maanantai 4. joulukuuta 2017

Kuravalkku

Perjantai olikin tallin osalta oikea hulina päivä. Kengittäjä tuli laittamaan muutamaa hevosta ja samaan aikaan pyöri tunnit, joten käytävällä oli menoa melkein koko ajan. Aloitettiin Ruupen irtokengän lyömisellä ja jatkettiin Katinkaan, joka oli vähän normaalia nopeampi laittaa, kun kengät oli jo valmiiksi pois. Siltä otettiin kengittäjän viimeksi käydessä kengät pois, jotta se pysyisi talvikelilläkin pystyssä. Kaviot oli vähän kerinnyt lyhentyä, mutta ei onneksi liikaa ja saatiin hyvin kengät kiinni. Katinka oli aika nätisti, välillähän se tuppaa vähän häsläämään kengittäessä. Samuli on onneksi sellainen rauhallinen (mutta tarvittaessa osaa olla napakka jos hevonen ihan hölmöilee) ja pitää esimerkiksi Katinkan jalkaa melko alhaalla mikä on ponille mukavaa (Samulin selälle ei ehkä niinkään).
Katinkan jälkeen vuoltiin Kisu, jotta saisin sen Vellon kanssa pihattoon pois jaloista. En kuitenkaan sitten vienyt kun Anne kävi sanomassa että kentällä pysyy sittenkin paremmin pystyssä ilman kenkiä kuin kengällisillä (tilsat). Päätinkin ottaa Vellon Katin valkkuun, vaikka ensin ajattelin että menisin Mustalla.
Kisun jälkeen oli vuorossa Klaps, joka saatiin valmiiksi juuri ennen kuin tunti alkoi, mihin se oli menossa. Sitten olikin vuorossa Musta. Samuli sai naputeltua "kierteet" paikoilleen, mutta ongelma olikin se, että ne jäi kuitenkin niin alas, ettei mun hokit ylttäneet niihin. Sain siis hokit vain kannoille ja tein jonkinlaiset patenttiratkaisun kärkireikiin (pumpulia ja jeesusteippiä), jotta ne pysyisivät auki. Eli seuraavana päivänä kaupunkiin ostamaan pidemmillä kierteillä olevia hokkeja. Paitsi, että illalla totesin ettei lauantaina ole mikään heppatavarakauppa auki ja en tarvitse sataa kappaletta nyt noita hokkeja, joten en viitsinyt niiden takia sitten Puuiloonkaan ajella..
Mustan jälkeen laitettiin vielä nopeasti Oromikselle tilsakumit etusiin, samaan aikaan kun mä valmistelin sitä ja Velloa Katin valkkua varten. Ja juoksin vielä välissä pihatollekin viemään Kisua ja Ruupea sekä sulkemaan väliaidan portin. Yön sateiden takia lumet taas suli ja hevoset oli pakko sulkea pois pellolta, jossa ne oli edellispäivän saaneet olla.

tässä näkyy, kuinka ns. syvälle nuo kierteet jäi.. ei tosiaan ylttänyt lyhytkantainen hokki

Vellolla tulee aina hiki.. kuva on tosin saman viikon sunnuntailta, perjantaina taisi naamakin olla kurassa..

Vello oli yllättävän rento jo heti alkukävelyissä eli pystyin oikeasti kävelemään sillä melko pitkällä ohjalla ilman että se yritti kadota paikalta. Edellispäivän puurtaminen tuottanut tulosta vai olisiko se ihan oikeasti rentoutumassa ratsastuksessa? Sillä oli tosin pissahätä, mutta ei vaan saanut pissittyä kuin vasta välikävelyiden jälkeen.
Aloitettiin pohkeenväistöillä ravissa, vähän keskilinjan jälkeen käännettiin linjan suuntaisesti, josta väistö uralle. Heti väistön jälkeen tehtiin voltti. Aluksi Vellon kanssa oli paljolti rentouden hakemista, jotta raviin löytyisi tahti. Vello ei todellakaan ole luonnostaan hyvässä tahdissa, vaan heti jännittyessään sen tahti katoaa tyystiin ja ravista tulee lyhyttä ja jopa töksähtelevää. Voltit auttoi paljon, kun silloin mun oli pakko ratsastaa avut läpi kunnolla. Väistötkin alkoi sujumaan rennommalla hevosella ja oli kiva ratsastaa kun tahti löytyi. Raviinkin tuli siihen kuuluva liitovaihe. Tärkeintä tehtävässä oli hyvä ravi ja sen tasainen tahti. Anne teki enemmän kokoamisia ja siirtymiä takaisin harjoitusraviin ja mä hain Vellolle rentoutta ja pitkää kaulaa (sekä liikkuvuutta kaulaan ja sitä myöden niskaan -> koko kroppaan). Pohja oli aika märkä ja ehkä vähän epämiellyttävä aluksi Vellon mielestä, mutta kun se huomasi voivansa liikkua hyvin alkoi se rentoutua kunnolla. Kaulan ojentaminen on sille tosi vaikeaa, eihän sen kaulalla kovin paljon pituutta muutenkaan ole ja sitä on varmasti jo ennen mulle tuloaan ratsastettu lähinnä pakettiin, kun se on niin isosti reagoiva. Vaikeaa se on itsellekin vain antaa sille tilaa, kun se helposti käyttää sen väärin. Teimme väistöjä molempiin suuntiin ja sen jälkeen jäimme pääty-ympyrälle työstämään ravia. Ympyrällä mun on itseni helpompi vähän lintsata, joten en yleensä yksikseni paljon ympyrällä mene vaan mielummin vaikka sitä neliötä mitä edellispäivänäkin.
Annen jo ruvetessa tekemään välikäyntejä me tehtiin Vellon kanssa muutama peruutus. Kati kun sattui kysymään, että miten Vello peruuttaa ja mä rupesin muistelemaan etten oo tainu juuri peruutuksia nyt tehdäkään. Eli ihan vaan peruutus, mutta niin kauan taaksepäin (välillä sai pysähtyä kyllä, mutta ei mennä eteenpäin) että hevonen uskalsi rentoutua. Ja samalla mun piti ratsastaa sitä kaulaa pitkäksi. Aivothan siinä meinasi alkuun mennä solmuun ja ensin päästinkin liian pian pois peruutuksesta ja vähän niin kuin ryntäämään eteenpäin (jonka taidon Vello kyllä osaa), vaikka siis ihan käynnillä lähtikin. Toinen yrittämä olikin jo sitten ihan hyvä ja onnistui se kaulankin pidentäminen ja hevonen rentoutui. Se jopa pärski peruutuksen jälkeen, mitä ei kovin usein ratsastaessa tee, kun on yleensä niin kovin jännittynyt. Kävelyiden jälkeen siirryttiin vielä tekemään laukkaa ympyrällä eli pieni kokoaminen ja siitä siirtymä laukkaan. Laukassa leikittelyä sen verran, että hevosen rentous löytyi (meillä Vellon kanssa) ja vähän kootusta laukasta hyvä siirtyminen raviin. Parhaimmillaanhan hevonen on heti valmis nostamaan uuden laukan, koska tulee niin hyvässä tasapainossa raviin. Vellon kanssa se kyllä ottaa useamman yrityksen, varsinkin oikeasta laukasta mun on tosi vaikea saada se hyvässä tasapainossa rauhalliseen raviin, tosin nykyään se jää jo ihan parin askeleen jälkeen hyvään raviin eli parannusta on tapahtunut.
Onni on nahkavyö..
Valkun jälkeen totesin Vellon olevan puoleen vatsaan asti ihan kurassa, onneksi sen satulavyö on nahkainen, joten sen puhdistaminen oli melko helppoa, kankaisten kanssa täytyy aina odotella kuivumista että saa puhtaaksi jos ei halua joka kerta pestä ihan kunnolla (jolloin kuivuminen taas vie kauemmin). Tunsin kyllä ratsastaessakin välillä kuinka kura roiskui kengille asti, mikä on Vellon kanssa aika harvinaista kun mun jalat jää niin ylös.

