaisia helposti alta pois juoksevia tapauksia. Välikäynneillä oikein etsin oikeaa istuinluutani ja vähitellen se suvaitsikin ilmestyä käytettäväksi, jolloin lopun laukkavolttiharjoitteet olikin jo himpun helpompia. Ei että mun ois vieläkään helppo istua Vellon laukassa kovin pitkää pätkää ja vielä auttaa sitä siinä. Sain kuitenkin noilla pikkuvolteilla pidettyä ihan asiallisen laukan ja Vellon jotakuinkin tasapainossa.

Vello 'polkee'.. (c) Lilli Aaltola

Ratsastaessani Mustaa tein myös sillä muutamia pohkeenväistöjä, lähinnä testatakseni itseäni. Teen muutenkin usein Mustan kanssa asioita, jotka olen kokenut Vellon kanssa vaikeiksi, kun Mustan kanssa ne yleensä ovat huomattavasti helpompia tai ainakin ihan erisyistä vaikeita ja pystyn korjaamaan asioita helpommin. Tämä auttaa itseäni hahmottamaan liikkeen ja sen tunteen miltä sen pitäisi tuntua, jolloin sitä on seuraavalla kerralla Vellonkin kanssa helpompi lähteä toteuttamaan. Mustan kanssa ei väistöissä ongelmia ollut, sen kanssa kun yksinkertaisesti ei millään voi istua liikkeen edellä tai kirjaimellisesti putoaa satulasta, se kun on sen verran kapea. Tämän lisäksi paljon paljon siirtymisiä, erityisesti käynti-ravi-käynti, joissa takapään piti pysyä aktiivisena ja siirtymän tapahtua askeleessa ja vielä selän läpi. Kauheita vaatimuksia pienelle ponille, ainakin Mustan mielestä. Oikeaa lapaa tuo mielellään roikuttaa väistöissä, oikeastaan ihan sama kumpaa väistöä meni, niin oikea lapa ei vaan noussut. Eli jumppaa lisää.

Seuraavasta estevalkusta sainkin otettua videon, tosin hieman sadetta enteilevän sään takia ihan liian kaukaa kuvattu (kamera on siis jalustalla ja kuvaa koko ajan eli valitettavasti ei mitään hienoja zoomailuja ole luvassa).

Esteviikko

Tiistaina Robbyn valkku, check! Torstain Sepon valkku, check! Sunnuntain Juhon valkku, check!

Vello oli toimiva ja jaksoi hyvin, maanantai sillä tosin olikin vapaata. Mun ilokseni oli kahden askeleen pysty-okseri -sarja, mun lempi-inhokki. Jostain syystä mun on tosi vaikea laskea tuo kaksi askelta, pitäisi varmaan ruveta laskemaan hyppy-yksi-kaksi, niin osuisi oikeaan? Robby sanoikin että unohda se laskeminen: yhdellä Vello ei sitä tule ja huomaan kyllä jos tulee enemmän kuin kaksi. No Vellohan meni kyllä ihan ongelmitta tuon, sen kanssa noi sarjatkin on ihan kivoja, kun se imee itse esteelle niin hyvin.

