Esteitä.. taas..

Edellisessä estevalkussa Vello oli taas tosi hyvä, vaikka ehkä himpun väsynyt. Yleensä käyn sillä kevyen maaston edellisenä päivänä, mutta tällä kertaa päätinkin tehdä vähän kentällä töitä pitkästä aikaa. Tein aluksi kolmikaarista jatkuvalla kuviolla eli oikeastaan kolmea isoa soikiloa. Toisessa päädyssä oli pääty-ympyrän linjalla kavaletti puomiasennossa, jonka ylitin aina suoristuksessa. Ensin tein kuviota käynnissä ja kun tie tuli Vellollekin tutuksi ja se lopetti puomilla hässäämisen siirryin raviin. Hetken päästä jatkoin ottamalla puomittomaan päätyyn aina laukannoston ja laukkaamalla päädyn läpi seuraavaan suoristukseen ja suunnanvaihtoon asti. Vello alkoi ehdotella laukannostoja puomillekin, mutta päättäväisesti pidin sen ravissa ja se alistui kohtaloonsa melko helposti. Laukannostoissa se vähän hässäsi ja yleensä tuli aluksi vasen laukka ja sain korjattua oikeaksi vasta kulmassa. Laukannoston ajoitin aina uralle tuloon, jolloin Vello olisi sopivasti taipunut ja menossa oikealle, silti nuo laukannostot ravista on vielä haasteellisia, käynnistä ne sujuu jo oikein mallikkaasti, kun niitä on maastossa paljon treenattu.
Kun Anne tuli kentälle Hurman kanssa, meni Vellon maailma vähän sekaisin ja muutenkaan tuollaista koko kentän kuviota ei ole kovin kohteliasta tehdä, jotta toisetkin mahtuu menemään. Jäin sitten toiselle pääty-ympyrälle ja menin puomia laukassa yrittäen löytää tasaista tahtia ilman kiihdytyksiä ennen tai jälkeen puomin.: Olimme Vellon kanssa lopussa molemmat ihan hikimärkiä, itselläni oli ehkä turhasti päällä, kun ilma oli aika viileä ja Vello nyt hikoaa oikeastaan aina.

Valkussa Vello pääsi ekaa kertaa tekemään innari-sarjaa. Aloitettiin ihan tosi matalilla, jotta voi tarvittaessa tulla vaikka käynnissä ja Vello tuli ravilla sisään. Se kuitenkin ymmärsi homman juonen heti ja suoritti tosi hyvin molempiin suuntiin. Tässä ryhmässä innarit otettiin alun jälkeen pois ja niiden tilalle tuli radalle okseri. Kokeneempien ryhmässä innarit oli myös radalla. Muutamissa hypyissä en ollu kovin hyvin mukana, mutta viimeiset radat ja pätkät meni tosi hyvin. Laukkaa ei tarvinut korjata kuin viimeisellä esteellä ennen puomeja ja puomit esteiden jälkeen oli jotain täysin käsittämätöntä Vellolle, joten ne tultiin siinä lopuksi muutaman kerran peräkkäin. Robbyn mielestä Vello on 'jännä' hevonen, kun se vaan parantaa kerta kerralta. Varmaan se takapakki jossain vaiheessa tulee, sitä odotellessa. Itsestä tuntuu, että tuon päähaava -episodin jälkeen ollaan taas entistä paremmin yhteistyössä, Vello huomasi, että hommat tehdään vaikka se ei sitä aina niin miellyttäisikään ja itse sain enemmän itsevarmuutta viedä asiat loppuun asti sen kanssa, myös ratsastaessa.