Ihan viimeiseksi illalla kävin vielä Mustalla ratsastamassa meidän ns. citymaastoa eli kenttää ja taloa ympäri. Siinä tulee vähän ylä- ja alamäkeä ja se on sen verran valaistu, että näkee aika lailla koko ajan edes jotenkin (pihavalot ja sitten tarhoilla on valo iltaisin). Aika paljon ravailin pitkällä matalalla kaulalla, ylämäissä oikein tunsi kuinka joutui tekemään takasilla ja selällä töitä kun ei vaan saanutkaan tohottaa pää ylhäällä ja vauhdilla. Jonkin verran tein väistöjä sekä käynnissä että ravissa ja ihan muutamia lyhyitä laukkapätkiä myös. Kuitenkin niin, että Musta joutui koko ajan työskentelemään selän läpi ja kantamaan itsensä.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Myrskytuulia

Tai ainakin kovia puuskia..

Tiistaina marraskuun loppupuolella meillä madotettiin hevoset. Anne madotti harjoittelijan kanssa Katinkan ja Mustan, mutta Vellon madotin itse. Se kun välillä lähtee siinä tilanteessa aika voimalla taaksepäin, niin se on helpompi hoitaa tallissa, esimerkiksi karsinassa, kuin pihatossa jossa peruuttelua ei pysty estämään.
Ratsastin aluksi Mustan kentällä, ura oli melko ok, mutta Mustalla jäi aika paljon tilsaa hiekka-lumi sekoitteesta, joten menin vain käyntiä ja ravia enkä ottanut laukkaa ollenkaan. Vaatimuksena kuitenkin oli selänläpi työskentely ja itsensä kantaminen. Väistöjä ei oikein pystynyt pelkkää uraa käyttämällä tekemään, joten käytin loivia avoja notkisteluun ja suoristamiseen. Siirtymät ovat parantuneet taas lähes normaalille tasolle eikä Mustalla tule heti tarvetta yrittää juosta alta pois tai nostaa päätä taivaisiin siirtymässä.
Vellon kanssa menimme Annen tunnille, jossa myös aiheena avotaivutukset. Vello on vielä kengätön, joten sille pohja oli hyvä. Avoa piti tehdä tosi loivana, muuten Vello yritti pullauttaa vain ulkolavan pois ja juosta pois tehtävästä. Loppupäässä alkoikin sujua. Teimme myös paljon voltteja tunnin aikana, joissa oikein keskityin käyttämään ulkoapuja, erityisesti pohjetta nyt, kun Vello alkaa sitä jo sietää hyvin ilman karkuun juoksemista. Vello käyttäytyi muutenkin aika nätisti, vaikka oli jo pimeää (valot on kyllä kentällä, mutta kuitenkin) ja kentällä oli muitakin ratsukoita. Muutaman kerran se otti vähän pyrähdys-yrityksiä kun joku tuli ihan lähelle (takaapäin), varsinkin laukassa. Maastossa se sietää hyvin, että joku tulee ihan takana, mutta kentällä toi toisten hevosten liiallinen läheisyys on vielä vähän haasteellista. Mutta tässähän se koko ajan oppii. Vasen laukka on taas pitkään ollut haasteellista nostaa suorana ja jatkaa suorana, Vello mielellään heittää pepun vasemmalle nostossa, vaikka en juuri käyttäisikään ulkopohjetta ja siitä suoristaminen on melkoisen vaikeaa. Muutaman kerran vaihtoi jopa oikeaan laukkaan kun kunnolla rupesin vaatimaan suoristumista. Viimeiset kerrat onnistui jo melko hyvin. Maastossakin tuo ongelma ilmenee, varsinkin jos on joku edessä, jolloin Vellolle saattaa tulla vähän kiire nostaa laukkaa kun kaveri menee jo.

Musta lenkin jälkeen

Keskiviikkona Musta ja Katinka meni lasten alkeistunnilla ja Vellon vain juoksutin kevyesti alakentän vieressä olevalla lumisella kohdalla.

Torstaina oli kunnon tuulinen päivä. Päivällä töissä en tuulta vielä niinkään huomannut, mutta iltapäivällä mitä lähemmäksi kotia tulin ja tallilla ei voinut olla huomaamatta. Rohkeasti kuitenkin lähdin Vellon kanssa kentällä, vaikka en ollut ihan varma mitä se tuulesta sanoo. Kyllähän se muutaman kerran yritti häippästä kun oikein puhalsi eikä se myöskään tykännyt oikein mennä vastatuuleen vaan silloin vauhti hidastui ja yritti siirtyä käyntiin. Muutaman kerran oli oikein kunnon puuskia, jotka sopivasta kulmasta tullessaan heilautti jopa Velloa ja varsinkin mua siellä selässä. Jäin työskentelemään kentän keskelle isolle neliölle, mutta niin, että neliön kulmat oli pitkien sivujen kohdalla ja suorat sivut oli ns. kentän kulmien kohdalla eli ei siis ollut aikaa apuna missään suoralla sivulla. Näin jouduin oikeasti itse ratsastamaan ne suoratkin sivut. Tämä on mulle tosi tehokas kuvio, kun joudun oikeasti keskittymään, niin hahaa, kummasti tulee se hevonenkin avuille kun ei vaan voi matkustella. Vello tarvitsee aika vahvasti pohjetta, mutta jos vaan posottelee suoraan, niin se ottaa sen pohkeen enemmänkin eteenajavana, jolloin sitä ei niinkään tule käytettyä. Mutta kun oli aika lyhyet suorat ja melko tiukat kulmat (varsinkin käynnissä), niin oli vaan pakko käyttää niitä pohkeita. Vello oli monessa pätkässä rento, mutta liekö sitten tuulen vaikutusta vai ratsastajassa vika, niin monesti kyllä oli myös vähemmän rento. Pääasia kuitenkin, että selvittiin hengissä sieltä tuulesta ja Vello pääsi töihin, jotta olisi seuraavan päivän valkussa helpompi lähteä työstämään jo alusta lähtien.