Aloitettiin kuitenkin ihan yksittäisellä pystyllä, johon tultiin uralta linjan ensimmäisen pystyn ja okserin välistä. Ihan vaan perushyppyjä verkaksi. Tämän jälkeen tultiin samaa pystyä toisesta suunnasta, mutta jatkettiin linjan pystylle, joka piti hypätä vinoon aika lailla aitaa kohti. Eli linja pystyltä pystylle pidettiin aika suorana eikä tehty kaartoa siihen. Väli oli ehkä himpun lyhyempi kuin tuo 25 metriä mikä piirrokseen on merkitty, kun meidän kenttä on suhteessa lyhyempi kuin piirroksessa. Lisäksi tuossa päädyssä oli isohko lätäkkö vielä, joka vähän määräsi pystyn sijoittamista. Lätäkkö jäi kyllä hyvin pystyn ja sarjalle ratsastettavan tien väliin eikä ollut siis tiellä missään vaiheessa. Kun kaikki sai vinohypyt hyvin, niin tultiin samaa toisesta suunnasta niin, että ekalle pystylle piti tulla selkeästi vinossa, jotta hevonen tietää jatkavansa pystylle eikä linjan okserille. Tämä piti siis tehdä niin, että hevonen ei missään vaiheessa joutunut miettimään ollaanko tulossa linjaa vai menossa toiselle pystylle. Linjaa tultiin vasemmassa kierroksessa ja sen oli tarkoitus olla vähän odottava neljä, tosin Kisu sai tulla kolmella jos oli sille niin helpompaa ja Kansas taisi ottaa viisikin askelta, kun sen kanssa ei voi oikein mennä täysiä, jos haluaa sen pysyvän kontrollissa (ja on pikkuponi kuitenkin). Vellolla välillä meinasi se neljä käydä ahtaaksi jälkimmäisessä välissä, kun itse röhnötin okserilla ja vaikka nousinkin nopeasti aina pystyyn (tämän olen aikoinaan oppinut Mustan kanssa kun se oli nuori), niin oli Vello jo liikaa menossa ja en tehnyt mitään asian eteen. Kun yritin olla pystympi ja odottavampi, niin oli homma vähän helpompaa. Sarja sujui Vellon kanssa ongelmitta ja lopuksi tultiin ratana kaikki tehtävät. Aloitettiin linjan pystyltä vinolla hypyllä toiselle pystylle, josta melko tiukka käänne sarjan linjalle, sarjalta pysty-okseri-pysty linjalle ja nyt siis ehdottomasti suoraan ja keskelle ekaa pystyä. Linjalta vielä pysty-pysty linja toisesta suunnasta ja viimeinen hyppy taas vinoon. Vellon kanssa ei suurempia ongelmia ja se jaksoi hyvin sunnuntain kisoista huolimatta.

Kaikki postauksen kuvat (c) Jonna Pyymäki, Jonnan kuvat

Kaikki kuvat Takkulan kisoista

Vilja oli kipeä, joten Musta ei ollut valkussa. Ratsastin sillä ilman satulaa illalla vähän väistöjä ja varovasti kokoamisia (mm. loivan takaosakäännöksen avulla). Välillä tuntui vähän epäpuhtaalta askellus, joten loppukuusta varmasti piikitys on paikoillaan. Silloin on meillä rokotus ja raspaus, joten eläinlääkäri katsoo samalla Mustan kintereet ja tarvittaessa piikitetään ne.

Keskiviikon Vello sai taas vapaaksi, Musta meni lasten tunnilla. Torstaina Takkulassa Vello oli jo vähän väsynyt, sen lisäksi se ei oikein tuntunut ymmärtävän että maneesissakin voisi hypätä. Mulla ei ole varmuutta kuinka paljon sillä on Viron puolella maneesissa ratsastettu, mutta nyt se esitti ettei ymmärrä edes mikä maapuomi on. Lisäksi yritti vähän kiellellä ja otti paljon pikkuaskelia, mikä ei ole sille ollenkaan normaalia. Saatiin kuitenkin ihan kivojakin hyppyjä ja sain korjattua omaa ratsastustani Sepon ohjeilla. Vello ei myöskään tuntunut maneesia sen kummemmin jännittävän, vähän tuijotti välillä omaa peilikuvaansa (kun sen kerran hokasi, jäi vissiin katsomaan kuka tuo komistus oikein on).

punaiset maapuomeja, joista alimmainen otettiin alun jälkeen takaisin viereiseen pystyyn. Kuva ei ole järin hyvin mittakaavassa.

