Kesän kisavideoita, osa 1

Tässä nyt näitä kisavideoita, useampi siis. En mene nyt vannomaan että ihan jokainen kisa on tullut kuvattua (tai jotain kisoja en ole tainut vielä ehtiä edes editoida ja ladata youtubeen), mutta melkein kaikki tässä pitäisi olla.

Alunperin mun oli tarkoitus loppukesästä hypätä muutama ysikymppi, noin niinkuin kokeiluksi, mutta koska Takkula Tuoppi toukokuussa olikin jo ysikympin tasolla (minituopin toinen osakilpailu), niin siirryttiin sitten siihen ysikymppiin jo alkukesästä. Ja ihan hyvin on mennyt.

Takkula Tuopin jälkeen hypättiin kotona yhdet tallin kisat, niistä on video 70cm radalta, en edes muista hyppäsinkö muita kuin sen yhden luokan. Se on kuitenkin kuvattu jalustalla kentän nurkasta, joten siitä ei kovin hyvin näy, en siis sitä videota laita tänne.

Nämä oli ihan kamalat sadekisat. Kesäkuun loppu ja mä kaivoin talviratsarit jalkaan (softshell), jotta en paleltuisi. Tarkoitus oli näin 'kotikentällä' hypätä 80 ja 90cm, koska viikon päästä olin menossa ihan uuteen paikkaan, jossa rajoitusten vuoksi mun ei ollut mahdollista hypätä 70cm (koska olin hypännyt yhden 90cm jo). Tuon järkyttävän sateen takia skippasin kuitenkin sen 90cm luokan, koska välissä oli niin pitkä odotteluaika ja kyydissäni oli vielä poni, joka meni sen 70 ja 80cm näissä kisoissa, joten päivä oli jo ollut pitkä.

Suojakalliolle oli vähän pidempi matka, mutta Anne oli käynyt siellä kisoissa ja sanoi että hyvä iso kenttä ja hyvät järjestelyt, joten lähdin rohkeasti kokeilemaan uutta kisapaikkaa. Järjestelyt toimivat hyvin ja koska heillä ei ollut niin paljon henkilökuntaa, että verkka-alueelle olisi saanut jonkun huutelemaan lähtöjä, niin kuuluttaja kuulutti aina useamman valmistautuvan, mikä auttoi tosi hyvin pysymään selvillä koska oma vuoro olisi. Näin ollen hevosenhoitajan mukanani ollut Kia pystyi rauhassa keskittymään kuvaamiseen. Verkassa Velloa muka vähän jännitti esteet ja ekat ristikkohypyt olikin vähän huvittavia, mutta sen jälkeen se alkoi hypätä ihan normaalisti ja radalla ei esteiden puolesta ollut mitään ongelmaa. Kamalin asia taisi olla sarjan kohdalla aidan vieressä olevat puomit, niitä vähän väisti kun mentiin kohti linjaa. 80cm rata meni muuten oikein hyvin, mutta mokasin itse linjan. Nuo ns. standardi linjat on Vellon kanssa tosi vaikeita, vaikka niitä paljon harjoitellaankin valkuissa. Vellolla ei ole mikään kovin pitkä askel, joten linjat pitää yleensä tulla yhdellä askeleella enemmän ja odottaen. Jos liikkuu hyvin eteen, niin sitten pääsee sillä normi askelmäärällä. Mutta se ratkaisu pitäisi pystyä tekemään jo ennen linjan ekaa estettä ja näitä kisoja ennen sitä ei kovin vielä oltu harjoiteltu. Joten lähdin ahnehtimaan linjaa viidellä enkä sitten kuitenkaan ratsastanut tarpeeksi eteen, jolloin loppuun tuli pikku askel ja jälkimmäinen pysty alas. Ysikympissä oli sama rata kuin edellisen luokan ensimmäinen vaihe, joten pääsin korjaamaan virheeni. Vähän odottavammin linjalle ja tarkoituksella kuusi askelta. Muualla oikaisin sen mitä pystyin ja annoin Vellon edetä melko reippaasti. Alunperin tarkoitukseni oli ysikymppi mennä sillain nätisti vaan, mutta kasikympin pudotus ja sitä myöten sijoitushaaveet sai sisäisen kilpailijani heräämään. Ajattelin että hitto, kyllä mä nyt ratsastan ihan tosissani, vaikka onkin vasta meidän toka ysikymppiä, ei tänne hissuttelemaan ole tultu. Videolta ei ehkä näy kuinka roikun toisella kädellä tukevasti harjassa kiinni, se on mun turvariepuni kun esteet nousee. Sarjaa ei kovin paljon oltu vielä tässä vaiheessa kesää harjoiteltu, mutta Vello hoitaa ne kivasti ja varmasti, onneksi! 90cm siis sijoituttiin jaetulle kolmannelle sijalle. Paikka oli niin kiva, että päätin maksaa hevoselle vuosimaksun ja tulla kahden viikon päästä uudestaan 2-tason Päijänne Jumping -kisoihin. Silloinkin olisi ollut 1-tason luokkia, mutta vain perjantaina ja koska mulla tulee tuonne matkaa sen verran, niin ei ollut mitään mahdollisuuksia töiden jälkeen sinne ehtiä.

Näissä kisoissa olikin Haven kuvaamassa, joten omia videoita en edes editoinut (Vilja kyllä kuvasi ne, vaikka sanoi ettei meinannut tulla mitään kun unohtui katselemaan ja jännäämään). Anne seurasi livekuvaa aamupalaa syödessään (meidän eka startti oli joskus yhdeksän aikaan aamulla) ja sainkin radan jälkeen heti kommentit. Muuten rata meni ihan hyvin, mutta Vello oli alussa vähän nukuksissa ja kakkoselle tultiin melko juureen eikä takaset sitten päässeet puhtaasti yli. Harmi, kun oli clear-round luokka ja näillä oli hienot ruusukkeet jaossa :D. Linjan otin suosiolla lyhyempänä.

