Hengissä? part 2

Vello sai oman päivityksen, kun sen kanssa on eniten puuhailtu nyt kesällä..

Vello pääsi talvella todella kevyellä. Työpäivien venyessä helposti yli 10 tuntisiksi ei vaan yksinkertaisesti ollut energiaa ratsastaa sitä joka päivä. Vellon ratsastus kun oikeasti vie multa voimia ja siinä pitää myös olla skarppina. Suurimman osan liikutuksista tein maastossa ja kevyestä liikutuksesta johtuen käytin aika usein gramaaneja ihan varmistamaan tarvittaessa jarrut. Maastossa tosin harjoiteltiin rauhallista ravia ja laukkaa, joissa minä istuin alas satulaan ja opettelin istumaan siellä, samalla Vello tietenkin opetteli sietämään sitä, että joskus siellä saattaa ratsastaja hieman pompahdella, mutta se ei ole maailmanloppu.
Pellolla käytiin useamman kerran lopputalvesta, kun luntakin vihdoin tuli tarpeeksi ja kentällä pari kertaa tunnilla. Vellon kanssa ei hypätty koko talvena, muutaman kerran puomien ylitystä (lähinnä jossain pääty-ympyrällä sattumalta ollut puomi, jota käytin hyväksi) ja kerran oltiin kavalettitunnilla, jossa ylläri ylläri mentiin turhan kovaa. Mutta hei, toinen ei ollut koko talvena nähnytkään esteitä, kai sitä innoissaan saa olla. Katin valkkuihin en kerinnyt oikeastaan koko talvena, kummallakaan heposella, koska Kati ei päässyt tulemaan kuin lähinnä aamupäivisin, jolloin mä taas olin töissä, varsinainen sileän ratsastus siis oli ihan totaalisesti retuperällä Vellon kanssa.. Juuri lumien sulettua päätiin siis oikaista asiaa ja työskennellä välillä kentälläkin, onneksi maakin oli ehtinyt kuivahtaa, koska jostain asiasta meillä tuli erimielisyyttä ja Vello päätti hoitaa asian pikku pukeilla. Tämä yllätti mut totaalisesti ja kolmannesta pukista istun hiekassa ja katson kun hevonen vetää häntä tötteröllä ympäri kenttää. Koska maa oli jo sulaa oli pihattolaiset suljettu pois pellolta (jotta pohja säilyy ja heinä kasvaisi), joten vapaa-ajan liikunta oli rajoitetumpaa kuin talvella. Poika siis päästeli höyryjä. Onneksi lämpimän helmikuun johdosta oli klipannut Vellon, mutta kyllä se silti sai itsensä juostua ihan vaahtoon ja höyryäväksi, juoksentelulle tuli loppu vasta kun aloin määrämään suuntaa ja pakotin herran menemään siihen vähemmän mukavaan kierrokseen (joka taisi olla vasen), sitten kiinnosti jo antaa kiinnikin. Onneksi oli martingaali, niin ohjat pysyi nätisti kaulalla eikä hajonneet jalkoihin. Olinkin juuri hetkeä ennen puhunut Annen kanssa, että pitäisi totuttaa se juoksutuksessa siihen, että jalustimet on alhaalla ja saattaa heilua, tulipahan sekin hoidettua sitten samalla. Tapanani ei ole antaa periksi, joten ei kun uudestaan kyytiin ja olikin paljon helpommin ratsastettava hevonen, kun sitä sai kerrankin ratsastaa eteen, niin väsyksiin se itsensä juoksi

.
Onneksi Robbyn treenit alkoi huhtikuun lopulla ja saatiin jotain järkeä meidänkin treeniin. Ekat kerrat Vello oli vähän taas yli-innokas, mutta jatkettiin samaan tapaan kuin viime vuonna eli tarvittaessa esteen jälkeen käyntiin. Aluksi sitä tehtiin joka harjoituksen jälkeen, mutta pikku hiljaa sen sai jätettyä pois ja myöhemmin Vello oppi odottamaan niin paljon, että sen sai antaa mennä ja välillä jopa varovasti ratsastaa eteen.
Oltiin ehditty hypätä vain pari kertaa, kun Takkulassa oli Laineen Sepon pitämä kenttäkurssi. Arkipäivänä, mutta sain järjestettyä töistä vapaata (yllätys) ja pääsin Vellon kanssa mukaan. Vello järjesti pienen en-käänny-vasemmalle -episodin, jossa mä jäin virheellisesti vain vääntämään asiasta, kun olisi pitänyt antaa sen nollata pää ja yrittää rauhallisesti uudestaan enemmän vartalolla. Kyllä me niistä kentällä olevista pikkuesteistä lopulta päästiin yli (ja pysyin pienessä pukkikohtauksessakin kyydissä) ja maastoesteillä homma alkoi taas pelittää. Mimmi oli mukana avustamassa ja kuvaamassa ja Annekin poikkesi katsomaan (kerkesi juuri esteille tulla) ja kolmistaan saatiinkin Vello ennätysajassa koppiin. Tämä oli kuitenkin eka kuljetus talven tauon jälkeen ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt kun kummassakin päässä aikaa meni joku 10 minuuttia eli homma jatkui siitä mihin se oli jäänyt. Maastoesteet Vello meni kaikki rohkeasti ja veteenkin mentiin hienosti laukalla ja hypyllä.