Tämä on yks mun lempparikuvista

Sepossa aloitettiin kevyen alkuravailun ja laukkailun jälkeen (ja aikana) maapuomin ylityksellä, josta Vello siis aluksi sanoi, ettei ole koskaan puomia nähnytkään eikä oikeastaan voi mennä siitä yli. Saman se teki uralle myöhemmin ilmestyneelle puomille ekalla kerralla, käynnissä vielä kaiken lisäksi! Sen ymmärrän että Kisu nuoruuttaan ylitti puomit yleensä valtavalla loikalla, mutta Vello on kuitenkin jo kahdeksan eikä mikään ihan untuvikko. Kun hepat oli verkattu, niin tultiin oikeassa kierroksessa ensin ravissa molempien puomien yli ja siitä ravissa kaartaen ristikolle. Vello ei ollenkaan ymmärtänyt ristikkoa ja kielsikin sille ekan kerran, en tiedä oliko syynä askelpuomin puute, joka meillä yleensä raviristikoilla on ollut käytössä vai eikö se oikeasti vaan tajunnut että maneesissakin voi hypätä. Tokalla meni kyllä yli ja kun tultiin koko harjoitus laukalla, niin sujui paremmin. Vasemmassa kierroksessa saatiin valita, tullaanko kaikki laukassa, vai ravissa vai esim. puomit ravissa ja ristikko laukassa (nyt siis tuo toinen ristikko okserin takaa kaartaen). Itse aloitin ravissa ekalle puomille ja toisen aikana nostin laukan, josta laukassa ristikolle. Näin oli hyppykin helpompi Vellolle käsittää. Tämän jälkeen keskellä olevaa pystyä tultiin muutama kerta oikeassa kierroksessa ja tämän sai hypätä melko vinosti jo ekalla kerralla, kunhan hevonen vain pysyi suorana. Vinohyppyjä on onneksi harjoiteltu, joten se ei ollut ongelma, vaikka Vello ottikin pikkuaskeleen joka kerta ennen hyppyä. Seppo kyllä kehui hyvästä tiestä ja siitä että pidin kaulan suorassa enkä vetänyt sitä sisäohjalla mutkalle. Pysty-pysty linjaa tultiin ensin muutaman kerran oikeassa kierroksessa, väli oli hevosille 3 askelta, mutta Seppo sanoi, että askelia ei nyt lasketa, vaan hepat saa tulla sillä määrällä mikä niille on hyvä. Hurma ja Vello tulikin neljällä askeleella, tosin Vellolla se johtui ihan siitä, että teki molemmille esteille pikkuaskeleet ennen hyppyä. Lopussa Vello alkoi jo itse kulkea paremmin eteen, mutta oli sen verran väsynyt että pää alkoi myös painua alas. Kun tultiin pysty-pysty linjaa toisesta suunnasta ekan kerran, niin tuli jo sellaista laukkaa, että olisi päässyt kolmella, mutta Vello epäröi kuitenkin ja otti pikkuaskeleen ekalle, jolloin välikin meni neljällä. Olisi varmasti hypännyt kauempaa jos olisin itse ollut pohkeella tasaisempi. Seppo sanoikin vinohypyistä, että Vello tulee hyvään kohtaan, mutta koska mun pohje on irti niin se ei hyppää vaan ottaa pikkuaskeleen. Normaalistihan Vello kyllä hyppää itsestään hyvistä paikoista ja harvoin noita pikkuaskelia ottaa, mutta tässä tapauksessa se olisi tarvinut multa enemmän tukea, jota en tajunnut sille antaa. Tässä taas huomasi kuinka vaikeeta on yhtäkkiä muuttaa omaa ratsastustaan erilaiseksi, varsinkin samalla hevosella. Mustalla mä ratsastan jo lähtökohtaisesti erilaisesti, mutta kun Vellon kanssa on tottunut vain tiettyyn moodiin, niin en osannut muuttaa omaa ratsastustani tarpeeksi (enkä tajunnut), jolloin Vello jäi välillä vähän yksin. Mun olisi siis alusta lähtien pitänyt itse ratsastaa rohkeammin ja tarjota jalalla tukea. No, virheistä oppii tai ainakin pitäisi oppia.

Tässä näkyy tämä Seponkin mainitsema irti oleva vasen jalka. Itsellä kyllä on tunne, että usein ne on molemmat jalat irti sieltä kyljistä.

Perjantain Vello sai taas vapaaksi ja lauantaina käytiin kevyt maasto tuntilaisten kera. Pari ravipätkää ja yksi laukkapätkä rauhallista laukkaa, muuten Vello sai kävellä ja tuntilaiset sitten ravaili kiinni, kun Veltsulla on niin vetävä askel.