Ysikymppi vähän jännitti, okserit oli ihan kunnon kokoisia (ykköstasolla usein aika lyhyitä). Arvosteluna oli A.2.0 ja päätin että niin nopeasti mennään kuin mahdollista ja lyhyillä teillä. Kakkonen tuli taas alas (ja sama este vielä) ja lopullisissa tuloksissa en olisi palkinnoille päässyt edes puhtaalla radalla, joten vielä pitää nopeutta treenata. Loppukesästä tosin harjoiteltu enemmän vielä johtamista ja hevosen ratsastettavuus parantunut koko ajan, joten pystyn tekemään vielä lyhyempiä teitä ja ratsastaa Velloa eteenkin enkä vain antaa sen mennä, jolloin sitä nopeuttakin tulee. 

Järjestelyt toimivat taas erinomaisesti ja tykkäsin radoista. Oli mulle muuten ekat 2-tason estekisat ikinä ja kolmas ysikymppiä meille. Että siihen nähden oikein tyytyväinen. Ajattelin, että Vello saattaisi vähän jännittää Havenin kuvauspömpeli yhdessä kulmassa, mutta tuosta kylmäverisyydestä on sentään se hyöty, että vaikka Vello onkin herkkis, niin ei se kiinnittänyt juuri mitään huomiota Havenin pömpeliin eikä kentän keskellä olevaan katokseen. Ainoa mitä se vähän katseli oli jostain syystä laine este, vaikka kotonakin on laineita hypätty. Siinä se vähän kysyi että josko voisi vaikka mennä ohi (näkyy videollakin sellaisena 'huojuntana' ennen estettä), mutta kiltisti hyppäsi.

Okei, tästä on tulossa ihan mahdottoman pitkä postaus, joten pitää laittaa loput videot toiseen postaukseen..

Super hevonen

Vello on ollut töiden takia välillä tosi vähäisellä liikunnalla, mikä tietenkin vähän kasvattaa sen mahan ympärystä vaikka ovatkin vielä säännöstellyllä heinällä (luojan kiitos) ja tietenkin energiaa kerääntyy. Varsinkin pääkoppaan. Joinain viikkoina olen kerinnyt/jaksanut liikuttaa ratsain vain viikonloppuna, mikä on tietenkin ihan liian vähän tuollaiselle hevoselle. Mila kun lähti pohjoiseen töihin, niin ei ole edes ollut liikutusapua.

Viime viikolla ehdin kuitenkin käydä tiistaina rauhallisen maaston kuntosalilla käynnin jälkeen ja vaikka keskiviikko ja torstai olikin vapaata oli Vello melko asiallinen kun perjantaina käytiin nopeasti mäessä vähän ravailemassa ja laukkailemassa ennen kengitystä. Saatiin siis hokkikengät jalkaan, vaikka meillä ei vielä niin liukasta olekaan ollut. Kentällä vähäinen lumi alkaa olla vähän lipoista, mutta maastossa on vielä pysynyt hyvin pystyssä, varsinkin kun Vello ei niin helposti aro edes kovilla pohjilla kengätöntä kaviota. Tyypilliseen tapaan hokkikengät ottaa taas pari päivää ennen kuin Vello oppii niiden kanssa liikkumaan. Se on suorastaan huvittavan näköinen aina tallista lähtiessä kun saa ekat hokit talvella jalkaansa. Katinka ja Musta osasivat aina kävellä ihan normaalisti heti, mutta Vello kävelee kuin munankuorilla pari päivää.

Lauantaina käytiin reilun tunnin maasto. Vello oli aluksi vähän kyttäilevä (mun rohkea kenttähevoseni pelkäsi mm. tiellä olevaa oksaa) ja pidinkin laukan aika rauhallisena. Varsinkin kun viime aikoina Vellon ainoa vauhti vaihtoehto laukassa on ollut niin-kovaa-kuin-pääsee. Käytin Equilabi taas maaston 'nauhoitukseen', mutta se ei kyllä ihan kaikkia laukkoja tunnistanut laukaksi.

Tässä vähän dataa kyseisestä reissusta:

Kuka tietää miten näitä kuvia saa laitettua vierekkäin täällä bloggerissa??

Kuten sanottu, tuo ei ihan kaikkea laukkaa ollut laukaksi tunnistanut tai meidän keskinopeus olisi varmasti ollut alhaisempi ja laukka-askel ehdottomasti lyhyempi. En epäile etteikö meidän viimeisen pätkän vauhti ollut enemmän kuin tuo ja askelkin varmasti pitkä, mutta noin yleisesti Vellolla on melko lyhyt laukka-askel ja esimerkiksi normaaleihin hevossarjaväleihin sen kanssa saa tulla suht reippaasti ja suhteutetut on melkein parempi ottaa ihan aavistuksen kooten ja yhdellä ylimääräisellä askeleella kuin antaa sen viipottaa pitkänä ja just just 'oikealla' askelmäärällä, jolloin helposti jälkimmäinen este tippuu. Toki se tähänkin pystyy, mutta silloin sen pitää olla tosi rento, jolloin sen askeleen saa pitenemään ilman kaahottamista. Kisoissa se ei oikein onnistu kuin ehkä toisessa vaiheessa vahingossa kun en ajattele liikaa :D