punaiset on ravipuomit, numerot vastaa viimeistä rataa

Mustalla mun ei alun perin ollut tarkoitus mennä valkussa tällä viikolla, kun on leirit käynnissä, mutta muuten ei oltaisi saatu ryhmiä kasaan. Se oli vähän väsynyt vaikka tekikin torstaina vain yhden alkeistunnin aamusta ja keskiviikkonakin oli vähän kevennetyllä. Kyllä se hommansa taas teki, mutta olisihan se ollut mulle helpompaa jos se olisi liikkunut vähän enemmän omin jaloin eteenpäin. Katinka oli myös hieman väsyneen oloinen, vaikka Vilja saikin sen liikkumaan tosi hyvin eteen. Sen huomasi siitä, että se otti pikkuaskeleet aina hypyille eikä lähtenyt tekemään yhtään isoja hyppyjä. Sen innarit oli ehkä huvittavinta mitä oon hetkeen nähnyt, Annenkin piti rientää kentän laidalle katsomaan kun oli näyttänyt niin huvittavalta :D
Se tuli hyvällä rytmillä innareille, mutta halusi hypätä pienesti sisään ja jäi siis turhan kauaksi seuraavasta, välit kun oli vähän pitkät sille. Se kuitenkin lähti kiltisti hyppäämään ilman väliaskeleita, jolloin hypyt lähti lähinnä paikoiltaan ja oli sellaisia koikkaloikkia. Helpommallahan se olisi päässyt kun olisi tullut vähän isommin sisään ja jatkanut samalla vauhdilla, mutta kun ei. Vilja teki kaikkensa ja toi hyvälle paikalle monesti, mutta poni vaan sinnikkäästi otti sen pikku askeleen.. aluksi Katinka ottikin vähintään ekaan väliin yhden askeleen.

Onneksi saatiin ryhmät kasaan, kun tällä viikolla monsuunisateet esti valmennuksen toteutumisen. Mentiin sen asemesta tyttöjen kanssa leffaan katsomaan Warcraftia, suosittelen!

Tuota yhtä kenttä kertaa lukuun ottamatta olen Vellon kanssa vain maastoillut. Milloin yksin, milloin Mimmin ja Sanin kanssa. Tiistaina käytiin tosin puolentoista tunnin maasto missä oli myös Tuike Foriolalla mukana. Vello oli himpun väsyneen oloinen, joten sitä pääsi jopa vähän ratsastamaan eteen. Väsymys ei kyllä sen vauhtia hidasta yhtään. Maastossa olen tehnyt nyt paljon pohkeenväistöjä käynnissä ja avoja käynnissä ja vähän myös ravissa. Laukannostoja olen harjoitellut myös, lähinnä siis itse joutunut miettimään enemmän, ja käynnissä nouseekin lähes poikkeuksetta juuri se laukka kuin kuuluukin. Vello ottaa jo hienosti painoa takaosalle laukannostoissa ja jää heti rauhalliseen lyhyeen laukkaan. Lyhyillä pätkillä kokoankin melko paljon laukkaa. Käynti-ravi siirtymiä olen tehnyt pelkällä lantionliikkeellä silloin kun Vello on rento. Eli lantioni alkaa ns. ravata, jolloin Vello siirtyy raviin. Käyntiin päin siirtyminen on itselleni tuolla tavalla paljon vaikeampaa, varsinkin Vellolla, Mustalla se jo jotenkin onnistuu. Vello on niin herkkä istunnalle, että kun se on rento ei todellakaan tarvitse tehdä muuta ja se nostaa hienosti ravin.

Nyt kun kesäleirit on ohi, saadaan toivottavasti taas kouluvalmennuskin sopimaan myös mun aikatauluun, tässä onkin mennyt parikin viikkoa nyt ilman, kun Kati on käynyt aamupäivällä. Juhannuksen jälkeen pitäisi taas onnistua myös iltapäivä ajat, niin mekin päästään hommiin Mustan kanssa. Ja ehkä sitä jonkun kerran taas ottaisi Vellonkin kanssa tunnin.

Onni on..

.. valkoinen hevonen

Ei mulla muuta.

