Ekat ulkopuoliset

Takkulassa oli kahtena peräkkäisenä sunnuntaina estekisat, joista ensimmäiseen en harmikseni saanut koppia mistään. Toiseen kisaan onneksi sain, joten päästiin Vellonkin kanssa aloittamaan vihdoin meidän kisaura ihan oikeasti. Mentiin maltillisesti 60cm ja 70cm. Verkassa Vello aluksi ihmetteli lähtömerkkinä toimivan torven töräystä, mutta rentoon tyyliinsä ei siitä sen enempää välittänyt. Verkassa mokasin ekalle okserihypylle, kun tein taas perinteisen ja heitin ohjat pois (koskahan opin tästä pois). Sen jälkeen hypyt sille tuli tosi oudosti, mikä ehkä jätti Vellon vähän epävarmaksi. Ekalla radalla se kysyi kahdella ekalla esteellä, että mennäänkö ihan oikeasti, mutta kerrankin sain itse pidettyä pääni kylmänä (vaikka ekat olikin oksereita) ja kerrottua Vellolle, että joo, kyllä me nyt hypätään. Sen jälkeen se lähti menemään kuin juna kiskoilla ja radat oli oikein nautinnollisia. Muutamia temponsäätelyitä jouduin varsinkin ekalla radalla tekemään, mutta tuplanolla molemmista luokista. Otin jopa riskin ja hyppäsin vinoon yhden esteen toisessa vaiheessa, jotta käännös sen jälkeen olisi helpompi. Vähän saman tyyppisiä käännöksiä oli harjoiteltu aiemmin viikolla Robbyssa eli se oli siltä osin tuttua, vinohyppyjä sen sijaan ei Vellon kanssa oltu vielä tehty, mutta poika ei siitä hämmentynyt.

päästiin korkkaamaan meidän punainen kisavarustus.. tai puna-sininen.

tyytyväisenä ekan radan jälkeen

60cm ekavaihe

60cm toinen vaihe

70cm meni sitten tosi hyvällä rytmillä ja melko tasaisesti. Ihan pikkaisen uskalsin jopa nostaa tempoa toiseen vaiheeseen, vaikka en sen kummemmin aikaa ratsastanut. Teitäkin oikaisin muutamasta helpommasta kohdasta. Tuloksella ei silti ollut mitään asiaa palkinnoille, mutta ei se ollutkaan tavoitteena, vaan hyvä rata ja hevoselle onnistuminen ja ne tavoitteet täyttyi kirkkaasti. Koppiinkin saatiin taas himpun nopeammin ja muutenkin matkustus sujui nätisti Katinka seurana.

70cm ekan vaiheen viimeinen este

sitten vähän lisää vauhtia

 

70cm, toisen vaiheen viimeinen este



70cm

osa kuvista copy: Katariina Viitamäki kviitamaki.pic.fi

Kenttäratsastuskurssi Takkulassa

Petri Tolmunen kävi pitämässä Takkulassa kenttäratsastuskurssin, sinne kun on rakennettu jonkin verran maastoesteitä. Vello kävi Norilon valkun jälkeen katsomassa niitä ja sain sen jopa aika helposti veteen, joten se ainakin oli tuttua meille. Ajattelin, että ollaan ihan huonoimpia siellä kurssilla, mutta siellä olikin moni osallistuja nuorilla poneilla tai sellaisilla joilla ei ole juuri ratsastanut, joten tehtävät pysyi aika helppoina.Tuike oli apuna ja saatiinkin aamulla kahdestaan Veltsu koppiin jo 20 minuutissa. Noriloon mennessä (ja varsinkin tullessa) aikaa meni puolisen tuntia, varsinkin lähtiessä Vello oikein liimasi kaviot maahan. Aluksi oli teoriaa ja Vello odotteli sen aikaa ulkokarsinassa. Teoria luento oli oikein mielenkiintoinen ja kirjoitin jopa muistiinpanoja. Meitä oli kaksi ryhmää hyppäämään ja olimme Vellon kanssa toisessa. Tuike kaivoi sillä aikaa turvaliiviäni auton kätköistä, onneksi se oli mukana, niin ei tarvinnut lainata tallilta, sieltä tuskin olisi löytynyt tarpeeksi lyhyttä. Omaa liiviäni olen käyttänyt tasan kerran, hyppäsin Mustalla jumppasarjaa sen jälkeen kun ostin sen, mutta en vaan ole jaksanut pukea sitä päälle edes estevalkkuihin. Yllättävän vähän sitä kuitenkaan ratsastaessa huomasi, kun siihen tottui, vaikka pelkäsinkin sen vaikuttavan asentooni.