Sunnuntaina meillä olikin Katin kouluvalkku ja voi että hevonen oli hyvä! Se oli juuri sopivasti väsynyt (sekä henkisesti että fyysisesti) jotta turha hölmöily jäi pois, mutta ei niin väsynyt että se olisi ottanut jokaisen pohkeenkäytön laukannostona. Pääsin siis oikeasti ratsastamaan ja auttamaan sitä ilman että se olisi reagoinut aina vaan eteen tai muuten isosti. Teemana oli takajalat alle (pohja vähän liponen paikka paikoin, joten kovin isosti ei halunnutkaan ratsastaa), jolloin etupää pääsee nousemaan ylös. Aloitettiin ihan ravi-seis-ravi siirtymillä ja tehtiin sellaista vähän reilu puolikkaan kokoista kenttää, jotta tulisi pakko kääntää vähän useammin eikä vaan ajella pitkin pitkää sivua. Heti eka ravisiirtymä oli jo hyvä, yleensä Vello tarjoaa laukannostoa kun sen pitää pitää painonsa takajaloilla, koska se on sille niin paljon helpompaa kuin ponnistaa sieltä raviin. Tämän se on saanut vielä anteeksi kuhan se paino tosiaan on pysynyt siellä takajaloilla eikä se ole yrittänyt lähteä viipottamaan laukkaa eteenpäin. Nyt se kuitenkin teki tosi hyvän ravisiirtymän ja vaikka selkä olikin vielä vähän alhaalla, niin oli se ehdottomasti yksi meidän parhaista ravisiirtymisistä erityisesti alkutuntiin. Jonkin aikaa kestikin, että sain Vellon kantamaan itsensä ja se tuli sieltä helposti ylös (=pudotti selän alas), mutta sain sen myös tosi nopeasti palautettua kantamaan itseään (ja mua) eikä se edes ylös tullesaan yrittänyt lähteä juoksemaan alta pois. Jolloin mulle ei tullut automaattista reaktiota jäädä suuhun roikkumaan ja hevonen pystyi rentoutumaan lisää ja mä taas pystyin antamaan lisää tilaa edestä. Positiivinen kierre siis kerrankin. Pystyin lisäksi istumaan niillä takasilla, jolloin pohkeen käytöstä tuli enemmän kääntävää, taivuttavaa ja kokoavaa kuin eteenpäin ajavaa, mikä on ihan ehdottoman suuri muutos tämän hevosen ajattelutavassa.

Muutamilla pysähdyksillä siis haimme ajatusta, että painon pitää pysyä siellä takasilla molemmissa siirtymisissä ja meille tuli ajatusta kuinka paljon meidän hevoset tarvii apua juuri tänään tässä asiassa. Tämän jälkeen teimme ns. pitkillä sivuilla avoa vasemmalle (oikea kierros), josta tietenkin piti ennen kulmaa suoristaa ja ratsastaa hyvä kulma. Avoa ei siis kerennyt kovin pitkää tekemään ja tarkoitus olikin vain säilyttää se paino takasilla ja saada hevoset kantamaan itseään vaikka sitä etupäätä siinä siirreltiinkin. Tarvittaessa aina välillä voltteja. Vellolle sopii tälläiset nopeassa tahdissa eteen tulevat tehtävät. Vai pitäisikö sanoa, että ne sopii mulle kun ne pakottaa mut ratsastamaan tehokkaasti koko ajan, jolloin Vellolle ei jää aikaa häippästä mihinkään vaan joudun oikeasti ratsastamaan joka ikisen askeleen. Välillä tietty tuli hetkellisiä katoamisia, erityisesti avosta suoristuksen jälkeen, jolloin meinasi kulma mennä vähän pitkäksi. Suuntaa vaihettiin koko rata leikkaalla, johon piti alkuun tehdä pieni voltti vanhaan suuntaan, sen jälkeen pätkä avoa molempiin suuntiin (järjestyksen sai valita itse) unohtamatta suoristusta siinä välissä ja loppuun vielä voltti sinne uuteen suuntaan. Ja tämä kaikki siis koko rata leikkaan aikana, joka kentän katkaisun takia oli enemmänkin kokoa puoli rataa leikkaa. Kokeilkaapa joskus huviksenne, oli ihan älyttömän tehokas ja onnistui tuon alkuverryttelyn takia aika helpostikin, vaikka näin kirjoitettuna (ja kuultuna) kuulosti lähes mahdottomalta. Ja tässäkin tietysti tarkoituksena oli sen painon pysyminen siellä takaosalla vaikka mitä tehtäisiin. Jatkettiin toiseen suuntaan samaa ja samanlaisen suunnanvaihto kuvion ja kävelytauon jälkeen otettiin laukannostot volteilla mukaan. Ja näissäkin paino takaosalla. Laukan oli tarkoitus olla hyvinkin koottua ja vain ihan pieni pätkä ja sillä voltilla eli ei uraa pitkin posottelemaan. Vellon kanssa se tarkoittikin ihan pari kolmea askelta, jonka jälkeen raviin ja nopeasti taas rytmi ravissa. Nostojen jälkeen Vello välillä rupesikin ehdottamaan laukkaa myös avon aikana, mikä olikin odotettavissa. Kati sanoikin ettei siitä pidä hämmästyä jos hevoset tarjoaa laukannostoa silloin kun sitä painoa sinne taakse siirretään, ne vaan kokee silloin sen helpommaksi itselleen ja totta kai ehdottaa sitä. Siinä vaiheessa pitää vaan ratsastajan olla valmis auttamaan sitä hevosta, jotta se pystyy jatkamaan työskentelyä ravissa. Huilitauon jälkeen jatkettiin vielä työskentelyä, tällä kertaa Anne laukassa ja me Vellon kanssa jatkettiin ravissa. Totesin tähän kohtaan, että se laukka voi olla vielä turhan haasteellista (ainakin mulle jos ei Vellolle) ja kun on mennyt näin hyvin, niin mielellään pitäisin sen pakan kasassa loppuun asti. Nyt lähdettiin siitä kootusta askellajista (mulla siis ravi ja Annella laukka) tekemään pieniä pidennyksiä ja yhä se paino siellä takasilla. Kati sanoi, että harmittavan usein näkee kouluradoilla kuinka hevoset on hyvin tasapainossa ja paino takana harjoitusravissa, mutta kun lähdetään keskiraviin niin ne valahtaa pitkäksi ja etupainoisiksi. Yleensäkin askeleen pidentäminen on meille Vellon kanssa tosi vaikeaa, kun en oikein osaa pytäää sopivasti ja Vellon reaktiot muutenkin tuossa on lähteä pikemminkin lisäämään vauhtia ja sitä kautta ehkä pidentämään askeltaan kuin pysyä samassa rytmissä. Nyt tehtiin siis pienillä muutoksilla, niitä avoja tai vaikka tarvittaessa pysähdyksiä apuna käyttäen, jotta se oma ajatus ja istunta pysyy siellä oikein ja että me tajuttaisiin kuinka paljon niitä hevosia tarvii auttaa. Aluksi Vello yrittikin lähteä vain koventamaan vauhtia, mutta tällä kertaa sisäinen metronomini ihme kyllä toimi (tässä auttaisi varmaan ihan hirmuisesti jos olisi musiikillisesti lahjakas..) ja sain kuin sainkin pidettyä sen saman rytmin, jolloin me ihan oikeasti saatiin muutamia vähän pidempiä askelia ilman että Vellolle tuli hätä ja tarve juosta alta pois. Vello oli jo selkeästi tosi väsynyt ja alkoi pikku hiljaa painua matalaksi, joten tähän oli hyvä lopettaa. Tietysti loppuun tehtiin vielä hyvä ja tasapainoinen käyntisiirtymä, joka onnistuikin mestarillisesti heti ekalla yrittämällä. Kati sanoikin että oli varmaan meidän paras siirtymä ikinä. Vello oli tottakai hikinen, mutta huomattavasti vähemmän kuin yleensä, koska kaikki hiki tuli ihan rehellisesti työnteosta eikä hillumisesta.