Kukkulan Kuningas

Nimenomaan isolla ;)

Viime viikolla Mustalla oli pari tunnitonta päivää putkeen, joten mikäs sen parempi hetki viedä se laitumelle. Halusin tutustuttaa Vellon ja Mustan toisiinsa ja parhaiten se onnistuu laitumella, mikä ei ole kummankaan omaa aluetta ja jossa ruokaa on 'kaikkialla'. Edellisviikolla Vellon viettäessä yhden iltapäivän Mustan viereisessä tarhassa oli yksi välilankku pistetty poikki (ja ihan taatusti se oli jompikumpi noista kahdesta) ja vaikka Vello olikin pakko syistä siirretty vielä yhden tarhan päähän yksinään, ei Musta antanut kiinni tarhasta niin kauan kuin Vello oli siellä omassaan. Mustalla on vähän kihahtanut hattuun tuo pomoilu ja välillä tuntuu jopa stressaavan sitä. Ihan taatusti ei pääse tänä kesänä tammojen kanssa samalle laitumelle, kun ei sitä sieltä kiinni saa, laumaahan ei voi jättää. Mustan onneksi voi jättää yksin laitumelle ;)
Laitumelta Musta on muutenkin melko konstikas saalistettava, sitä pitää lähestyä juuri oikealla asenteella ja virheliikkeisiin ei juuri ole varaa. Jos se lähtee juoksemaan karkuun, niin peli on melkein menetetty, jahtaaminen ei tuohon toimi, kokeiltu on.

Vello on ollut pihattolaumassa pomona ja Musta kaikkien muiden pomona.. Ajattelin, että Musta alistaa kyllä Vellonkin, vanhempi kun on ja Vello oli tullessaan tammojenkin alistettavana. Ja oikeassa olin. Vietiin Marjon kanssa Musta ja Oromis samalle laitumelle missä Vello ja Kisu jo oli ja heti tuli Vello heiluttelemaan etukinttuaan Mustalle. Pienet haistelut ja vinkumiset ja Vello sai kyytiä Mustan takajaloista, joilla Kingi teki selväksi että kyllä, hän on vieläkin tallin kiistaton Kuningas. Loput kolme jäi sitten sosialisoitumaan keskenään, Mustaa kiinnosti tämän jälkeen lähinnä ruoho. Sillä oli laitumellekin sellainen kiire, että mopo meinasi jäädä toiseksi. Tielle asti se malttoi kävellä, mutta ylityksen jälkeen se ei suostunut käyntiä ottamaan vaan ravaili vaan. Kyllä poika tiesi mihin on pääsemässä.

Tuollaisesta poikalaumasta sen sai aika vaivattomasti kiinni parin päivän jälkeen, varsinkin kun se näki, että syötin röyhkeästi sen nameja muille ennen kuin hän ehti paikalle. Vello ja Musta käveli itse asiassa ihan nätisti yhdessä pois laitsalta, Vellon onneksi Musta olikin mukana kun tien varteen oli ilmestynyt hurja oranssi kaivuri, jota sopi vähän tuijottaa. Mutta kun Musta ei edes huomannut koko vehjettä, vaikka käveli paljon lähempänä sitä, niin Vellokaan ei enää takaisin päin tullessa mokomasta välittänyt. Onni on nopea oppiset ruunapojat!

Pidemmittä (!!!) puheitta muutamia kuvia parista paksumahasta.

Tässä Vello alkaa tajuta omaa paikkaansa, jalat on tukevasti maassa ja pää on jo kääntynyt pois päin.. Seuraavaksi Mustan takajalat heilui Velloa kohden kun ei se tajunnut muuten siirtyä tarpeeksi nopeasti pois Herran alueelta.

Vello vei 'oman' laumansa (eli Kisun) pois

Vellon isovelipuoli Vysti oli Oromiksen BFF ja Oromis varmaan luuli Velloa Vystiksi, heti maistui rapsuttelu. Kisu yritti päästä mukaan ja hinkkasi itseään Velloa vasten.

paksukaiset..