Hämärä myrskypäiväkuva kännykällä.. kuvassa Vello :D
Mustan vain juoksutin, kun en viitsinyt enää toisella hevosella siellä tuulessa heilua. Mustalla olikin vähän meno päällä ja vaikka vähän jäi tilsaa, niin ei näyttänyt sen menoa häiritsevän kun ei kukaan ollut selässä häiritsemässä tasapainoa. Raviakin lähti kauhomaan ihan kiitettävällä vauhdilla, mutta laukassa varsinkin sai hillukohtauksia. Muutamat pukitkin lensi ja aina kun vähän meinasi tulla liukkaampi kohta tai jokin horjahdus pohjan takia, niin Musta vaan lisäsi kaasua ja oli oikein kiukkuisen näköinen. Sen pääkoppa tarvitsisi kyllä kunnon laukkamaastoilut. Onneksi kengittäjä oli tulossa seuraavana päivänä, niin saa Mustallekin hokit alle. Tuo duplo-kenkähän on siitä kiva, että se ei lumella ole oikeastaan yhtään liukas vaan vastaa aika lailla kengätöntä kaviota. Se on muovisekoitetta ja lisäksi sen pohja on kuvioitu, vähän samaan tyyliin kuin joissain ihmisten vaelluskengissä. Eli se pysyi hyvin pystyssä tuolla lumipohjalla vaikka ei ollut hokkeja. Ainoa asia mikä häiritsi oli hetkittäin kertyvät tilsat. Sen takia sille talveksi tuleekin umpipohjalliset duplot, joiden toivon estävän tilsan kertymisen.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Märkää riittää, onneksi on kuiviakin paikkoja

Yhtenä viikonloppuna Anne oli reissussa, joten mä pidin lauantaina lasten alkeistunnin kentällä ja sen jälkeen vedin pari maastoa. Otin lasten maastoon vetoon Mustan ja toiseen vähän reippaampaan Foriolan. Olipa hauskaa taas mennä jollain muulla kuin omillaan. Varmaan vuosi taas kun viimeksi mennyt Foriolalla ja hassultahan se tuntui.
Käärmetien alussa oli jättimäinen vesilätäkkö, kun tien viereiset ojat  oli tulvineet tielle. Ei mitään mahdollisuutta kiertää, vaikka Katinka vähän yrittikin mennä "reunoja" myöden. Sille olikin vettä melkein polviin asti. Kansas näytti myös nostelevan kinttujaan melko korkealle, mutta muut tuli nätisti perässä. Musta onneksi tykkää vedestä, joten sen kanssa ei tullut ongelmia. Foriolakaan ei vedestä pahemmin hätkähtänyt, vähän eteni aluksi varovaisemmin.
Tuoreempien kuvien puutteessa saatte nauttia muutamasta poseerauskuvasta joita otettiin Vellosta joitakin kuukausia sitten.

Seuraavana viikonloppuna Vello pääsikin kunnolla maastoilemaan, kun kävin lauantaina ensin päivällä sen kanssa yksin (sekin meni vedestä nätisti, vaikka aikoinaan vähän vettä jännittikin) ja illemmalla vielä Kisun kanssa. Silloin oli jo hämärää, joten vesi oli Kisulle aika jännittävä. Kovin pitkälle ei muutenkaan päästy, kun yhdellä laitumella tien vieressä oli valkoinen jänis, jota hevoset jäi tuijottamaan. Asiaa ei auttanut jäniksen liikkeelle lähtö, vaan se meinasi aiheuttaa myös Vellon liikkeelle lähdön, ihan väärään suuntaan tosin. Jätettiin maastoilu sitten siihen ja tyydyttiin meidän citymaastoon eli kiertämään kentän ja tallin ympäristöä, jossa tulee vähän nousua ja laskua ja on ennen kaikkea sen verran valoa, että näkee pimeämmässäkin. Sunnuntaina käytiin sitten ihan päivänvalossa. Samalla todettiin että ollaan todella onnekkaita siinä, että koko seutu on hiekkaharjua. Maastot on kuivia (tai ainakin ratsastettavissa), kun edes osa on hiekkateitä koko matkalta. Metsäalueita vältellään näin märkään aikaan, jotta pohja ei kärsi. Samoin tarhat on kaikki vähintään osittain hiekalla ja näin ollen hevosilla on kuivaa tilaa. Metsäosuuden mudatkaan ei ole kovin upottavia, harvalla on edes kaviot kokonaan mudassa vaikka märkää onkin. Samoin meillä on käytössä alakenttä ja vaikka siellä ei olekaan niin hyvää valaistusta pimeällä, on se tähän mennessä ollut kaikkina sadepäivinäkin ratsastuskunnossa. Siinä on sen verran enemmän kaatoa, että vesi valuu suurimmaksi osaksi pois vaikka yläkenttä (se varsinainen kenttä) lilluisikin vedestä.

Edellistiistaina oli tosi hyvät kelit ja Anne pitikin mulle ja Vertsulle estetunnin. Vellosta huomasi ettei se ole hypännyt sitten kisojen, koska meno oli aluksi taas vähän vinhaa.. Meillä oli ihan kaksi estettä ns. kulmittain niin, että molempia tultiin koko rata leikkaalla. Niillä pystyi hyppäämään siis eräänlaista kahdeksikkoa. Aluksi ihan kavalettikorkeudella ja muutamaa peräkkäin. Ihan lopuksi toisesta pystystä tehtiin okseri ja korkeudet olivat jotakin 70-80cm tienoilla. Lopuksi Vellokin oli jo ihan rento ja pystyin itsekin rentoutumaan ja antamaan hevosen vain mennä.