Tämä oli kokonaisuudessaan sellainen valmennus, että tällä fiiliksellä jaksaa taas ihan helkutin monta epäonnistuneempaa ja huonompaa ratsastuskertaa. On älyttömän palkitsevaa huomata, että työ on tuottanut tulosta ja on itsekin oppinut taas vähän paremmaksi ratsastajaksi, tai ainakin rohkeammaksi käyttämään niitä apuja eikä vaan matkustamaan siellä kyydissä.

Koska Vellosta ei ole nyt mitään tuoretta kuvaa, niin saatte tyytyä kännykkä räpsyyn aina suloisesta Katinkasta. Senkin mahaa on saatu sentään aavistus pienenettyä säännöstellyllä heinällä. Ja nyt kun on maa aika lailla jäässä, niin pihattolaisetkin on päässeet pellolla ja liikkuvat sitä myöden enemmän vapaa-ajallaan.

Tästä saa ehkä käsityksen, että koko valmennus oli ihan unelmaa, mutta varsinkin alku oli melko hankalaa (vaikkakin paljon helpompaa kuin yleensä) ja siellä oli aina selkä alhaalla ja tuntumaa pakoillen askelia parin onnistuneen askeleen jälkeen, mutta pikku hiljaa ne hyvät pätkät piteni ja selän alas tiputtaminen väheni. Ja yleisfiilis koko hommasta oli vaan niin hyvä! Lisäksi kun oikeasti keskittyy niihin positiivisiin asiohin, niin itse oppii nopeammin. Koko oma olemus on valmiiksi positiivisempi jolloin sitä oppiakin on helpompi ottaa vastaan. Toki pitää tiedostaa omat virheensä ja heikkoutensa, mutta ei jäädä vatvomaan niihin vaan poimia joka kerta ne asiat mitkä onnistui hyvin sillä kertaa. Se voi olla hyvinkin pieni asia, mutta sillä voi olla suuri merkitys. Esimerkiksi olen hyvin tyytyväinen siihen, etten jäänyt Vellon suuhun roikkumaan vaan uskalsin antaa sille tilaa edestä ja tämä ei todellakaan ole omalla kohdallani mitenkään itsestään selvyys. Jollekin toiselle se tunnin positiivinen asia voi olla vaikka se, että osasi itse katsoa joka kerta oikean kevennyksen. Haastankin kaikki miettimään joka kerta oman ratsastuksensa jälkeen kolme asiaa, mitkä sillä kerralla meni hyvin. Olkoon vaikka kuinka pieniä asioita.

Ja edellisessä postauksessa taisin puhua kisavideoista, mutta on varmaan parempi etten tunge niitä nyt tähän muutenkin pitkään epistolaan. Mainitsin myös kuntosalilla käynnin ja tähän liittyy kuntotesti, jonka Anne teetti muutamille meistä. Sen tulos ei todellakaan ollut mitenkään kovin imarteleva, joten jotain on tehtävä..

Viihh...

Huh, onpas taas taukoa kertynyt.. ja paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun.

Vellon kanssa käytiin kesällä aika tasaiseen tahtiin kisoissa. Lähinnä estekisoissa ja mentiin 80cm ja 90cm aikalailla joka kisoissa. Käytiin myös parissa uudessa paikassa ja yhdet kakkostason kisatkin. Melkein joka kisoista tuli vähintään toisesta luokasta sijoitus, joten homma on alkanut pyöriä ihan mukavasti. Vieläkin ongelmana on välillä turhan herkästi putoavat puomit, mutta muuten Vello hyppää tuon 90cm:kin niin kevyesti, että ensi vuoden tavoitteeksi on asetettu metri, korkeus jota en ole itsekään hypännyt kuin ihan muutaman kerran jonkun jumppasarjan päässä, siis totaalisen uusi korkeus meille molemmille.

Suojakalliolla Päijänne Jumping, 90cm (2. taso)

Vellon kanssa on myös käyty harjoittelemassa maastoesteillä ja se alkaa niilläkin olla jo melko varma. Vaikeammat tyypit tarvitsee vielä harjoituttaa varmemmiksi (esimerkiksi maahauta ei oo ollenkaan meidän juttu), mutta vesi on aina hyvä elementti poitsulle. Kesällä sen huveihin kuuluikin kaataa vesiastiat laitumella ja läträtä siellä, ei siis ihme että veteen meno ratsainkaan ei tuota ongelmia.