Kisaset numero kaksi

Edellisistä kisoista on vain pari viikkoa, kun jo oli uudet kisat kotona. Eli sinne siis..

Luokka korkeudet oli nyt 5 senttiä korkeammat kuin viimeksi, joten ilmoittauduin Vellolla 50cm ja Mustalla 70cm ja 80cm. Lauantaina rakennettiin rataa ja kun se oli valmis ja ekan luokan korkeudessa tunsin oloni naurettavaksi ja kävin äkkiä laittamassa Vellon nimen vielä 60cm luokkaankin. Okei, osa ekan luokan esteistä oli sen viitisen senttiä alimittaisia, mutta oli siellä jopa yksi 55cm pystykin. Silti ne näytti niin matalilta, että totesin meidän kyllä pääsevän helposti yli niistä kymmenen senttiä korkeammistakin. Valkuissa me ollaan hypättä kai jotakuinkin 60-65cm, paitsi aluksi erikoisesteet vähän vielä matalampina. Suurin osa oksereista on vaan vielä ollut keskisuomalaisia, mutta viimeisimmällä kerralla Robby jätti meidänkin ryhmän okserit sellaisiksi 'normaali' pituisiksi.
Ennen radan rakentelua käytiin Vellon kanssa pikainen maasto verkaksi seuraavaa päivää varten. Musta teki päivällä tunteja, joten sitä en liikuttanut, toivoin vain parasta että se olisi edes jotakuinkin avuilla.

nää on niin minejä nää 45-50cm xD

Eka luokka pääsi taas verkkaamaan kentälle, joten otettiin Vellon kanssa muutamia hyppyjä sekä pystylle että okserille. Osan hyppyjen jälkeen siirsin käyntiin ja osan jälkeen jatkettiin ravilla tarkkana ettei saa vedettyä päätään alas. Tämä verkkatyyli tuntuu sopivan Vellon kanssa, silloin se on odottavaisella mielellä radalla ja radan voi ratsastaa rauhassa ilman että tarvitsee ajatella käyntiin siirtymisiä liian vauhdin takia. Vello teki molemmat radat hyvin, vaikka siellä oli meille vähän vaikeitakin teitä, yhden tietyn kaarevan linjan jälkeen se aina vähän lähti reippaammin eteen, jolloin oli pakko ottaa reilummin kiinni, edessä kun oli tiukka tie oikealle, eli meille vaikeampaan suuntaan. Tie onnistui kuitenkin hyvin molemmilla radoilla. 60cm lähdin ekana, kuten olin pyytänytkin, jolloin Vellolle ei tullut pitkää odottelua ratojen välissä (50cm lähdettiin vikana) ja pääsin hoitamaan sen nopeasti pois ja verkkaamaan Mustaa. 60cm jätin toisen vaiheen ratsastamatta, kun Vello tuntui jo sen verran väsyneeltä. Neljä hyppyähän se vain olisi ollut, mutta vähintään yksi tiukka tie ja kun poika oli jo tehnyt niin hienon suorituksen, niin miksi turhaan, voitosta tuon kanssa en vielä kisaa vaan haetaan rutiinia ja rauhallisia suorituksia. Nopeutta tulee sitten aikanaan..

nyt alkaa jo näyttää esteille :D
Ja jos joku ihmettelee, niin Vello on n.150cm, mä 160cm nään ihan helposti sen selän yli, mutta se on melko massiivinen (eli leveä) rakenteeltaan ja mulla on pätkät jalat, siksi näytän noin onnettoman lyhyeltä tuolla, vaikka mulla ei oo ees kovin lyhyet jalustimet vielä..

