Hyppelöisiä

Vähän ennen joulua testasin Mustan kanssa kestääkö polveni hyppäämistä, olin ilmoittautunut Norilon valkkuun heti joulun jälkeen, joten asia oli syytä tarkistaa. Ja kestihän se, alas tuloissa välillä vähän tuntui, mutta muuten ok.
Ja kesti hyvin valkussakin. Otin valkkuun Mustan, kun Vello on lomaillessaan kerännyt vähän turhasti vyötärönympärystä, eikä sillä ole hypätty pitkään aikaan.

Norilossa oli jälleen kivaa, vaikka poni olikin vähän jäykähkö ja kun ei itse ole kunnolla pitkään aikaan ratsastanut, niin oli sen taipumisenkin kanssa vähän niin ja näin. Hienosti kuitenkin suoritti tehtävät, johon sisältyi kaarevia linjoja ja erilaisia siirtymiä sekä puomitehtäviä matkan varrella. Muutamat kiellot tuli yhdelle pystylle, liekö johtunut alla olevista laatikoista vai siitä, että se oli isoin este harjoituksessa. Yli siitäkin mentiin useammankin kerran lopulta. Okserille ei onneksi tullut kieltoa, vaikka senkin alla oli sälää. Juho kehui, että Musta on hirmuisen rehellinen ja suorittaa hyvin, vaikka nyt tuota yhtä vähän jäkittikin.

Norilon jälkeen oli taas pakko pitää itse taukoa ja kävin vain osana viikkoa liikuttelemassa Velloa ja satunnaisesti Mustaa.
Nyt oli onneksi lomaviikko ja vaikka siitä menikin pari päivää reissuillen, niin sai heposet silti kunnolla liikuntaa ja Vellollekin saatiin vihdoin nastat alle, niin uskaltaa lähteä tonne lumettomiinkin maastoihin.

Ostin vihdoin uuden kypärän

Mustan kanssa käytiin sunnuntaina kunnon reipas maastolenkki ja kyllä poika olikin innoissaan. Jarrut oli hetkittäin hukassa, kun annoin ponin painaa pätkät minkä kavioistaan pääsi. Ei tarvinut käskeä eteenpäin.. Maanantaina lastentunnin jälkeen taivuttelin ja tein paljon väistöjä. Lavat tuntuu vähän olevan jumissa, mutta selkä oli kyllä edellispäivän laukkojen jälkeen niin vetreänä ettei tosikaan. Tiistaina Musta oli tunnilla ja ke-to sai vapaata kun olin reissussa. Perjantaina kunnolla taivuttelua ja vähän laukkatyöskentelyä, huomaa, että takaa puuttuu kantavaa voimaa. Laukasta käyntiin siirtymiset on hakusessa ja muutenkin tuo laukankokoamisen kanssa on vähän niin ja näin. Vinoutta olen saanut jo hyvin suoristettua muutamassa kerrassa. Mustalla on tapana ruveta työntämään takaosaa oikealle, silloin kun se menee paljon pelkästään tunneilla. Lauantaina jatkoin vielä venyttely- ja väistättelyllä, sekä parit laukankokoamiset. Alkuverkaksi Musta oli talutustunnilla kävelemässä ja vähän hölkkäämässä ja olikin mukavan vetreä aloittaa työt.
Huomenna olisi taas Norilon valkku ja tänään tuntui kyllä hyvältä sitä ajatellen.

Vellon kanssa käytiin perjantaina kunnon maastolenkki, kun nyt on nuo nastat alla. Vaikka ei ihan niin kovaa mentykään kuin Mustan kanssa, niin Vello raukka oli kuin uitettu koira, todellakin ihan läpimärkä. Tänään tehtiin vähän lyhyemmän aikaa töitä kentällä parin puomin avulla. Puomit oli pääty-ympyröillä niin, että ne pääsi ylittämään myös kolmikaarisella. Ravissa teinkin kolmikaarista, puomit toimi kohdisteina ja mielenkiinnon kohteina Vellolle. Aika hyvin taipui, välillä kun yritti lähteä kiirehtimään, niin ei pystynytkään enää taipumaan. Rauhallisuus kaiken a ja o. Laukassa tein pääty-ympyrällä töitä ja aina puomin ylitys. Ekat kerrat meinasi herra vähän innostua pelkästä laukkapuomista ja teki valtavia loikkia puomin yli, mutta rauhoittui sitten. Varovasti koitin ratsastaa sisäpohjetta vähän laukassakin ja sainkin laukan pysymään mukavan rauhallisena melkein koko ajan. Pahimmat eteen ryykäisyt ainakin puuttui. Välillä vaihdoin suuntaa puomin päällä ja sainkin muutaman laukanvaihdonkin aikaiseksi, Vello tosin niistä vähän hämmentyi ja yritti pudottaa raville heti. Kivasti pystyi vielä keskittymään lopuksi ravityöskentelyyn, joten ei se kaikki kesän ja syksyn aikana opittu ole lomaillessa unohtunut. Viime keväänä Vello meinaan kävi laukan jälkeen aina niin kierroksilla, että ravityöskentely oli todella vaikeaa sen jälkeen, nyt sujui jo kuin ihan normaalilta hevoselta.

Kun minä kerran lensin

Vellon ekojen 'oikeiden' kisojen jälkeen ehdittiin pitää vielä yksi tai kaksi Robbyn valkkua, ennen kuin kelit huononi liikaa. Lisäksi aina vain aiemmin laskeutuva hämärä rajoitti myös, kun ei olisi ehditty aloittamaan tarpeeksi ajoissa. Katin kouluvalkuissa käytiin kyllä, niitä kun sai sovittua välillä päivällekin.