Kuvaan yleensä aika-asetuksilla, mutta nyt päätin kokeilla aukon valinnalla. Näistä tuli itseasiassa aika kivoja ja onneksi menin tarpeeksi lähelle hevosia, jotta kuvat säilyi tarkkoina. Olisi muuten mennyt pari tuntia hukkaan Milan kanssa kun kuvailtiin niitä tallin hevosia, joista vielä puuttui hyvät kuvat tallin face-sivuilta.

Olen asentanut puhelimeeni sport trackerin ja käytän sitä maastoillessani. Siitä on hauska seurata matkan pituutta ja kestoa, sekä nopeuksia. Huippunopeudet se joskus kyllä ottaa ihan oudosti, jonkinlaisena piikkinä enkä millään usko että olisimme esimerkiksi Mustan kanssa laukkailleet askeltakaan nopeudella 67km/h! En tiedä onnistunko liittämään tietoja mitenkään tänne, mutta jos onnistun, niin latailen joskus teillekin dataa nähtäväksi.

Lisäsin myös blogiin kalenterin, johon päivitän hevosten liikutuksia. Näin mun ei tarvitse kirjoittaa kaikkea tänne teksteihin, jotta muistaisin ne, vaan voin tarkistaa asian kalenterista. Kovin pitkälle taaksepäin en sitä päivittänyt..
Vello poseerasi yllättävän hyvin..

maanantai 20. marraskuuta 2017

Lumi tuli ja suli

HIHS viikonloppuna tuli Vellolle vähän turhasti vapaata eikä homma ainakaan helpottanut kun sain itseni kipeäksi. Tiistaina kävin kyllä maastoilemassa ja Vello oli yllättävän rauhallinen. Loppuviikon olinkin sitten taas pitkää päivää töissä. Seuraavalla viikolla olikin jo lunta ja hevosilla arvatenkin kesäkengät alla. En edes ehtinyt Katinkalle hakea uusia kenkiä, joten siltä otettiin vaan kengät pois, niin pysyy paremmin liukkaalla pystyssä. Mustan kenkähän taas vastaa pinnaltaan paljasta kaviota, joten sillä ei niin suuria ongelmia ollut, paitsi tilsojen kanssa tietenkin. Tilasin sille kuitenkin talveksi sellaiset versiot, mihin hokit saa. Tosin kärkihokin reijät joutuu itse asentamaan, niin sanoakseni. Otin lisäksi versiot, joissa on koko pohja ummessa, jotta ei kertyisi tilsoja niin paljon, toivottavasti ei ollenkaan.


Näihin piti siis itse porata reijät noille kärkihokeille ja sitten tunkea sinne tuollaise metallijutut, jossa ne kierteet on.. Onneksi iskällä oli maalla pystyporakone, niin homma jopa onnistui, käsiporakoneella ei meinaan kyllä onnistunut.

Koska pohjat on olleet vielä liian pehmeät, niin pihattohevoset eivät ole päässeet pellolle ettei se mene pilalle, joten pienemmällä alueella ne ei liiku niin paljon. Vapaapäivät kerää siis Vellollekin yleensä virtaa turhan paljon. Tiistaina juoksutin suosiolla ennen kuin kiipesin selkään ja kyllä se menikin. On jokseenkin huvittavan näköistä kun massiivinen ja vähän (tai aika paljon) pullukka hevonen laukkaa häntä tötteröllä kuin arabilla ikään. Ei jotenkin sopinut tuo häntä loppu kroppaan. Ei voinut muuta kuin nauraa. Kun pahimmat höyryt oli juostu ylös, kiipesin selkään ja käytiin vielä ylämäkimaastossa tekemässä puolen tunnin loppukäynnit. Kävin saman lenkin vielä Mustan ja Katinkan kanssa (Katinka käsihevosena), tosin niiden kanssa ravailtiin ja laukkailtiinkin pätkä. Oli kyllä ihanaa kun pitkästä aikaa ei satanut vaan aurinko paistoi kauniisti ja lumikin valaisi maata.

Liikkuvasta kohteesta kohtalaisen vaikea saada tarkkaa kuvaa, varsinkaan hevosen selästä :D
Ihana aurinko ja lumi!
Keskiviikko aamuna menin Katin kouluvalkkuun, tosin sanoin että otetaan mun kohdalla vähän kevyemmin, kun vähän vielä yskitti. Menimme alakentällä, jossa jatkoksen kohdalla on pieni alamäki. Käytettiin sitä hyväksi ja ensin käynnissä aina vähän koottiin siihen alamäkeen, tai enemmänkin siirrettiin painoa takaosalle. Pieni alamäki auttoi siinä, kun hevoset luonnostaan hidastaa siihen, niin täytyi itse vaan pitää huoli että poljento säilyy. Vello varsinkin otti itsestään jo tosi hyvin painoa takasille. Laskun jälkeen jatkettiin vielä koottuna muutama askel ja sen jälkeen siirtymä raviin. Alamäkeen tultiin taas käynnissä. Lunta oli sopivasti, että Vello luonnostaan vähän rauhoittui ja lisäksi nosteli hyvin jalkojaan. Kun siirtymät ja kokoaminen sujui hyvin jatkettiin kokonaan ravissa niin, että muutaman kokoavan askeleen (ja laskun) jälkeen ratsastettiin ravia pidemmälle askeleelle. Pohja auttoi Vellon kanssa tosi hyvin, kun se vähän hidasti sitä ja antoi hyvin ratsastaa itseään eteen saamatta sätkyjä. Välikäyntien jälkeen siirryimme vanhalle kentän osalle uralle ja jatkettiin ravissa kokoamisia ja askeleen pidennyksiä erittäin loivan sulun ja suoristuksen kautta. Tätä käytettiin lähinnä tarkistamaan että hevoset oli rehellisesti avuilla eli niiden etuosaa pystyi siirtelemään samalla kun ne ottivat painoa taakse ja että ne vastasivat eteen ratsastukseen oikein. Ihan lopuksi tehtiin vielä muutamia kertoja alamäkeä ravissa, josta laukannosto ja rauhallista laukkaa pätkä eteenpäin. Vello teki hyviä nostoja ja jäi rauhalliseen laukkaan, joten tehtiin sen kanssa ihan vaan muutamia nostoja. Molemmat aloimme olla jo vähän väsyneitä, joten kunnon laukkatyöskentelyä oli turha ottaa. Väsyneenä Vello olisi vain paahtanut laukkaa eteenpäin enkä itse olisi jaksanut sitä istunnalla auttaa. Anne teki Oromiksen kanssa vielä laukassa kokoamisia ja askeleen pidennyksiä, kun me jatkettiin jo eteen-alas venyttelyllä Vellon kanssa.
Vello oli tosi toimiva ja antoi hyvin ratsastaa itseään. Vaikka varsinkin alussa se otti Oromiksesta vähän paineita ja yritti hävitä paikalta tuttuun tyyliinsä, niin rauhoittui nopeasti eikä hötkyillyt sen suuremmin.