Mustan kanssa nopea verkka, jossa katsoin vaan kaasun ja ratin kohdilleen, jarrua tuo harvoin tarvii xD
Muutama hyppy pikku pystylle, jota kukaan ei ollut ehtinyt nostaa ja yksi hyvä hyppy okserille. Musta oli pikkaisen hitaan oloinen, joka kielii väsymyksestä eli ei turhia hyppyjä ennen ratoja. 70cm meni ok, tosin oltiin jotenkin armottoman hitaita, voitettiin ainoastaan superlyhyiden teiden ansiosta ja silloinkin vain sadasosa sekunnilla. 80cm meni vähän paremmin, mutta hitaasti vieläkin ja ihan samanlaisia teitä ei pystynyt tekemään kuin matalammassa luokassa. Voitettiin kuitenkin, kun Tuike ja Mimmi otti puomeja alas ja meillä ne pysyi kannattimilla enkä itsekään päätynyt istumaan yhdenkään päälle.

80cm, mun ilme ei oo onneks kuin lievästi kauhistunut..

tää on nykyään mun yks lemppariesteistä, koska tää on kevyt kasata :D

Vilja ratsasti Katinkalla 60cm ja 70cm. Matalampaa en ehtinyt nähdä, mutta sen verran ripeitä olivat, että pääsivät 4. sijalle. 70cm meni mielettömän hienosti! Poni liikkui eikä kumpikaan epäröinyt missään, aika riitti taas neljännelle sijalle. Radan jälkeen uskalsin kertoa Viljalle, että perusradan vika este oli sen 10cm korkeampi eli hyppäsivät ihan kevyesti 80cm pystyn. Viljalle tuo 70cm ei vielä ihan ole mukavuuskorkeus, mutta lähellä on jo. Viime vuonna pääsivät hyppäämään vain yhden tuon korkuisen ja siltäkin taisi tulla hylky kieltojen takia.. Vilja oli vähän järkyttyneen näköinen kuultuaan esteen korkeuden, mutta olettaisin että samalla tyytyväinen kun oli selvittänyt sen niin hyvin. Muutenkin Anne rakentaa kotikisoissa nää radat ihan tappiin eli ne tosiaan on vähintäänkin sen ilmoitetun korkeuden. Tällä kertaa lankkueste taisi olla viitisen senttiä alamittainen isommillakin radoilla, mutta vastapainona oli tosiaan tuo yksi isompi pysty. Vellokin hyppäsi siis 70cm pystyn ja kevyesti meni. Me ei Mustan kanssa saatu sille pystylle kummallakaan radalla hyvää paikkaa, vaikka se oli linjalla, ei vaan saanut askelia sopimaan.. Yli siitä mentiin ilman epäröintiä silti, oma pää alkaa taas pikkuhiljaa palautua.


noin ne vaan paino sen kasikympin yli!

Tällä viikolla ei ollutkaan Robbya, kun ei saatu ryhmiä kasaan Annen laivaillessa Virossa. Vellon kanssa keskusteltiin torstaina saako sen otsassa olevaa pikku haavaa hoitaa tahi katsoa (mä voitin tän keskustelun vaikka hevosen pää olikin lopulta pesty lähes kokonaan betadinella) ja vielä enemmän keskusteltiin voiko herralle pukea suitset nyt kun siinä ottassa on se pikkuruinen haava. Lopulta voitin senkin keskustelun, mutta sen verran annoin periksi että jätin riimun alle, kun ei se muuten onnistunut. Käytiin sitten valmiiksi hikisinä pikainen maasto, alun perin oli tarkoitus mennä vähän puomeja kentällä. Mustan kanssa tehtiin kevyt sileän treeni muutaman laidun päivän jälkeen ja se olikin kivan notkea vaikka yleensä vapaat vähän jäykistää sitä. Paljon pohkeenväistöjä, venytys-ylös-venytys -ratsastusta ja jonkin verran avoja sekä sulkuja. Pojat oli muuten ekaa kertaa yhdessä samalla laitsalla, mutta siitä lisää (kuvien kera) myöhemmin.