käskynjaossa

Aluksi hypättiin kentällä paria simppeliä estettä, jotta Tolmunen näki ratsukoiden tason ja suhtautumisen esteisiin. Ekassa ryhmässä oli neljä ja meitä oli viisi, tosin yksi lähti pois jo ennen varsinaisten hyppyjen aloittamista (ratsasti kyseisellä hevosella ensi kertaa) ja toinenkin ratsukko jäi pois maastoesteiltä (nuori hevonen oli niin jännittynyt ettei suostunut edes ristikkoa ylittämään). Maastoesteille meitä jäi siis lopulta vain kolme eli Vellon ja mun lisäksi kaksi ratsastuskoulun oppilasta poneilla.

hurja paalieste, taustalla näkyy kentällä oleva vihreä penkkieste

Kentällä mentiin aluksi puomia laukassa molemmista suunnista ja puomin päällä tai nopeasti sen jälkeen piti vaihtaa laukka (ja suunta). Vello vaihtoi yllätyksekseni joka kerta puomilla laukan tosi helposti, vaikka sen kanssa ei laukanvaihtoja ole varsinaisesti harjoiteltu. Joskus estevalkuissahan se on joskus vaihdellut kun kaikki on ollut sopivasti. Sen jälkeen tultiin puomi-ristikkoa (jossa Vello aluksi taas vähän varasti laukalle ennen ristikkoa, vaikka ravissa piti tulla). Viimeiseksi vielä tultiin simppeliä pysty-pysty linjaa, jossa jälkimmäisen alla oli värikkäät laatikot. Vello meni nätisti.

Maastoesteistä mentiin ensin paaliestettä, jolla Vello ensin pysähtyi, mutta kun sai rauhassa katsoa, niin hyppäsi nätisti sen jälkeen. Veteen mentiin aluksi kävellen, sen jälkeen ravissa ja laukassa. Vellon kanssa ei mitään ongelmia. Kerran tuli pienet lähdöt (tosin pysyi kätösissä), kun soraa lensi maneesin seinään kun tultiin harjoitusta toiste päin. Yksi pätkä kulki ihan maneesin seinän vierestä ja siinä oli karkeampaa soraa. Harjoitukset oli simppeleitä ja matalia, vauhdit pidettiin rauhallisina. Reitillä oli pari kumparetta, joista toisen päällä oli pysty (valkoinen laatikko alla), tukkipysty veden jälkeen (tai juuri ennen silloin kun tultiin toisesta suunnasta) sekä kaltevalla pinnalla oleva sinikeltaisista laatikoista pysty. Tällä oli toisesta suunnasta vähän ongelmia, kun ekalla kerralla heitin juuri ennen hyppyä ohjat pois ja silloin Vello aina kieltää ja sen jälkeen en meinannut saada kunnon linjaa esteelle. Kun vaan sain hyvän linjan ja pidin ohjat, niin Vello hyppäsi ilman epäröintejä ja ongelmia. Lopuksi tultiin vielä kahden isomman tukin 'sarjaa', joiden jälkeen alamäkeä veteen. Viimeiseksi hypättiin vielä kentällä matalan vihreän penkin yli, joka oli sinne laitettu seuraavan päivän maastotaitokisaa varten. Sitäkin piti ensin näyttää Vellolle, jonka jälkeen se meni ongelmitta.

jos näin ekalla kerralla ihan varmuudeksi nostaisi noita jalkoja tarpeeksi. Tämän esteen jälkeen oli heti pieni mäki alas ja toinen kumpare ylös.