Keskiviikkona vielä klippasin Katinkan, vihdoin viimein. Olikin jo kertynyt aika paksu turkki.
ponimaastolla

Lauantaina oli vielä sen verran lunta, että kävin ylämäki-alamäki maastossa Vellon kanssa ja samassa maastossa käytiin sunnuntaina Kisun ja Vellon kanssa. Sekä vielä ponimaasto Viljan ja Vertsun kanssa. Katinka ja Bobby oli innoissaan kun pääsi kunnolla maastoilemaan, Musta oli aluksi vähän vastahakoisempi kipittelemään, mutta innostui laukoista kyllä. Sillä vaan tuppasi vähän jäämään tilsaa. Lumen kyllä sitten taas viikolla vesisateiden johdosta suli aika lailla kokonaan pois ja nyt on taas mustaa ja märkää.
Velloa ei kiinnostanut lähteä mukaan.. Oikein heittäytyi kyljelleen kun näki mun tulevan :D

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Piikitys, HIHS ja muuta kivaa lomaviikolla

Kisojen jälkeen maanantaina käytiin Milan kanssa maastossa. Kävimme tien toisella puolella, koska siellä oli kuivinta. Vello ei ole juuri siellä maastoillut ja koska edellämme metsään meni traktori peräkärryn kanssa (suojaamaan taimia tms. peräkärryn sisällöstä päätellen), niin valittiin sellainen tie mihin se ei jälkien perusteella ollut mennyt. Vellolle siis ihan uusi tie. Vello meni kuitenkin rohkeasti eikä yrittänyt kääntyä edes epäilyttävän hylätyn kuorma-auton kohdalla takaisin, vaikka väistikin niin tien reunaan kuin pystyi ja selkeästi odotti sen lähtevän salakavalasti liikkeelle kesken kaiken. Mentiin aika rauhassa, hölköteltiin välillä ja pari laukkapätkää (jotka hevosten valinnan mukaan vähän reippaampia) ja muuten paljon kävelyä. Puolitoista tuntia taisi vierähtää. Musta meni lisäksi vielä alkeistunnille iltapäivällä.

Tiistaina oli Mustan kintereiden piikitys, jota ei siis voitu rokotusten yhteydessä tehdä, koska jos piikityksestä seuraisi tulehdus, ei voisi olla varma onko noussut kuume seurausta piikityksestä vai rokotuksesta. Kun kerran eläinlääkäri oli tulossa niin päätin samalla ottaa koirille rokotukset, joten ei tarvitse niitäkään nyt erikseen raahata eläinlääkärille. Tosin Merci tarvitsee jossain vaiheessa hammaskivien poiston, Dinolla ei juuri mitään ollut hampaissa. Musta jäi siis karsinaan loppupäiväksi, kun kortisonin piikityksen jälkeen pitäisi piikitetty kohta olla mahdollisimman liikkumatta. Virittelin sille sitten heinäsäkin, että ei tarvitsisi antaa ihan hirmuista määrää heinää ja malttaisi olla syömättä alusia. Musta tykkää syödä olkipellettiä silloin kun se on vielä kokonaista ja sille oli juuri lisätty alusia sinä päivänä. Kai se kuvittelee että se on jotain oikeaa ruokaa kun on tollaisessa nappulamuodossa. Säkin kanssa sillä oli sitten puuhaa, vaikka mun piti keksiä siihen viritykset ettei olisi syönyt vain siitä täyttöaukosta, jonka sai jotenkin aina levitettyä auki, vaan siitä verkotetusta aukosta, jotta se syöminen olisi oikeasti ollut hitaampaa kuin ilman säkkiä.
Vellon kanssa menimme estetunnille, jossa alkuverkkana isolla kahdeksikolla suoristuksessa käyntisiirtymä (ravista) ja myöhemmin laukannosto suoristukseen. Ja laukannosto niin, että noston jälkeen vielä pätkä suoraan ennen kuin lähtee kaartamaan, jotta se nosto oikeasti on suoralla. Esteinä oli pari pystyä ja yksi okseri. Pystyille tuli tosi tiukat täyskaartomaiset tiet, jotka meni Vellon kanssa yllättävän hyvin. Se oli kyllä ihan kierroksilla ja otti pyrähdyksiä muista hevosista tuon alkuverkan aikana. Hypyissä jouduin aluksi pitelemään sitä paljon, mutta viimeinen pätkä meni jo rennosti ja helposti pienillä pidätteillä tarvittaessa. Tarkoitus oli aina esteen jälkeenkin jatkaa pätkä suoraan eikä heti ruveta kääntämään. Laukka korjattiin tarvittaessa, mutta toivottavaa oli, että jo laskeutuessa olisi myötälaukka. Vello onneksi on niin herkkä ratsastajalle, että se tuli aina myötälaukassa alas, kun itse vaan katsoin sinne mihin ollaan menossa.