Korpikylässä syksyllä, täällä käytiin pariin kertaan kisoissa ja Vello oli tosi rentona, vaikka oli sille ihan uusi paikka. Kuvan ottajaa en valitettavasti muista :/

Kävimme myös syksymmällä yhden matalan tason kenttäkisat, joissa kouluohjelmana oli tuttarin koulurata ja esteet sitten korkeudella 60cm. Edellispäivänä kävimme Takkulassa harjoittelemassa vähän maastoesteillä Tolmusen Petrin johdolla (joka kisoissa oli ratamestari ja estetuomari), joten Vello oli vähän väsynyt, mikä ei koskaan ole hyvä kouluohjelmaa ajatellen. Se oli sen verran virittynyt, että mun oli pakko keventää kun jokaisesta pienen pienestäkin eleestä se yritti laukalle. Onneksi olin lähtövuorossa sen verran ajoissa ettei esteosuudet olleet vielä alkaneet, ne kun ratsastettiin siinä ihan vieressä ja joku olisi niistä saattanut ottaa vähän kipinää..
Kouluosuuden jälkeen vaihdettiin vain nopeasti suitset ja laitettiin suojat ja paineltiin samoilla lämmöillä esteille. Yksi verkkahyppy okserille ja sen jälkeen rata sellaisessa rauhallisessa temmossa ja puhtaasti. En oikonut, mutta en ratsastanut myöskään ylipitkiä teitä hevosta säästääkseni. Tämän jälkeen hepot koppiin päiväheinille ja Anne kävi hakemassa meille ruokaa sillä välin. Kisoissa olimme siis Veronican kanssa ja Anne tuli paikalle vasta tuntien loputtua, ehti juuri näkemään meidän molempien kouluradat. Ehdittiin hyvin syödä itsekin ennen maastoradan kävelyä.
Ihanne aika maastoon oli 1,5 minuuttia nopeudella 400m/min. Rata oli myös melko tekninen ja siellä oli paljon tiukkoja teitä, joten koko matkaa ei voinut vain painella täysiä. Olikin vain muutama ratsukko jotka pääsivät ihanneaikaan (toinen jopa vähän ali) ja meillä Vellon kanssa tuli 3 sekuntia yliaikaa. Eka este oli kentällä, jonka jälkeen piti laukata maneesin viertä sinne taakse missä suurin osa maastoesteistä Takkulassa on. Tässä kohtaa oli yleisön alue erotettu nauhalla radasta, mikä järkytti muutamia hevosia (Kansas veti liinat ihan kiinni ennen kuin pääsi kentältä pois ja Vellokin yritti häipätä toiseen suuntaan). Veden läpi oli suht pitkä matka laukata ja vaikka vesi oli matalalla, niin sitä ei meillä kotona pääse harjoittelemaan, se siis söi voimia hevosesta ja Vello olikin kentälle takaisin tullessa jo ihan valmis lopettamaan. Jäljellä oli kuitenkin vielä kolme estettä, joista ensimmäinen ylitettiin kuin hidastetussa filmissä, jonka jälkeen sain pojan taas vauhtiin. Viimeisen esteen jälkeen rutistin vielä kaikki loput irti ja maalilinja ylitettiin kovemmassa laukassa kuin mitä olen Vellon kanssa koskaan mennyt. Mutta kyllä kävin mun pohkeetkin kuin singerillä ikään, niin paljon se vaati tuossa vaiheessa eteen ratsastusta (harvinaista herkkua Vellolla). Tulikin hyvät loppukäynnit kun jäätiin odottamaan lopullisia tuloksia. Kouluosuuden jälkeen olin 11. sijalla, mutta niin vaan noustiin puhtaan esteradan ja pienen aikavirheen ansiosta neljänneksi lopullisissa tuloksissa ja päästiin siis sijoille. Ihan superkivaa oli ja ensi kesänä on kyllä pakko päästä oikeisiin kenttäkisoihin. Kvaalit on jo sekä harrasteeseen että tuttariin tänä kesänä rataesteiltä hommattu.

kenttäkisojen palkintojen jaosta

Katinka siirtyi alkukesän ontuilun (ja klinikka reissun) jälkeen eläkkeelle ja tekee enää satunnaisia tunteja, nekin lähinnä alkeistunteja. Samoin tein se siirtyi pihattoon asumaan ja saa nyt ekaa talvea moneen vuoteen pitää karvansa. Se onkin jo kunnon pufpuf-kunnossa ja mahan ympäryskin on päässyt pikkaisen kasvamaan kun liikuntaa ei juuri tule. Se kävi myös elokuun vierailemassa viehättävän nuorukaisen luona ja tulos tältä reissulta on toivottavasti vielä kyydissä. Vuorokausia on tällä hetkellä noin 100 plakkarissa ja ultralla varmistettu että siellä ainakin jotain on ollut kyydissä. Tätä tulosta odotetaan jo kovin innolla koko talliporukan kanssa.

Mulla on videot lähes joka kisoista, joten laittelen niitä vielä näkyviin seuraavaan postaukseen. Samoin on videon pätkiä Sanna Siltakorven pitämästä kenttävalkusta, jossa alkusyksystä Vellon kanssa käytiin (HIHS-viikonloppuna).

Päivitystä ja kisavideoita

Huh, vähän taas jäänyt vai.. pääsiäisen kouluvalkku video oli melkein valmis ja sitten tein jotain ja ilmeisesti tallensin sen päälle vanhemman version.. todella paljon vanhemman eli leikkaamattoman.. ähh..