Käytiin myös porukalla Tallinnan horseshowssa ja pidin samassa yhteydessä pari viikkoa lomaa. Omat työkuviot muuttuivat loman jälkeen sen verran, että mulle tuli jonkun verran arkivapaita ja vastaavasti teen pidempää päivää (välillä). Ekalle tällaiselle arkivapaalle sovittiin sitten Katin kouluvalkku heti aamuksi, ensin meni Mimmi Sanilla ja Anne Kisulla, jonka jälkeen meidän piti jatkaa Annen ja Oromiksen seurana Vellon kanssa. Oltiin juuri päästy kentälle ja säätelin vielä Vellon satulavyötä, kun Mimmin takki yhtäkkiä tipahti aidalta, hyvin pehmeästi, mutta pieni kahahdus kuului kuitenkin. Vello otti hirveät slaagit (oli vielä selkä sinne päin) ja lähti kiitämään kenttää ympäri, eikä mitään tietoakaan pidätteisiin reagoimisesta. Mulla oli vielä toinen jalka kaiken lisäksi ylhäällä vyönsäädön takia ja poika sai vain lisäpontta askeliinsa siitä, kun sen varovasti sain hivutettua alas. Pääty lähestyi ja Vello ei kääntynyt tarpeeksi ajoissa, jolloin oltiin jo menossa osin aitaakin kohti. En oikein vieläkään tiedä mitä päädyn jälkeen lopulta tapahtui, mutta kiisin ilmassa täysillä kohti aitaa. Annen mukaan aita jousti hyvin ja tiputti mut maahan, suoraan naamalleni. Hetken itseäni keräiltyäni pääsin kiipeämään aitaa vasten pystyyn ja sain jopa hengityksen kulkemaan. Päässäkin vähän pyöri ja kun saatiin lopulta Vello kiinni (se ei oikein paniikissa anna hyvin kiinni), niin päästiin tarkastelemaan vaurioita. Koko vasen puoli oli ihan helkutin kipeä ja koska pää oli myös ottanut kosketusta aitaan, päätin lähteä käymään terveyskeskuksessa päivystyksessä. Mimmi kävi hoitamassa Sanin pois ja lähti kuskaamaan mua. Sen verran kova oli rysähdys aitaan ollut, että lähimpään pystytolppaan oli ilmestynyt halkeama lähes koko pituuden matkalta, onneksi se ei ollut se metallinen valotolppa, silloin se halkeama olisi todennäköisesti ilmestynyt mun kylkeen. Kypärän vasen sivusta (ja mun korva) oli himpun myös maalissa eli pää oli ottanut aitaan myös kosketusta. Naama taas oli osunut sen verran kovaa hiekkaan, että siinäkin oli jälkiä, olin siis kohtalaisen onnettoman näköinen TK:hon saavuttaessamme.
Musta otettiin röntgenit ja sydänfilmi (koska isku osui vasemmalle) ja sain loppuviikon sairaslomaa. Mitään ei onneksi ollut murtunut, oon oppinut putoamaan kohtuu hyvällä tyylillä..
Seuraavana päivänä oikea polvi ei liikkunut mihinkään, mutta se meni onneksi ohi päivässä. Töihin palattuani vasen polvi alkoi parin päivän jälkeen oireilemaan melko kivuliaastikin, joka esti vielä hevosen selkään nousemisen useammaksi viikoksi. Eikä sillä kovin hauska ollut ympäri HIHSkään kinkata.

Klippasin yks päivä hevosia, kun vihdoin ostin ihan oikean klipperin. Mustan karvakasa näyttää säälittävän pieneltä.

Jossain vaiheessa kävin kokeilemassa Mustalla ratsastusta ja totesin, että keventää ei pysty. Velloa juoksutin pari kertaa, se oli lomaillessaan kerännyt turhaa energiaa (ja vatsanympärystä!!). Säännöllinen ratsastus on kuitenkin ollut nyt jäähyllä pidemmän aikaa, kun polvi ei hirmuisesti tykkää ja töiden jälkeen ei muutenkaan meinaa jaksaa (työpäivät vähintään 9h). Vellolla olen käynyt pari kertaa maastossa kevyesti ja raukalla on kyllä kunto huonontunut tai sitten se ylimääräinen maha painaa tosi rajusti.. Mustan kanssakin olen maastoillut ja joulun alla kokeilin vähän myös hypätä, jotta näkisin kestääkö polvi. Mustankin kunto on huonontunut, vaikka se tekeekin tunteja koko ajan. Lihomaan se ei onneksi ole päässyt. Lasten pikkujouluissa se jaksoi kuitenkin melko hyvin vetää hiihtistä, vaikka huomasi esim. Katinkan jaksavan samassa hommassa paljon paremmin.

Aina yhtä iloinen Rouva Aurinkoinen!

Onneksi polvi alkaa pikkuhiljaa olla parempi ja pätkittäin olen pystynyt keventämäänkin. Nyt alkaa taas Vellon laihdutus- ja kuntokuuri, sen suhteen ollaan melkein samassa tilanteessa kuin vuosi sitten sen tullessa. Mutta eiköhän se kesän aikana kerätty peruskunto sieltä nopeasti palaudu. Sitten voisi taas mennä valkkuihinkin.. Onneksi heinä on tänä vuonna vähän köyhempää kuin yleensä, niin Vellokaan ei ole vapaalla heinällä ollessaan lihonut ihan muodottomaksi. Kyllähän se tiineeltä tammalta vähän näyttää, mutta ei sentään viimeisillään olevalta. Satulavyökin menee kiinni.

Vasemmalta karvat järjestyksessä: Musta, Katinka ja Epron. Musta on isoin noista poneista ja Katinka pienin + useamman kerran jo syksyllä klipattu, silti siltä tuli eniten karvaa ja Mustalta vähiten xD