Keskiviikkona käytiin Mustan kanssa kävelyllä (ilman satulaa) maastossa. Anne lähti Kisun kanssa seuraksi, kun se tarvitsi kevyen palauttelupäivän. Kisu olisi kyllä ollut valmis menemään reippaamminkin, mutta tyytyi kävelyyn. Maaston jälkeen Mustakin pääsi vihdoin ulos ekaa kertaa piikityksen jälkeen. Se muuten sai kolmeksi päiväksi kipulääkkeen myös, jauhetta annospusseissa. Noi annospussit on siitä käteviä, kun ei ne kaikki mennyt tässä, niin on tulevaisuutta varten jos joskus tarvii. Nestemäinen ei säily enää pullon avauksen jälkeen niin hyvin, vaikka onkin helpompi annostella kilojen mukaan.
Vellon kanssa mentiin estevalmennus ryhmään, mutta vain alkuverkaksi. Alkuverkkana oli samaa kuin edellispäivänäkin, mutta ehdittiin tekemään pidempään, kun valkku on 1,5h ja normaalitunti vain tunnin pituinen. Vellokin oli jo parempi ja selkeästi ymmärsi hommankin paremmin. Vähän se vielä otti lähtöjä jos joku tuli ihan läheltä. Nyt edettiin niin pitkälle, että suoristukseen tultiin laukassa ja tehtiin vaihto toiseen laukkaan parin raviaskeleen kautta. Vellon kanssa ruvettiin tekemään loppukäyntejä kun Vilja ja Anni vielä jatkoi suorilla vaihdoilla harjoitusta ennen hyppäämistä.
Maastokäpsyllä.. tää on meijän käärmetieksi kutsutulta maastopätkältä. Me jäätiin Mustan kanssa mäen päälle odottamaan, että Kisu käy vähä pidemmällä. En viitsinyt heti kintereitä rasittaa monella mäellä.
Torstaina suunnattiin HIHS:iin. Meillä oli Annen ja Pauliinan kanssa All Event -liput, joten siellä tuli vietettyä neljä päivää. Ihan ekaan luokkaan ei ehditty, kun lähdettiin noin kahdeksan aikaan Lahdesta, että Anne ehti tehdä aamutallin ensin. Mä jätin auton Lahteen, kun olin illalla tulossa bussilla takaisin. Anne jäi Hesaan koko viikonlopuksi, mutta mä reissasin vähän edes takaisin. Torstai ja perjantai oli vielä mukavan rauhallisia ja kierreltiinkin expoa silloin enemmän kuin viikonloppuna. Mä ostin vain muutaman heijastimen ja pienen kirjan Hevosurheilun osastolta sekä perjantaina teetin Vellolle nimikoidun huovan. Huovaksi valikoitui punertavan oranssi Lami-Cellin huopa sinisellä kantilla, joten Vellon nimikin tuli sinisellä. Fontiksi valitsin sellaisen vähän paksumman. Otan huovasta kuvan joku päivä, nyt se on jo laatikossa muiden huopien kanssa.
Vilja kävi torstaina ratsastamassa Katinkan ja kävelytti Mustan samalla reissulla selästä käsin (sekä mittasi kuumeen ja antoi viimeisen satsin kipulääkettä). Soitti vielä mulle iltapäivällä, kun Katinka oli vähän vaisu eikä suostunut syömään mössöään eikä nousemaan karsinassa ensin ylös. Poneille oli keskiviikko iltana viety pyöröpaali tarhaan, jotta ruokinta olisi niidenkin osalta helpompaa Annen reissun ajan, joten se oli sitten ehkä ahmottanut sitä heinää liikaa. Ja vaikka se onkin märempää kuin kuivaheinä, niin oireet kuulosti lievältä ummetusähkyltä. Vilja sai sitten Katinkan vähän syömään mössöään kun teki siitä vielä löysempää ja poni kakkasikin useamman kerran ja oli ratsastuksessa ollut ihan normaali. Katinka on aina ollut vähän huono juomaan, joka on muutaman kerran aiheuttanut ongelmia. Nyt onneksi meni ohi helposti ja poni vaikutti enemmänkin vain itsensä täyteen syöneeltä eikä varsinaisesti ähkyiseltä. Onneksi olin muutenkin suunnitellut itse meneväni perjantai-aamuna, joten pääsin tarkistamaan ponin kunnon. Ennen kuutta olikin ihan pimeässä mukava käydä käpsimässä Mustalla, Katinkan otin narun päähän mukaan kävelemään, jotta saisi vähän liikettä ja se söikin oikein löysää mössöä vähän. Lisäksi syöttelin molemmille hetken ruohoa, sekin mukavasti löysyttää. Katinka menikin onneksi heti tarhaan palattuaan juomaan, eikä muutenkaan vaikuttanut ähkyiseltä, lihavalta vain (kuinka voikin poni lihoa noin paljon vuorokaudessa??).
Lauantaina Nanna hoiteli Mustan kävelyt ja sunnuntaina taas Vilja. Tai Musta taisi kyllä lähteä maastokävelylle Viljan äidin ja koiran kanssa Viljan ratsastaessa Katinkalla sillä aikaa. Pääasia että poni pääsi vähän kävelemään.
tykkäsin ihan älyttömästi tästä Suomi 100 -muurista, joka oli toiselta puolelta valkoinen

perjantai 27. lokakuuta 2017

Takkulan estekisat

Sunnuntaina lähdettiin taas isommalla lössillä liikkeelle ja vaikka aamu menikin vähän kiireiseksi, niin perillä oltiin kuitenkin ihan kohtuu hyvissä ajoin. Aamulla itse ajelin ensin vähän turhaan, kun koppi jota vuokraan olikin ihan toisessa paikassa.. eli tässä vaiheessa olin noin tunnin aikataulusta jäljessä. Olin tosin aikatauluun varannut reilusti aikaa Vellon pesemiseen ja kevyeen juoksuttamiseen, että vertyisi hyvin ennen kuljetusta. No juoksutus sai jäädä välistä ja pesukin jäi hännän ja takapuolen pesuun (ja ne tuhriutui matkalla uudestaan, joten..)
Mila oli onneksi jo tallilla auttamassa, samoin Laura ja Saaran äiti (joka toimi myös kuskina Saaralle). Reissuun lähti siis 6 hepolaista ja 9 ihmistä, kolme pakettiautollista ja koppia täynnä siis. Takkulassa seuraan liittyi vielä Saimi ja Vilma, joten saatiin melko näppärästi kaikki ponit kuntoon. Aluksi kävimme maksamassa lähdöt ja kävelemässä radan, vaikka numerot oli vasta ekan radan osalta, mutta ratapiirroksista kyllä näki mikä olisi missäkin. Tämän jälkeen riennettiin laittamaan heposet. Milan kanssa purettiin Vello ja se malttoikin porkkanoita syödessään odotella melko rauhassa sen aikaa että sain takasillan ja takapuomin auki ennen kuin riensi ulos. Sillä on vähän vielä paniikkia tuosta purkamisesta, joten se tulee ulos aika vauhdilla ja jos takapuomi ei ole auki tarpeeksi nopeasti, yrittää se pahimmassa tapauksessa ali siitä. Tuo porkkanoiden syöttö on ollut hyvä keino pitää sen huomio jossain muualla. Musta onneksi siinä vieressä osaa odottaa, vaikka mielellään sekin tulisi heti ulos.
Saimi ja Vilja talutteli poneja samalla kun minä kaivoin varusteita niille ja aina vuorollaan tulivat varustettaviksi ja jatkoivat sitten kävelyä, jolloin saatiin tehokkaasti myös alkukäynnit tehtyä. Koska kyseessä maneesikisat, oli esteverkat maneesissa ryhmissä. Ulkokentällä tein käynnissä ja ravissa ensin töitä ennen maneesin siirtymistä, jotta pääsin maneesissa nopeasti laukkaamaan ja ottamaan hypyt. Vellollehan ei nuo ryhmäverkat ahtaassa tilassa ole paras mahdollinen ratkaisu, kun sillä on tapana vielä välillä sännätä karkuun jos joku laukkaa liian läheltä. Nyt se kyllä käyttäytyi siltä osin ihan kiltisti, muutama muu häppeninki meinasi kyllä sattua. Verkkaokserille tuli kerran kielto, syynä ilmeisesti yhtäkkiä alkanut auringon paiste, joka teki esteen taakse valoläikän, muuta syytä kiellolle en keksi, kun este oli jo kerran okserinakin ylitetty. Toinen ongelma tuli tuolla lankulla, jota saatiin myös hypätä verkaksi: Vello teki vähän hassun hypyn, jolloin vähän horjahdin ja Vello otti hirveät spurtit. Kuten videolta näette, on odotusalue todella lähellä ja siinä aidan vieressä vielä seisoi tyttö ponilla. Melkein jyrättiin kun Vello painoi menemään paniikki laukkaa. Onneksi olen jo oppinut sen verran nopeaksi omissa reaktioissani, että onnistuttiin välttämään poniratsukon jyräys ja Vellokin pysähtyi pitkän sivun alussa. Kahden viikon hyppytauko todellakin näkyy menossa ja vaikka näin videolta katsottuna suoritus näyttää paljon tasaisemmalta mitä se selkään tuntui ei se silti parhaimmistoamme ole.