 

Tolmunen kehui Velloa rehelliseksi ja rohkeaksi, kunhan se vain näkee asiat. Sanoi myös, että huomaa ettei olla kauan vielä tehty yhdessä ja varoitti ettei Vello lyhene liikaa silloin kun sitä joutuu pidättämään. Eli ei mitään uutta siinä, samoista asioista muutkin valmentajat sanoneet (erityisesti tuosta lyhenemisestä, jota työstetään koko ajan). Mimmi ja Anne ajeli katselemaan tuntien jälkeen (ehtivät nähdä puolet maastohypyistä) ja nelistään saatiinkin Vello koppiin reilussa vartissa, vaikka Mimmi joutui kirjaimellisesti nostelemaan sen jalkoja, kun poika oli niin väsynyt.

Kurssi oli tosi kiva ja menen kyllä ehdottomasti uudestaan jos vaan sopivasti järjestetään.

Estetykki Vello

Vellon loppukesä on pitänyt sisällään aika tasaisesti sekä koulu- että estevalmennuksia. Paljon töitä on tehty ja tuloksiakin on alkanut syntymään. Kun Musta alkoi liikkumaan epämääräisesti, niin otin Vellon Katin valkkuihin ja voi että se on tehnyt hyvää. Itse on välillä ollut hätää kärsimässä ja epätoivokin meinannut iskeä, mutta vaikka kouluvalkuissa saattaakin tuntua, ettei tästä mitään tule eikä itsekään osaa auttaa hepparukkaa joka ei ymmärrä tai halua ymmärtää, niin esteillä on huomannut huikean muutoksen, nimenomaan siellä esteiden välissä tapahtuvassa työskentelyssä. Viimesimmät estevalkut on Vellon voinut antaa edetä esteelle melko normaalissa laukassa, jolloin hypyistä tulee heti parempia. Ja tämän voi tehdä, koska se ei enää juuri ryntäile ja jos vauhti kiihtyykin esteen jälkeen, tulee se yleensä helposti ja nopeasti takaisin pidätteestä. Se alkaa olla siis aika normaali ratsastettava esteillä. Robby on lisäksi kovasti kehunut laukan (ja ravin) kehittymistä kesän aikana. Ja onhan Vellon helpompi liikkuakin, kun turhaa rasvaa on lähtenyt ympäriltä. Jos sitä ei muusta huomaa, niin satulavyön pituudesta kyllä. Tällä hetkellä on menossa viimeiset reiät mihin laittaa, että hoikistunut on. Uutta vyötä olen katsellut, mutta en ole löytänyt mieluista kohtuullisen hintaan. Lisäksi tarkoitus on vaihtaa satula tässä aika piakkoinkin, joten parempi ehkä odottaa uutta satulaa, siinä kun voi vastinhihnat taas olla ihan eripituiset.

jumppasarjaa

näissä treeneissä korkeudet vielä matalia

Ennen kuin Robbyn valkut pääsi taas jatkumaan elokuussa, kävin kerran Takkulassa hyppäämässä Juho Norilon valkussa. Norilo suhtautui Velloon oikein positiivisesti ja kannustavasti. Lisäksi isolla kentällä pystyi helpommin etenemään normaalissa laukassa tehtävät, kuin kotona vähän pienemmällä kentällä. Tämä olikin eka kerta kun Vellon kanssa mentiin esteitä reippaammassa tahdissa. Vikalla pätkällä vauhtia oli kyllä ehkä himpun liikaa, kun väsymys painoi kavioissa (meillä molemmilla). Edellisenä päivänä oli ollut Katin valkku, jossa oli harjoiteltu laukan lyhentämistä ja hyvä niin, koska Norilo teetti alkuverkaksi hyvin saman tyyppistä tehtävää, josta todellakaan ei oltaisi selvitty ilman edellispäivän tehtäviä. Sanoin meidän hyppykorkeuden tällä hetkellä olevan sellaista 60-70cm tasoa ja sitä Norilo sitten meille hypyttikin. Viimeinen pätkä oli joku 70-75cm, okserien takapuomit ehkä jopa 80cm. Edellisviikolla olin hypännyt pidemmän tauon jälkeen kerran itsenäisesti muutamia yksittäisiä ja linjaa sekä sarjaa 70cm korkeudella ja tallin kisoissa 60cm ja 70cm radat. Muuten ollaan enemmän pysytelty vielä 60-65cm harjoituksissa Robbyssa. Joten Norilon viimeinen rata tuntui melko korkealta, varsinkin kun hevonen alkoi väsyä ja jouduin jopa vähän ratsastamaan sitä eteen. Onneksi Vello menee yli aina kun sen saa esteelle, muuten olisin varmasti lentänyt kielloista, kun vauhti alkoi lisääntyä. Lennellä meinasin muutenkin, kun hypyt alkoi olla ihan oikeita hyppyjä eikä sellaisia pikku loikkia. Olit todella tyytyväinen Velloon, kun meni kyselemättä kaikki, vaikka monen esteen alla oli ties mitä tavaraa.