Tää on yks mun lempparikuvista

Sunnuntaina Norilon valkussa Vello olikin jo paremmin perillä maneesihyppäämisestä, vaikka väsyikin tosi nopeasti. Ja ehkä mäkin olin vähän paremmin perillä miten mun pitää Velloa maneesissa ratsastaa, että osasin tukea tarvittaessa. Kerrottiin toki Norilolle, että takana on useampi hyppykerta kuluneella viikolla, joten tehtiin lyhyempi alkuverkka ja hyppyjä sopivasti. Alkuverkan jälkeen aloitettiin ravipuomeilla, joista myöhemmin nostettiin toinen pää vähän ylös (joka toisesta oikea ja joka toisesta vasen). Vello taas ekalla kerralla vähän katteli (muka) puomeja, mutta meni ihan nätisti ja seuraavat kerrat olikin normaaleja. Tultiin vuorotellen oikealta ja vasemmalta, joista toisesta suunnasta sai ihan aavistuksen paremman tien, mutta Vello taas kääntyi sieltä suunnasta huonommin.

punaiset puomeja, numerot loppurata

Puomit tultiin aluksi ristikoiden suunnasta, jolloin niitä pääsi tulemaan ilman ristikoita. Kun vaihdettiin tulosuuntaa otettiin mukaan innari-ristikot. Vello yritti lähteä puomeilla kiihdyttelemään, kun näki ristikot niiden takana, mutta tajusi onneksi itsekin, että puomeilla oli vaan pakko pysyä rauhallisena. Tämän seurauksena ristikot tuli tosi kivasti. Esteitä lisättiin mukaan aina parin kerran jälkeen eli ristikoiden jälkeen melko tiukka tie päädyn kautta vasemmalle ja pysty-pysty kaarteelle. Tätä muutama kerta ja sen jälkeen mukaan sarja (2 askelta). Mä en meinannut löytää sarjalle hyvää tietä, koska tuo oikealle kääntyminen on Vellolle vaikeampaa ja kun en saa pohjetta kunnolla kylkeen meinaa käännös tulla tehtyä vain ohjalla ja istunnalla ja Vello jää helposti puskemaan vasemmalle lapa edellä. Ekalla kerralla oli siis ihan puhdasta tuuria, että osuttiin vielä b-osan pystylle, niin vasemmassa reunassa oltiin. Muuten sarjassa ei mitään ongelmaa. Okseri-okseri linja oli meille odottava kuusi askelta tai reippaammin eteen viisi. Mä en oikein osannut tehdä päätöstä koskaan ajoissa ja tuli usein viisi ja puoli askelta. Tai sit kun olin ajatellut tehdä viisi, niin tultiinkin ekalle pienemmällä hypyllä enkä osannut enää ajatella vain jääväni odottamaan ja taas tultiin huonosti. Pitäis vaan oppia tekemään noita päätöksiä ja muutoksia vauhdista. Kokonaista rataa tultiin muutaman kerran ja lopuksi tulin vielä sarjaa ja okseri-linjaa, koska tuo sarjalle tulo oli mulle vaikeinta. Vello raukka oli ihan hikinen, vaikka onkin osittain vielä lyhyemmässä karvassa klippauksen jäljiltä.

Tää postaus otti kyllä luvattoman kauan kirjoittaa. Tällä viikolla muuten satoi ihan kiitettävästi loppuviikosta ja seuraavan viikon alussakin, sen takia meillä ei ollut tiistaina Robbya, mikä ei haitannut siinä mielessä, että Vellolle olisi taas jäänyt vain yksi hypytön päivä väliin. Onneksi toi ei esteisiin kyllästy, Mustalla tällaista viikkoa ei pystyisi vetämään, kun sen pää alkaisi sanoa, että hyppää yksinäsi.

Takkulan kisat ja Seuran Estemestaruudet

Meidän tallilta lähti sunnuntaina Takkulaan vähän isompi porukka taas: Mun ja Vellon lisäksi Vilja Mustalla, Vertsu Epulla, Anne Foriolalla, Kia Oromiksella ja Paula Hurmalla. Kolme trailerillista kaviokkaita siis. Yhteensä 12 starttia, 8 sijoitusta (vain yhdellä radalla tuli yksi ohimeno, muuten kaikki radat puhtaita) ja näiden lisäksi neljä mitalia Seuran Estemestaruuksista (eli kaikki ketkä niihin osallistui). Mestaruuksista oli kyllä osassa sarjoissa aika vähän kisaajia, ties missä kaikki oli. Tässä kisat siis statistiikan osalta, Vellon (ja Mustan) suorituksiin voidaan syventyä vähän paremmin.