Kuusikymppiä meni ihan ok, joskin jouduin koko ajan pidättämään liiallisen innostuksen ja tiukkojen teiden takia (ja nuo muutamat kaarteet oli oikeasti todella tiukkoja). Ainoa väli jota oikeastaan laskin oli tuo suora linja vitoselta kutoselle. Siihen Anne sanoi radan kävelyssä, että tähän otat sitten kuusi askelta. Hevosellehan se olisi ollut sujuva viisi, mutta Vellon kanssa sen voi tehdä ainoastaan silloin kun se on rento, jolloin se etenee hyvällä askeleella ilman kiirehtimistä. Jos nyt olisin lähtenyt puskemaan sitä viittä, niin oltaisiin luultavasti menty odotusalueen aidoista läpi. Ajattelin koko ajan linjaa lähestyessäni kuusi, kuusi, kuusi. Kaarevat linjat menin vain fiiliksellä yrittäen pitää tahdin tasaisena. 
Seiskakympissä näkyy sitten jo väsymystä vaikka eteenpäin puskeminen olikin vielä Vellolla päällimmäisenä mielessä. Kakkoselle meillä tulee vähän kommunikaatiokatkosta siitä, mistä kohtaa lähdemmekään hyppyyn ja Vellolla jäi sitten toinen etujalka roikkumaan alas ja se otti komealla ryminällä lankun mukaansa. Onneksi ei siitä sen kummemmin sätkyillyt, niin matka saattoi jatkua. Vähän se katsoi oudoksuen kun valitsin tieksi kolmosen jälkeen esteiden välistä menon, Vellon mielestä siinä matkalla olisi jompi kumpi niistä esteistä kuulunut hypätä. Loppurata olikin ihan ookoo, vikalla Vello yritti kyllä puskea vasemmalta ohi, koska joku tuli juuri oikealla olevasta ovesta sisään, sen takia päädyimme ihan esteen vasempaan laitaan. Eli sillä näköjään riittää aikaa seurailla ympäristöäänkin hypätessä :)
Muuten Vello käyttäytyi hyvin kisoissa, eikä ottanut itseensä katsomon ihmisistä vaikka siellä liikuttiinkin. Muutenkin se oli jo selkeästi rennompi maneesissa mitä ekalla hyppykerralla valkussa. Seuraavassa kisoissa menen kyllä jo sen kasikympin, kun tuo 60cm tuntuu matalalle. En viitsinyt ensimmäisiksi maneesikisoiksi valita uutta korkeutta, kun en syksyllä ehtinyt tuota kasikymppiä ulkosalla startata (paitsi oman tallin kisoissa).
Sijoituksia ei tällä kertaa ropissut, vaikka 60cm hävittiin vain puolella sekunnilla kolmanneksi tulleille Saaralle ja Orhideelle ja oltiin ensimmäiset ei sijoittuneet. Onneksi Vilja loisti Mustan kanssa ja nappasivat kuudenkympin voiton ja seiskakympin nelossijan. Seiskakymppi oli muutenkin parivaljakolta tosi hyvä rata, vaikka käännökset meinasi vielä jäädä vähän pitkiksi. Vilja on liikaa tottunut Katinkan kanssa että se kääntyy niin pienesti ja nyt kun Musta olikin vähän menossa, niin olisi tarvinut napakampaa otetta käännöksiin. Musta on aina maneesissa reippaampi kuin ulkokentällä, en tiedä johtuuko siitä, että pohja on sen mielestä varmasti pitävä vai siitä, että maneesissa sillä on ratsastanut tähän asti vain minä joko kisoissa tai valmennuksissa, joten se on oppinut, että siellä liikutaan reippaasti eteen. Vilja saikin nyt hyvin tunnetta miltä Mustan pitäisi kisoissa tuntua. Ja silti sitä pitää ratsastaa eteen eikä jäädä matkustamaan vaikka se tuntuukin etenevän hyvin. Ei tietenkään ratsasteta ihan päättömästi, mutta reipas meno pitää säilyä ja hevosta vähän auttaa siinä.
Ihan kivat ekat maneesikisat siis, seuraavat ovat mahdollisesti jo marraskuun alussa..

tiistai 17. lokakuuta 2017

Varahevospalvelusta päivää

Vello on liikuskellut aika kevyesti nyt viikon ja oli mielestäni vielä keskiviikkona ja torstaina vähän turhan jäykkä takaa, joten en lähtenyt sillä hyppäämään perjantaina Sepon valmennukseen Takkulaan. Onneksi on varahevonen Musta!
Olihan se vähän hassua mennä tuollaisella konkarilla nuorten hevosten ryhmään, varsinkin kun tällä kerralla siellä oikeasti oli mukana niitä hevosia, joilla oli hypätty vasta muutamia kertoja. Me toimittiinkin sitten Mustan kanssa malliratsukkona miten tehtävät tulisi suorittaa (muun muassa laukkojen osalta, Musta kun tulee aina myötälaukalla alas jos ratsastaja tietää mihin on menossa seuraavaksi eikä häiritse hypyssä).