Tää kuva herätti lievää hilpeyttä kaverien keskuudessa facessa.. onhan tuo aika pullukan näköinen, mutta kuvakulmakin hämää vähän :D

Ekoissa tallinkisoissa hypättiin 60 ja 70cm ja näillä jatkettiin ulkopuolisiin. Käytiin kolmena sunnuntaina peräkkäin kisoissa, ensin toukokuun lopulla Hartolassa, sen jälkeen Takkulassa ja vielä Nastolassa. Joka kerta meni paremmin. Hartolassa oli aika meidän kokoinen kenttä, joten siellä jäin ratsastamaan paljon taaksepäin, mutta Vello hyppäsi hyvin. Takkulassa ekassa luokassa tuntui että Vello meni liian kovaa, joten jäin taas kiinni kädellä ja hevonen eteni kuin höyryveturi (äänestä päätellen), toiseen luokkaan uskalsin hellittää ja saatin hyvä, reipas rata. Pari puomia otettiin alas, Vello kun ei väsyneenä enää pysty korjaamaan jos tullaan vähän huonosti. Nastolassa kaikki sitten loksahti jo paikoilleen ja saatiin kaksi rentoa rataa. Maneesissa verkassa jouduin jopa vähän ratsastamaan eteen, mutta ulkona radalla Vello kulki hyvin ja itse uskalsin olla rento, jolloin meno pysyi rentona. Toisessa vaiheessa otettiin yksi alas, kun käänsin liikaa sisäohjalla tiukassa mutkassa. Seiskakymppi meni puhtaasti ja helposti, mutta ajassa ei ihan pärjätty. Päätin ottaa viimeiselle esteelle tien toisen esteen takaa, kun edestä kääntäessä olisi laukka todennäköisesti kökkööntynyt ja halusin mielummin hyvin pyörivän laukan kuin mahdollisesti pudotuksen huonon laukan takia. Kerrankin osasin auttaa Velloa kun se väsyi ja tukea myös pohkeella enkä pelkästään yrittää kantaa kädellä.

tallin kisat

Takkulassa

ihanan rento Vello Nastolassa

Juhannuksena käytiin Takkulassa Norilon valkussa ja Vello meni tosi kivasti, koppiinkin meni taas ilman liinaa. Kyllä siitä vielä simppeli lastattava tulee.
Viimeisissä tallin kisoissa vedettiinkin jo 70 ja 80cm, kun tuo 60cm alkoi jo mustakin tuntua matalalta. Ja silloin jos esteet mun mielestä on matalia, niin ne todella on sitä.. treeneissä ei tuota kasikymppiä ole keretty hypätä, mutta ei se korkeus ongelmia tuottanut (edes se 85cm okseri siellä radalla), vaikka muutama puomi taas otettiin alas..
Nyt on pieni hyppytauko, kun Robby jäi lomalle, ellen saa itseäni mahdutettua Annen valkkuihin ja löydä sopivia kisoja.

Katin valkuissa on päästy nyt Vellon kanssa käymään pari kertaa (samoin kuin Mustan) ja ekalla kerralla työstettiin lähinnä tuntumaa. Tuntui kuin Vello olisi oikeasti tajunnut jotain ja on sen jälkeen ollut paljon parempi ratsastaa ja työstettävissä. Norilossakin se antoi ratsastaa itseään alkuverkassa ja sillä pystyi tekemään askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä laukassa. Viime viikolla kouluvalkussa ehdittiin yhden pitkän sivun aikana tehdä laukassa pidennys-harjoituslaukka-voltti-kokoaminen-harjoituslaukka -harjoite ja kaikki ennen kulmaa. Edellissyksynä ei tossa olisi ollut mitään toivoa, mutta nyt se meni yllättävän helposti. Siis me ollaan ehkä molemmat opittu jotain ja fiilis on ihan mieletön, nyt voi oikeasti työstää vaikeampiakin asioita ilman että poni yrittää ensimmäiseksi kadota paikalta.

Hengissä?

Ihan ilman selittelyitä koitetaan selättää pitkäksi venähtänyt tauko.. tässä tulee nyt tiiviissä paketissa tapahtumia alku vuodelta.