Molemmat mentiin 60cm ja 70cm. Itse vähän mietin tuota 80cm, mutta ajattelin että jos ovat tehneet vaikeammat radat mestaruuksien takia, niin en viitsi ekoja ulkopuolisia kasikymppejä sellaiseen tilanteeseen ottaa.. Sinänsä ihan hyvä päätös, kun Vellon liikutus jäi turhan vähäiselle ennen kisoja. Se olikin lievästi sanottuna melko haastava aluksi ratsastaa ja kun verkat oli kisakentällä koko luokka yhtä aikaa, niin se ohi vilistävien hevosten määrä (ja vierestä kuuluneet maiskutukset) ei ainakaan hommaa helpottaneet. Yhdessä vaiheessa Vello pelästyikin jotain ja lähti ihan hemmetinmoiseen kiitoon kohti toista kentän päätä. Onneksi oli hyvin tilaa ja pysähtyikin lopulta, mutta joo.. Yksi kanssa kilpailija jo kommentoi, että sulla onkin tollai viriilimpi poni :D
60cm rata oli kaikkea muuta kuin hyvä, liian usein oltiin ristilaukassa (eli epätasapainoisia hyppyjä) ja kääntäminen tämän takia vaikeaa. Otinkin toiseen vaiheeseen ajatuksen, että jos ei kerran lyhyitä teitä, niin sitten reippaampi vauhti. Oioin siellä missä pystyi, mutta ne kaikkein lyhyimmät tiet jäi kyllä käyttämättä. Vikalla esteellä meinas käydä vielä köpelösti, kun jäin arpomaan etäisyyttä ja olin hypyssä sitten vähän huonosti ja paino jäi liikaa toiselle puolelle. Vello otti vähän kilaria, mutta onneksi sain itseni keskelle hevosta nopeasti, niin Vello rauhoittui. Aika riitti silti kolmanneksi (eli ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi), kun Vilja kiilasi Mustan kanssa ohi lyhyemmillä teillä. Viljakin tosin otti toisen vaiheen ekalle ihan hirmu pitkän tien, kun oli vähän eksyksissä ajatuksissaan (unohti ekan vaiheen viimeisen esteen, mutta kuuli onneksi mun ohjehuudon ja oli menossa oikeaan suuntaan).

60cm oli myös Lahden Ratsastajien minimestaruus ja se on avoin kaikille. Joten siihen osallistuttiin samalla (kun ihan ei toi sennukorkeus 100cm meiltä vielä Vellon kanssa onnistu). Vilja sai siis hopeaa ja mä pronssia.

Seiskakympissä oli sama rata, tosin arvostelulla A.2.0, joten skipattiin kävely. Verkassa vielä mallailin linjaa vitoselta kutoselle (vaihtoehto hypätä suoraan ja kiertää oikean kautta yläkuvassa näkyvä turkoosi okseri tai hypätä vitonen vinosti ja mennä kutoselle vasemman kautta ja vähän tiukemmalla kaarteella, kutonen siis tuo RTV-okseri, jonka merkkiliput muuten oli väärinpäin). Muutama muukin tuon tien valitsi, tosin he tekivät hypyn suorempana ja kääntivät sen jälkeen enemmän ja nopeasti oikealle (vitosen 'jälkeen' vähän takana oli toinen este, joten käännöksen piti olla todella nopea), mutta vielä enemmän aikaa säästi kun hyppäsi vinosti (niin kuin minä ja Kia teimme). Vilja yritti samaa vinoa lähestymistä, mutta tuli jo ihan liian vinosti ja ratsasti siis ohi. Musta ei edes tajunnut että sen olisi pitänyt millään sitä hypätä, joten hevosen osalta se ei varsinaisesti ollut kielto. Tässä luokassa kaikki palkintosijat menivätkin meidän porukalle Kian ollessa nopein, me Vellon kanssa toisena ja Vertsu Epulla kolmantena. Eli saatiin Vellon kanssa meidän eka sijoitus. Kyllähän mä tiesin että siitä nopeutta löytyy ja tällä kertaa pysyi kaikki puomitkin ylhäällä ja hevonen toimi radalla hienosti. Olin siis tosi tyytyväinen. Vello ei kyllä antanut laittaa ruusuketta päähänsä, mutta menihän se tossa martsassakin.