Verkka suoritettiin melko itsenäisesti, ravissa askeleen muutoksia ja ympyröitä sekä laukassa samaa. Mustalla varsinkin on hyvä laukassa ratsastaa sitä reilusti eteen kevyessä istunnassa, mielellään vaikka vähän pidemmällä kaulallakin, olettaen että se ei ole riekkutuulella, jolloin se tuossa vaiheessa rupeaa pukittelemaan.

ratapiirros
Ihan aluksi tulimme kuvassa olevaa ristikkoa oikeassa kierroksessa ravilla. Ristikon edessä oli ravipuomi, joka jäi Mustalle vähän pitkäksi, mutta urheasti poni ylitti ristikon vaaditulla askeleella. Muutaman kerran ristikkoa ravilla ja sen jälkeen ilman puomia laukassa. Päivän teema oli erilaiset linjat. Ja koska kyseessä oli nuoret hevoset, oli okserikin ensiksi ihan pystynä ja okserinkin kanssa laitettiin vielä apupuomi sivulle.
Ensimmäinen linja oli tuo suora linja pystyltä okserille, pysty-pysty kaarevaa tultiin molemmista suunnista ja vielä lisäksi tultiin ristikolta okserille (ristikkokin siinä vaiheessa jo pystynä). Lopuksi vielä pienenä ratana näitä linjoja. Rata alkoi pysty-okseri linjalta, jonka jälkeen tehtiin päätyyn iso ympyrä ja sen jälkeen vasta tuolle pysty-pysty kaarevalle (tuohon ekalle pystylle piti tulla jo ennen kulmaa, joten se oli nuorille melko haastava käännös ja sen takia tuo pääty-ympyrä), sieltä sitten tuolle ristikko-okseri kaarevalle. Musta otti kyllä vikalle okserille pikkuaskeleen, vaikka sitä edeltävä pysty oli tosi hyvä ja iso hyppy, Anne naureskelikin että sait mennä aika mukavuusalueella, Robby ei olisi ikinä hyväksynyt Mustalta tuota pikkuaskelta (tai ainakaan multa). Mustalla oli tosiaan kaikki laukat aina kohdallaan ja kehuja saatiin hyvistä teistä eli jatkettiin riittävästi esteiden jälkeen suoraan eikä oiottu muutenkaan. Jotain sentään jäänyt päähän vuosien saatossa eri valmennuksista. Ei ole tainnut yhtäkään valmentajaa olla, kuka olisi sallinut oikomisen (ellei se ole ollut harjoituksen tarkoitus), vaan kaikki on eri voimakkuuksilla painottaneet hyvien teiden merkitystä. Kisoissa voi sitten oikoa mielensä mukaan..
mihinkään liittymätön, kesähaaveilu kuva Mustasta

Mustan mukana olo Vellon asemesta teki myös reissustamme ehkä aavistuksen nopeamman. Musta kun käveli pimeäänkin koppiin ihan noin vaan (jostain syystä kopin sisävalo ei toiminut ja kello oli jo yli yhdeksän illalla), jolloin Kisukin tuli melko helposti kyytiin ja päästiin melkein inhimilliseen aikaan kotiin. Perjantai-ilta, joten ei siinä muuta kiirettä kuin että seuraavalle aamulle oli sovittu kouluvalkku kahdeksaksi ja vielä samana päivänä piti lähteä ennen puolta päivää ajamaan Helsinkiin ja laivalla kohti Tallinnaa pikalomalle TIHSiin.
Tallinnan vanhan kaupungin muurilla, tää somelokki vaan tepasteli tyytyväisenä ihmisten kuvattavana.

Vello oli seuraavana aamunakin vielä melko jäykkä ja otti vasemmalla takasella lyhyempää askelta. Päätettiin kuitenkin Katin kanssa että kokeillaan paraneeko liikkeessä, kun sanoin ettei se ainakaan huonommaksi ole mennyt kun olen maastoillut. Tehtiin todella pitkään ensin käynnissä vain venytystä eteen alas niin, että myös selkä lähtisi venymään ja askel sitä myöten saisi pituutta ilman vauhdin kiihtymistä. Vauhti piti muutenkin pitää rauhallisena ja vaikka mitä tapahtui niin venytys jatkui. Vellolle tuo venytys ei ole mikään helppo juttu, mutta pikku hiljaa se siitä alkoi venyä. Hyvin loivia kaaria ja asetuksen vaihteluita hyväksi käyttäen sen sai pikku hiljaa pidemmäksi ja pidemmäksi. Sitten mukaan pikku hiljaa hyvin rauhallinen ravi venytyksessä ja siirtymissä piti myös pysyä venytyksessä mikä olikin varmasti kaikkein vaikeinta. Vello muutenkin tuppaa jännittymään varsinkin ekoissa ravisiirtymissä, joten tehtävä tuntui ekstra haasteelliselta. Helpoiten se tuntui vähän yllättäen onnistuvan vasta-asetuksessa hyvin loivalla kaarella. Kati myös sanoi, että nyt pitää antaa sille anteeksi jos se kiihdyttää askeliaan, koska sillä ihan selkeästi on vähän jumia ja tärkeintä on saada se venymään, niin ei vaan voida vaatia kaikkea kerralla ja tällä kertaa se pieni kiihdytys askelissa ennen siirtymää oli pienempi paha kuin mahdollinen jännittyminen. Vello alkoi ravissakin venyä ihan kivasti, hyvin huomasi koska sille tuli hankala paikka ja venyminen oikeasti tuntui jossain, koska silloin se vähän hätääntyi. Onneksi olin itse kerrankin hereillä, tarkkana ja valmiina, niin sain sille kerrottua ettei mitään hätää ja voit jatkaa venymistä. Näin saatiin oikeasti niitä paikkoja vähän auki ja hevosen liikkuminen ja sitä kautta venyttely onkin paljon tehokkaampaa kuin mikään hieronta. Toki hieronta on tärkeä osa, jos jumit ovat päässeet pahoiksi, jotta voidaan päästä siihen tilanteeseen että hevosen olisi mahdollista lähteä venyttämään itse ilman hirmuista kipua. Vellon askel kuitenkin normalisoitui hyvin ja liikkumine parani tunnin myötä, joten liikkuminen oli oikein paikoillaan ja tällä jatketaan. Ehkä sitä pääsee vielä hyppäämään viikon päästä Takkulaan.