No pääsiäisen jälkeen on joka tapauksessa käyty yhdet koulukisat (kaksi c-ohjelmaa) ja kahdet estekisat (joista toiset kaksipäiväiset). Näistä kaikista on videot ja laitankin ne tänne.. Näiden lisäksi kotona on hypätty kahdet kisat, joista ensimmäiset vesisateessa huhtikuun lopulla (70cm ja 80cm) ja toiset viikko sitten oikein lämpöisellä kelillä (75cm ja 85cm). Robbyn valkut on myös alkaneet ja Vellolla olikin aika hyppypainotteinen pätkä tässä viime viikolla, kun ensin oli sunnuntaina tallin kisat, tiistaina Robbyn valkku ja pe-la Takkulan Tuoppi kisat, jossa me kisattiin minituopista (80cm ja 90cm). Tässä oli muutenkin rankempi kausi, kun maastoon ei päässyt ja treenit lisääntyi talveen verrattuna. Väsymys alkoi jo näkyäkin Vellossa, sekä henkinen että fyysinen väsymys. Hienosti kuitenkin jaksoi tuon kaksipäiväisen kilpailun, vaikka toisena päivänä kyllä huomasi väsymyksen mm. siitä, että kisapaikalla pystyi seisomaan ihan pitkin ohjin ja vaikka halailemaan selästä käsin Velloa eikä se reagoinut millään lailla. Normaalisti tuosta olisi pitänyt vähintään hätkähtää. Käytinkin vähän tilaisuutta hyväkseni ja tein kaikkea pientä selästä käsin, jolloin toivottavasti Vello oppi että kaikki liikahdukset eivät ole pahasta.

Mutta tässä näitä videoita..





Näissä koulukisoissa Vilja oli Katinkalla ja oli C:1:ssä toinen, poni sai vielä maininnan reippaudesta ja yksi laukannosto oli jo melkein liiankin terävä. Hyvin harvinaisia kommentteja Katinkan kouluratapapereissa. Liikkui kyllä tosi kivasti. Beessä ei sitten peräänanto ollut niin hyvä, joten pisteitä vähän vähemmän, mutta puolen välin paremmalla puolella oli muistaakseni sielläkin. Vellon kanssa saatiin C:1:ssä kasi sisääntulosta, muuten sitten nelosesta kutoseen (oliko joku seiskakin..), prosentit oli 58 ja risat sekä 57 ja risat eli aika samoja kuin edellisissäkin kisoissa. Vello oli kyllä näissä tasaisempi ja sain ratsastettua pikkaisen parempaa ravia. Tuomari oli vähän tiukempi ja arvostelu selvästi tiukkeni luokkien vaikeutuessa, niin kuin kuuluukin. Kyllä Vellostakin vielä kouluheppa tehdään ^_^.




Nämä estekisat mentiin kivassa vesisateessa. Onneksi kentän pohja pysyi hyvässä kunnossa ja Velloa nuo sateet ei haittaa (ratsastajaa kyllä..). Lisäksi edellisviikon tallin kisat oltiin käyty ihan samanlaisessa kelissä. Tässä hypättiin siis meidän toinen ulkopuolinen kasikymppi ja aamulla käytiin vielä ennen kisoja Vellon kanssa Katin kouluvalkussa. Pientä väsymystä oli havaittavissa, joten kasikymppiin lähtiessä vaan pidin itselleni puhuttelun: ei voi nypeltää laukkaa pois, kun ei jaksa hypätä hitaasta laukasta väsyneempänä. Eikä nypelletä pikkuaskelia ennen esteitä, että harjasta kiinni vaan ja anna sen mennä. Hyvin toimi!




Vika video on siis kahdelta peräkkäiseltä päivältä. Välissä tosiaan tallin kisat edellisten kisojen jälkeen sekä yksi Robbyn valkku (jossa mentiin kyllä aika pientä ja meitä oli viisi samassa ryhmässä). Väsymystä oli havaittavissa ja verkat pidettiinkin tosi lyhyinä, ekaan luokkaan pari hyppyä (ekana päivänä taisin ottaa viisi, joista yksi oli ristikolle) ja tokaan luokkaan vain yksi hyppy. Eka luokka siis lähinnä toimi verryttelynä Tuoppi-luokille. Muuten olisin hypännyt toisena päivänä vain Tuoppi-luokan, mutta tuntui vähän riskiltä lähteä ekaan ysikymppiin (Vellon kanssa ikinä) ilman matalampaa luokkaa pohjalle. Väsyessään Vello alkoi painua tosi paljon vasemmalle hypyssä, joten ohjailin reilusti oikeaan reunaan. Kasikymppiä meni kivasti, ysikympissä vitoselle vähän jäin ehkä tuuppaamaan liikaa tai en auttanut kunnolla ylös, jolloin mukaan tuli puomi ja siitä pieni rytmin sekaannus, jolloin kutoselle tultiin huonolla askeleella todella lähelle ja siitä myös puomi, vaikka Vello ponkaisi etuosan kyllä tosi reilulla ilmavaralla (kuvista näkyi hyvin). Olen kuitenkin tosi tyytyväinen meidän ekaan ysikymppiin, vaikka oikeasti lähdinkin sitä tuplanollaa siitä hakemaan. Ekan päivän jälkeen oltiin Tuoppi-kisassa vitosina, mutta tiputtiin aika paljon alemmas noiden pudotusten takia (jäätiin ysikympissä tokavikaksi). Hevonen kuitenkin hyppäsi, itseä ei hypyt pelottanut (jännitti jotkut hiukan), selvittiin sarjoista hyvin eikä Vello jäänyt mahastaan kiinni puomeihin :)
Katsotaan vielä palaanko seuraavissa kisoissa kuitenkin seiska-kasikymppiin vai jatketaanko tätä ysikymppiä.. Nyt Vello on ansainnut maastoiluviikon (ehkä pari valkkua saadaan sinne ujutettua, mutta..)

En ole myöskään unohtanut menolaskelmia, pitää vain muutamat tarkistaa kuiteista, kun en ole muistanut heti merkitä ylös..