Vertsu ja Kia otti vielä kasikympissä ykkös- ja kolmossijat ja Vertsu ponimestaruus kultaa. Anne taas voitti 90cm ja oli metrissä toinen ja sai sennumestaruudessa kultaa. Kaiken kaikkiaan aika voittoisa kisapäivä meidän tiimille. Radat ei olleet ihan helppoja, mutta silti suoritettavissa ja kaikki tekikin hyvät radat. Anne oli kyllä melkoisen mairealla ilmeellä katsellessaan seiskakympin palkintojen jakoa ja sieti kyllä ollakin, kovan työn on tehnyt meitä opettaessaan.

Musta on niin uljaan näköinen!

Tuplavalkku

Elokuu lähenee loppuaan ja tiistaina oli kuukauden viimeinen estevalmennus. Töiden vaatiessa taas veroaan jäi Vellon liikutus aika onnettomaksi edellisen valkun jälkeen ja se olikin aika reaktiivinen valkun alussa. Osittain johtui varmasti myös tuulesta, mutta turhan kevyellä liikutuksella oli myös iso osansa asiassa.
Valkku meni kuitenkin hyvin. Otettiin verkaksi ihan pikku pystylle simppeli hyppy, johon ensin Kisu kielsi ja myös Vello kielsi ekalla kerralla. En mielestäni edes heittänyt ohjia pois eikä se ollut epäröivä estettä lähestyessä, en siis yhtään tiedä miksi se siihen niin järkyttyneenä pysähtyi. Tultiin este vielä loivassa kaarteessa eli tiekään ei ollut mitenkään erityisen jyrkkä. Eli molemmat tuli sitten uudestaan ja nyt hypytkin oli ihan normaalit. Tämän jälkeen otettiin kolmen ristikon innari-sarjaa muutamaan kertaan ja molemmista suunnista (ratapiirroksessa sarjan paikalla eli okserista siirrettiin yhdet tolpat ja puomit keskimmäiseksi ristikoksi). Oikeasta alareunasta (kuvasta katsoen) tultaessa jatkettiin vielä vasemmalle pystylle, joka me ratapiirroksesta poiketen oltiin rakennettu sarjan pystyn toiselle puolelle eli enemmänkin siihen pystyn ja okserin väliin, ja siitä vielä päädyn ja tiukan käännöksen kautta toiselle pystylle. Meidän kenttä on lyhyempi kuin noissa Robbyn lähettämissä ratapiirroksissa, niin oli pakko soveltaa, jotta Kisukin mahtuu kääntymään. Se on kuitenkin vasta neljä, niin ei voi odottaa sen tekevän vielä ihan kaikkein tiukimpiä käännöksiä. Toisessa päädyssä olevat pystyt oli todella lähellä päätyä eli tiet oli tiukat. Robby vielä siirsi niitä pari metriä lähemmäs päätyä kuin mitä me oltiin rakennettu.
 Ristikot ja kaksi pystyä tultiin vielä uudestaan, mutta niin, että toisen pystyn jälkeen jatkettiin taas päätyyn ja tultiin pystyt uudestaan samalla tavalla. Mä jouduin kyllä tulemaan niitä varmaan jonkun 4-5 kertaa (molempia) ennen kuin ne onnistui molemmat yhtä hyvin. Vasen käännös oli aina hyvä, mutta oikean kanssa oli jotenkin ongelmia, jäin aina joko liian kauas tai tulin juureen tai sit ei vaan käännös onnistunut ollenkaan hyvin.

sori huono kuva, bloggeri ei suostu lisäämään tiedostoa suoraan, joten olen todennut helpoimmaksi ottaa kuvan kännykällä tietokoneen ruudulta.. meillä tosiaan tuo kaikkein vasemmalla olevin pysty oli siirretty viistosti kohti oikeaa alakulmaa niin, että oli tuon sarjan pystyn toisella puolella. Ja okserit eivät olleet aivan noin lähekkäin.