Mustan kanssa käytiin pariin kertaan Norilon valkussa Takkulassa, joista toisesta taisinkin ehtiä kertoa, sen lisäksi käytiin kerran Jokimaalla instituutin uudella maneesilla Pinja Immosen valkussa. Poni oli ihan super, liikkui hyvin ja hyppäsi mielellään. Sille toimiva liikutus systeemi oli alkuviikosta kevyitä lasten tunteja ja muutaman kerran itse selässä koulua. Torstaina kunnon revittelymaasto, jossa paljon pitkällä askeleella reipasta laukkaa. Perjantaina sitten kunnolla kouluratsastusta ja lauantaina lasten tunnin jälkeen pikainen läpiratsastus. Tämä siis ohjelma jos estevalmennus oli sunnuntaina. Silloin se ehti palautua hyvin torstain maastoilusta, mutta oli vielä notkea ja selkä hyvin auki kunnon laukkailusta. Nää maastorevittelyt on Mustalle tärkeitä etenkin talvisin, kun yöt ollaan karsinassa ja kentällä ei yleensä pääse niin hyvin menemään kuin kesäkelillä.
Muuten hyppäsin Mustalla pientä kotona (pohjien niin salliessa) ja keväällä kun estevalmennukset alkoivat, siirtyi Musta Viljan hypättäväksi.

Vilja ja Musta Takkulassa

   Vilja on venähtänyt kovasti pituutta tässä parin viime vuoden aikana ja Katinka alkaa käydä vähän pieneksi. Sen lisäksi Katinka on liikkunut vähän epämääräisesti välillä talven aikana eli ei varsinaisesti ontunut, mutta välillä ottanut toisella etusella lyhyempää askelta. Syytä ei ole yrittämisestä huolimatta löytynyt, joten menee lie vanhuuden piikkiin? Päätettiin kuitenkin ettei ponin enää tarvitse lähteä ulkopuolelle juuri kisoihin ja jätetään muutenkin isommat radat nuoremmille. Kapasiteetti alkoi lisäksi tulla vastaan, kun nuorempana Katinka vielä hyppäsi sen 80cm niin nyt selvästi kisoissa alkaa tuo 70cm olla rajana. Harjoituksissa hyppäsivät kyllä Viljan kanssa useastikin tuota kasikymppiä, välillä reilumpaakin, kevyesti. Musta on riittävän samankaltainen esteillä kuin Katinka, joten siihen vaihto oli Viljalle helppoa ja sille tuo 70cm on vielä mukavuusaluetta, joten Vilja pääsee nyt kunnolla keräämään kokemusta siltä korkeudelta ilman että tarvitsee juuri ponia rohkaista hyppäämään. Vilja hyppää siis Mustan kanssa sekä Robbyn valmennuksissa että viikoittain myös tuntilaisten estevalmennustunneilla.
   Tähän mennessä ratsukko on ehtinyt kisata molemmissa tallin kisoissa ja yhdissä Takkulan kisoissa, jossa hienosti tulivat kolmansiksi sekä 60cm että 70cm luokissa.

Vilja ja Musta tallin ekoissa kisoissa

Katinka tosiaan on välillä ollut epämääräinen liikkuessa, joskin liike on parantunut tunnin edetessä. Poni ei aro mitään kohtaa jalassa (jonka kyllä tekee jos siellä jotain vaivaa on, on niin herkkä niistä), eikä osteopaattikaan ole löytänyt mitään sellaista mikä voisi aiheuttaa. Satulan alle on kyllä ollut pakko laittaa lampaankarva, kun lihakset vaan pikkuhiljaa alkaa tippua, varsinkin kun liikutus laadullisesti kevenee Katinkan tehdessä lähinnä alkeis-/lastentunteja. Löysin sille sopivan mittaisen vatsapanssarin ja vaikka hieman epäilinkin joustollisen vyön toimivuutta Katinkalla, on satula tuon panssarin kanssa pysynyt tosi hyvin paikoillaan. Lampaankarva satulassa aiheutti sen, ettei vanha vyö lasten käsissä oikein meinannut yltää kiinni, vaikka itselläni sen kanssa ei vaikeuksia ollutkaan. Panssari on himpun pidempi ja lisäksi se on nahkaisena ihanan helppo pitää puhtaana kurakeleilläkin. Ah, nahkavyöt, mikä ihana keksintö. Vähän köyhempi heinä talvella aiheutti hetkellistä laihtumista (liikaa Katinkan tapauksessa), vaikka heinää sai erittäin runsaasti, niinpä nostettiin mysliannosta puoleentoista litraan, joista puolikkaan sai aamuisin. Sen verran ehti juuri pupeltaa kun muita vietiin ulos. Katinka on ehkä maailman hitain syömään, mikä kyllä itsessään on ihan hyvä ominaisuus hevosella, mutta joka välillä aiheuttaa odottajalle harmaita hiuksia. Poni palautui onneksi nopeasti takaisin normaalipainoisen näköiseksi eikä vieläkään siis näytä 22-vuotiaalta vaikka sellainen onkin.

Lentävä karvapallo :D