Pääsiäisen tehotreenit

Vaikka pääsiäistä edeltävä viikko menikin taas vähän penkin alle noin niin kuin ratsastelun osalta, niin pääsiäisenä tulikin sitten tehtyä taas senkin edestä. Maanantai-iltana sain Annelta puhelun, että Katinka oli könkännyt takajalkaa tunnilla sen verran, että piti vaihtaa pois (kun ei liikkeessä lähtenyt menemään paremmaksi). Jalasta ei kuitenkaan mitään ollut löytynyt ja aamulla oli tarhaan mennessä jo vähän paremman näköinen. Olin itse menossa tekemään iltatallin, kun Anne lähti reissuun, mutta koska pidin myös kaksi tuntia jäi Vellon liikutus sikseen. Katinkaa kävin ennen tunteja sen verran juoksuttamassa tarhan edustalla, että paikansin ontuman oikeaan takajalkaan ja ongelma tuntui olevan jossain ylempänä kuin varsinaisesti jalassa. Vaikeinta näytti olevan jalan nostaminen ilmaan ja se kävi hitaammin kuin toisella jalalla. Samoin askel oli lyhyempää, mutta poni kyllä suostui liikkumaan. Mustan viimeisestä piikityksestä oli vielä jäänyt jäljelle kipulääkettä (flunixin), joten heitin sille iltaruokaan yhden pussin. Nanna vielä aamulla kävi läpi jalan eikä hänkään löytänyt mitään ja oli kuulemma mennyt tarhaan ihan puhtaan näköisesti. Illalla tallia tehdessäni olin vielä havaitsevinani pientä jäykkyyttä, mutta poni ravasi itsekseen nöpöhölkällä koko matkan talliin. Laitoin kuitenkin vielä iltaruokaan taas kipulääkettä, jotta varmasti olisi seuraavanakin päivänä kivuton ja liikkuisi hyvin itsekseen tarhassa.

Vello jäi siis liikuttamatta molempina päivinä, kun aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Tiistaina osansa lohkaisi nuo tuntien pidot ja keskiviikkona olin niin myöhään töissä, että tallillekin lähdin vasta vähän ennen kahdeksaa pienen lepäilyn jälkeen. Iltatallissa meni vielä vähän kauemmin kuin normaalisti, koska raahasin pihatollekin vettä. Yleensä tallilla täytetään vedet traktorilla isosta säiliöstä (kesäaikana säiliöt tarhoilla, joten helppo kenen vaan täyttää, talvella ei voi jäätymisen takia pitää), mutta koska reissussa oli myös Annen mies, niin käsipelillä mentiin. Siirsin yhden saavin lähemmälle portille, jotta vedentäyttö matka olisi huomattavasti lyhyempi. Tiistaina olikin vielä hyvin vettä jäljellä aamun täytöstä, joten vein vain pari pienempää ämpärillistä autolla. Nyt vedin liukurilla ja isolla saavilla. Epäkiitollista hommaa, kun jotkut yritti heti kaataa vesisaavin. Kaikki kävi kuitenkin huikat ottamassa, mikä oli tärkeintä.

Torstaina painettiin taas töitä lähemmäs 12 tuntia, joten talleilu vaan yksinkertaisesti jäi. Perjantaina kuitenkin oli jo vapaa, joten kävin aamupäivästä Vellon kanssa maastossa vajaan tunnin lenkin. Pohja oli melko raskas, enkä halunnut liikaa väsyttää poikaa, kun tiesin sunnuntaista tulevan erittäin raskaan. Tallilta lähdin Tampereelle moikkaamaan siskoa ja tulin takaisin vasta lauantai-iltana. Olin jo Viljan kanssa sopinut aikataulun seuraavalle päivälle ennen kuin esteratsastuskilpailuiden lähtölistat tuli, joten aamulla oli puolihoppu. Ehdin hakea kopin ennen kuin otin Viljan kyytiin (asuu kätevästi siinä matkan varrella) ja sitten paineltiin tallille. Vello oli juossut Annea karkuun, joten se ei ollut valmiiksi haettu ja olivat tietenkin lähteneet jo lähiportilta takaisin pihattometsään ja Vilja sitten joutui kävelemään kauemmas hakureissullaan. Mä pakkasin sillä aikaa kamoja autoon ja otin muutenkin kaiken tarvittavan esiin. Vello on onneksi klipattu, joten sen puunaus on nopeaa, vähän joutui kostealla sienellä muutamia läikkiä pyyhkimään, mutta onneksi häntä oli puhdas. Kyytiin tuli vielä Vertsun ratsu, eikä meillä niin hengen hätää ollut, mutta Annen piti lähteä ripeästi kun olivat ensimmäisessä luokassa Kisulla ja Orhideella. Jäimme sitten Viljan kanssa pakkaamaan Vellon ja Epronin kyytiin Saaran äidin avustaessa. Epron onneksi meni sen kummemmitta kyselyittä ja Vellollekin ehdin vain virittää liinan taakse, kun se jo kävelikin kyytiin eli pääsimme myös hyvissä ajoin matkaan.

Ajattelin että parin viikon hyppytauko ei olisi kovin paha, kun nyt on kuitenkin hypätty säännöllisesti. Vello oli kuitenkin ihan liikaa taas menossa ja vaikka tulikin jarrusta jotakuinkin läpi parin esteen jälkeen suoritetun pysähdyksen avulla oli radat melko kamalia. Vello yritti viedä jolloin mä jouduin jäämään tekemään vain pidätteitä ja rytmistä tuli epätasaista. Selvittiin kuitenkin hengissä meidän ekasta ulkopuolisesta kasikympistä, vaikka yksi vietiinkin ihan kunnolla alas (hevonen jäi vähän turhan matalaksi enkä auttanut tarpeeksi nopeasti). Aurinko teki vielä toiseen päähän kunnolla valoläikkiä ja ovien raosta tuli sellainen kapea juova, jota Vello ilmeisesti luuli puomiksi, kun sen yli piti aina hypätä ja ottaa hirveä spurtti. Ei siinä mitään, mutta ekalle mentäessä se piti "ylittää" ja sitten olikin jo nenä kohti ekaa estettä ja hevonen painamassa hirveää kyytiä. Palkinnoille ei tällä kertaa päästy, kun jouduin himmailemaan koko ajan. Ehkä sitten kesällä ulkokisoissa, kun on isolla kentällä tilaa vähän painattaakin :D
Seiskalle en löytänyt oikein hyvää paikkaa kummallakaan radalla ja jätin ratkaisun ihan liikaa Vellon kontolle, mistä johtuen olin isommalla radalla itse tosi huonosti mukana. Vello vielä kompastui alas tullessa, joten käännös vasemmalle meni todella tiukille, maneesin seinä oli hyvin hyvin lähellä.  Radat oli onneksi samat (tai kasikympin ykkösvaihe oli sama kuin seiskakympin rata), joten ei tarvinnut käydä kävelemässä kuin kerran (käveltiin jo ennen kisojen alkua) eikä opetella kahta rataa.