Kun vihdoin Robby oli tyytyväinen molempien suorituksiin, niin siirryttiin vasemman kautta tulevalle tiukalle käännökselle ja siitä kaareva linja okserille. Meille sai tulla normaalilaukalla se kuusi askelta vähän isommin kaartaen, mutta mun ei tarvinut keskittyä siihen laskemiseen. Kisun taas piti liikkua sen verran eteen pystyn jälkeen, jotta se pääsi viidellä. Tän jälkeen käveltiin hetki, kun Robby rakensi ristikot takaisin okseriksi. Puomin nostelija-apu olis kyllä ihan jees.. Ratapiirrokseen ei ollu mitään metrimäärää merkitty, mutta tarkoitus oli olla yksi askel ja Robby tais laittaa siihen jonkun 6,5 metriä eli Kisulle sellainen ihan aavistuksen nafti eli sai tulla ihan rauhassa ja Vello pystyi tulemaan helposti, vaikka eka hyppy olisikin jäänyt vähän lyhyeksi. Sarjat on aina ollu mulle vaikeita ja niitä on treenattu ihan liian vähän. Siis innarit menee ja jumppasarjat, mutta tollaset perus 1-2 askeleen sarjat.. varsinkin kahden askeleen pysty-okseri -sarja on mulle kaikkein pahin. En osaa siinä tilanteessa jotenkin laskea siihen kahteen, en käsitä miksi. Ja ton pitäis kuulemma olla se kaikista helpoin. Tää sarja nyt meni ihan hyvin, Vello kun liikkuu niin hyvin itse eteen ja imee esteille, että se helpottaa muakin.
Lopuksi tultiin rataa, joka alkoi oikeassa kierroksessa tiukalla käännöksellä pystylle, josta kaareva vasemmalle pystylle (sarjan välissä). Taas melko tiukka kaarre oikealle ja pysty-okseri -sarja, josta vasemalle ja tiukan tien kautta pysty-okseri -linjalle. Täältä vielä oikealle ja eka este toisesta suunnasta eli pitkällä lähestymisellä. Ekalla radalla mulla tuli sarjalle vähän huono hyppy ja jäin auttamaan Velloa liikaa ja liian pystyyn. Pää jo hetken mietti ylimääräsen askeleen ottamista, mutta hevonen onneksi ei eikä mun jalatkaan, vaikka vartalo ei ollutkaan ihan tarpeeksi menossa. Vasemmalle käännös taas hyvin ja vikalle tultiin jotenkin räpeltäen. Pikku palaute Robbyltä, kuinka munkin pitää olla menossa ettei hevonen jossain vaiheessa rupea epäröimään tälläisillä tehtävillä kun nyt menee tosi itsevarmasti vielä. Tokalla kertaa samalla radalla mulle tuli taas sarjalle samanlainen huono hyppy ekalle, mutta nyt vaan päätin olla menossa ja antaa hepan hoitaa itse sen ekan hypyn, jolloin koko homma sujui hyvin. Sama homma vikalla esteellä eli yritin olla auttamatta Velloa liikaa ja antaa sen huolehtia varsinaisesta hypystä tehden itse vain tasapainottavat puolipidätteen kolmisen askelta ennen hyppyä. Ekalla kiekalla otettiin tuo vika este alas kun tultiin niin huonosti. Pyysin vielä Robbyltä että voitaisko tästä lähtien ottaa jonkunlainen sarja joka kerta, kun niitä pitäis mun vähän harjoitella etten oo sitten kisoissa pulassa niiden kanssa.

joo, tota.. ei toi projekti oo viel oikein tuottanut tulosta xD

Puolustukseks täytyy kyl sanoa, että takajalan lepuutuksesta johtuen vatsa on oikein työntynyt kameraa kohti, mutta kyllähän sillä tota mahaa on ilman työntymisiäkin ja se kaikki oikeestaan roikkuu tuolla alhaalla, kyljet ei oo pullistunut niin kuin vaikka poneilla yleensä tapahtuu.