ekoja kertoja valkoista porttia

Ekassa Robbyssa loman jälkeen meillä ei ollut ratapiirustusta, mutta emme halunneet rakentaa enää rataa, joka oli jäänyt hyppäämättä, koska valkku oli peruuntunut joka kerta kun sitä oli yritetty sen radan kanssa.. ei olla taikauskoisia, ainakaan paljon.. Vietiin kentälle puomeja ja tolppia ja rakennettiin sitten Robbyn kanssa ihan perusesteitä, muutama linja ja muutamia yksittäisiä, lähinnä tais olla pystyjä. Robbyssa on tehty paljon puomi-ristikko hyppyjä ravista (välillä Vello tosin on karannut laukalle, mutta pysynyt tosi pienessä laukassa ja pystynyt näin vielä suorittamaankin), jumppasarjoja (kavalettikorkeudella) ja erilaisia linjoja, sekä suoria että kaarevia. Ollaan myös ekan kerran jälkeen kannettu paljon erikoisesteitä kentälle, aina vähintään yksi este ollut jotain erikoista, usein kaksi tai kolmekin. On käytetty sekä muuria, lankkuja että porttiakin. Tehnyt tosi hyvää sekä Katinkalle että mun päälle, Vellohan noita ei juuri katsele.

Koska Musta oli sairaslomalla, niin hyppäsin valkuissa vain Vellolla ja silloin tottakai jaksoin itsekin paremmin. Korkeutta nostettiin pikkuhiljaa niin, että harjoitusten peruskorkeus oli 70-75cm. Usein menin samassa ryhmässä Vertsun ja Viljan kanssa, jotka hyppäävät poneilla, joten korkeus oli hyvä heillekin. Teimme paljon kavalettiharjoituksia, aluksi Vello oli vähän ihmeissään niistä, mutta kuten muissakin asioissa, se sai nopeasti jutun juonesta kiinni. Kerran menin 'isojen hevosten' ryhmässä ja siellä Vellokin joutui hyppäämään lähes samoja korkeuksia kuin muut ja väleissäkin piti jo laskea askelia eli ei helpotuksia, kun ei oltu 'lapsiryhmässä'.

linjan jälkimmäinen este ja linjalla piti vähän tulla reippaammin, jotta ei tulisi ylimääräisiä askelia. Aika vinkeä tunne, kun yleensä joutuu vaan tulemaan rauhassa ja nyt piti antaa mennä. Hyvin tuli takaisin esteen jälkeen, ainakin yleensä.

tätä pystyä jouduttiin tulemaan aika monta kertaa ennen kuin Robby hyväksyi mun ratsastuksen eli en saanut muuttaa ratsastusta vaikka este olikin vähän korkeampi kuin muut

Viimeisimmissä tallin estekisoissa hypättiin Vellon kanssa jo 60cm ja 70cm, tällä kertaa muutamalla puomilla. Aikaa en ole vieläkään ratsastanut. Ekalla radalla tuli sarjan jälkimmäinen osa alas ja toisella radalla saman esteen lisäksi toinenkin este. Olin edellispäivänä hypännyt jonkin verran koettaen päästäänkö me 70cm yli ja pari kertaa myös sarjaa, kun siihen asti oltiin aina sarjalle tultu ravissa sisään silloin kun sitä oli valkuissa hypätty (eli jumppasarja muodoissa vain). Takana parin viikon hyppytauko, joten Vello oli turhankin innoissaan ja kisapäivänä ehkä himpun väsynyt, puomit tulivat siis lähinnä siitä syystä.

Tämä teksti on roikkunut puolivalmiina koneella iäsyyden, joten päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa sen valmiiksi. Mulla on puolivalmiina jopa ratapiirroksetkin, ehkä saan nekin joskus julkaistua jos ketään kiinnostaa.