Kati oli tulossa vielä illalla pitämään kouluvalkkua, kun muut päivät ei tälle viikolle sopineet. Arvoin siinä pitkään, että menenkö ollenkaan ja kummalla hevosella, mutta päädyin lopulta sitten menemään Vellon kanssa. Se ehti lepäillä kolmisen tuntia karsinassa ja osan aikaa syöttelin ruohikolla. Musta oli väsyneemmän oloinen kuin Vello ja uskon, että sen kintereet ei olisi välttämättä tykänneet toisesta kunnon treenistä samalle päivälle. Olen muutenkin koonnut sitä nyt aika varovaisesti, jotta kintereet ei kipeydy. Ensi kuun lopussa on onneksi tulossa rokotus ja raspaus, niin samalla sitten piikitetään Mustan kintereet, jotta pääsee taas treenaamaan senkin kanssa kunnolla.
Vello oli vähän ihmeissään kun joutui toisen kerran kentälle lyhyen ajan sisään, sillä kun ei ole vielä tehty useampaa ratsastusta saman päivän aikana. Oli se myös hieman väsynyt, sekä henkisesti että fyysisesti, joka aiheutti jonkin verran turhaa pään viskomista. Aloitettiin taas keskikäynnistä isoja takaosakäännöksiä jotka sujui tällä kertaa jo vähän paremmin, vaikka en niitä kyllä ole ehtinyt Vellon kanssa harjoitella edellisen valkun jälkeen. Kun sain takapään hallintaan pääsin myös asettamaan, jolloin Vello meinasi taas punkea aluksi väärään suuntaan, mutta myöntyi lopulta taipumaan loivasti. Vasen oli taas mulle vaikeampi, kun en vaan jotenkin saa sitä oikeaa istuinluuta pysymään siellä satulassa tarpeeksi tiiviisti. Paino siirtyi Vellollakin ihan kivasti jo takasille ja sai vähän samaa tunnetta kuin Mustan kanssa tehdessä. Anne teki jo pienempää ja vaativammalla käännöksellä Oromiksen kanssa, mutta meille Vellon kanssa riitti, että takapää teki pienempää ympyrää ja asetus säilyi eli pysyin itse tasapainossa ja hevonen antoi ratsastaa itseään. Kun molemmat suunnat oli treenattu, otettiin laukkaa ja siinä pieniä voltteja samalla tunteella eli takapää ei saanut punkea ulos ja paino pitää pysyä takana. Varsinaisesi ei tarvinut sitä käännöstä vielä piruettityyppisesti tehdä, mutta vähän samaa fiilistä. Vello oli tosi vaikea laukassa, kun oli selvästi väsynyt, mutta saatiin ihan ok käännöksiä. Kati vielä sanoi, että mielummin isompi voltti, jonka se tekee oikein kuin että yrittää sille tähän hetkeen liian pientä ja hevonen valahtaa etupainoiseksi/puskee ulos. Koska Vello oli selkeästi kovin väsynyt jo laukkaamiseen, niin loppu jatkettiin ravissa. Ensin päädyssä ympyrällä takapäätä vähän pienemmälle reitille, asetus kohdilleen ja paino takasille. Tämä oli laukan jälkeen jo ihan helkutin paljon helpompaa. Kun homma toimi ympyrällä, niin siitä sitten uralle ja erittäin loivaa sulkua uraa pitkin. Vello pysyi tässä tosi pitkiä pätkiä rentona ja ravikin alkoi venymään ja mä pystyin jopa istumaan siinä! Kati sanoikin että ilmeisesti mun pitää jatkossakin ratsia se kaks kertaa päivässä, kun meni parasta ravia ikinä. Ehkä tossa lokakuun puolella lähetään kokeileen koulukisat ja katsomaan mitä Vello sanoo kouluaidoista (ja vielä enemmän tuomari-autosta).

Sunnuntaina on Takkulassa estekisat, jotka on samalla LR:n seuranmestaruudet ja sinne suunnataan taas vähän isommalla porukalla, kun mäkin sain kopin vuokralle. Katsotaan miten uus auto jaksaa kiskoa, kun uskollinen fiat poistui autuaammille baanoille. Ens viikolla on Robbyn valkun lisäksi Norilon estevalkku sunnuntaina ja torstaina ois mahdollista mennä Takkulaan Seppo Laineen estevalkkuun. Sekin kiinnostais kovasti ja tässä vähän pohdinkin jaksaisko Vello kolme hyppykertaa samaan viikkoon. Tai saanko mä koppia..