Kisojen jälkeen Vello sai jäädä karsinaan pienen heinäannoksen kanssa ja iltapäivällä meillä olikin vielä kouluvalkku. Tein Vellon kanssa vähän kevyemmin ja pidin useamman kävelytauon, mutta hyvin poika jaksoi. Aluksi oli vähän höntyilemässä, kun kisafiilis oli vielä selvästi päällä.
Seuraavan päivänä oli toinen kouluvalkku ja Vellokin oli jo vähän rauhallisempi, mitä nyt yritti välillä vältellä työntekoa "pelästymällä" jotakin. Ekalta päivältä on videopätkiä, kun Vilma tuli kuvailemaan, tokan päivän video onkin ihan lumisadetta, kirjaimellisesti. Viritin kyllä kameran kentän laidalle muovipussin suojiin, mutta linssi keräsi kaiken lumen ja peitti kuvan melko tehokkaasti. Kirjoitan koulutreeneistä tarkemmin videon kera ihan omaan postaukseensa.

Puolitehoinen ratsastaja

Vellolle tuli taas ihan liian kevyt viikko vaikka toisaalta se on voinut olla ihan hyväksikin rankemman viikonlopun jälkeen. Mutta ei se ainakaan sen vatsanympäryksen pienentymistä edistä. Mulla meni vaan keskiviikkona ihan todella myöhään töissä, kun tiistaina tosiaan sateli vettä ja yöllä oli kuitenkin pakkasta. Loskat oli suurimmalta osin aurattu, mutta sitten ne aurausjäänteet oli jo jäätyneet, niin piti koko ajan hyppiä autosta pois ja jako venyi älyttömästi. En siis vaan jaksanut lähteä enää tallille. Torstaina mulla taas oli fyssari, kun mun nilkka ja jalkapöytä on rasittuneet sen takia, että pohkeet ja akillesjänteet on ihan ylikireinä. Nilkan kaikki nivelet ei siis ole päässeet liikkumaan oikein ja silloinhan helposti rasittuu joku paikka. Näitä on nyt OTM-fyssarilla käsitelty neljä kertaa ja vielä ois yks kerta jäljellä tämän jälkeen. Ton fyssarin käsittelyn jälkeen tulee jalat turhan kipeiksi jos lähtee vielä tekemään jotain, huomasin tän parin ekan kerran jälkeen kun sattui tunnin pitoa ja iltatallin tekoa niille päiville eli parempi vaan olla loppuilta ihan rennosti. Oon jotenkin ihan toispuoleinen ollut nyt jaloistakin, vasemmassa kramppas lonkka kun fyssari vielä venytytti mun reisiä ja pakaroitakin lopuksi, oikeassa se venytys sentään tuntui siellä missä pitikin.
Pitää kyllä varata aika koko vartalo hierontaan tässä joskus lähiaikoina, niin saisi noita jumeja taas vähän pehmitettyä.

Torstaina olin jo töissä ihan köhäinen ja edellisyönä en ollut juuri paria tuntia enempää nukkunut, kun vaan yskitti koko ajan. Vähän nosti lämpöäkin iltapäivää kohden, onneksi olin vain sisähommissa (askelia kertyi silti se parikymmentä tuhatta o.O), mutta kotiinkaan ei viitsinyt kesken päivän lähteä, kun fyssari oli tosiaan töiden jälkeen. Mulla tota työmatkaa kertyy kuitenkin reilu kaksikymmentä kilsaa suuntaansa ja fyssari on työkaupungissa, niin huvikseen ei viitsi edestakaisin ajella. Perjantaille se sitten nostikin ihan kunnolla jo lämpöä ja olo oli muutenkin aika karmaiseva. Yskä sentään alkoi vähän helpottaa, mutta sairauslomallehan se oli jäätävä eikä siinä kunnossa voinut tallillekaan lähteä. Eli kolmas vapaa peräkkäin Vellolle ja sen mahan ympärykselle.

Kuvituksena näitä viime viikonlopun koulukisakuvia. (c) Jonna Pyymäki

Lauantaina ei onneksi enää ollut lämpöä, joten uskalsin lähteä hyvin vaatteilla pakattuna ja varusteltuna nenäliinoilla sekä kurkkupastilleilla tallille kouluvalkkuun. Tehtiin kevyesti, myös sen takia että Annen Kisulla oli ollut rokotus pari päivää aiemmin, mutta myös mun vajaakuntoisuuden vuoksi. Hevonen ei sitten kyllä mikään vajaakuntoinen ollut, mutta aika nopeasti sen sai keskittymään ja kuuntelemaan. Itseasiassa jo heti käynnissä sain hyvin pyöreäksi ja samoin ravissa, joskin siinä se aina välillä yritti lähteä tekemään omia hommiaan, niin nyt sen saa nopeasti jo reagoimaan sisäpohkeella ja asetuksella. Joskus tarvitsi kyllä vähän ulkopohjettakin, jotta ryhdistäytyi, mutta reagointi on huomattavasti aikaisempaa nopeampaa. Tai sitten mä oon vaan nopeampi ja tehokkaampi.

Aloitettiin joka tapauksessa käynnissä ja pitkillä sivuilla takapään siirtelyä sisään ja ulos niin, että hevosen piti lähteä viemään haluttua takajalkaa heti ensimmäisestä merkistä, ihan sama kuinka paljon, mutta reaktion oli tapahduttava. Kisu teki tätä harjoitetta pohkeenväistönä ja Vellolla se oli sulkua, jolloin pystyin hyvin käyttämään taivutusta myös hyödyksi pyöreänä pitämiseen. Raviin siirryttiin samaisessa tehtävässä, mutta niin, että siirtymä piti tapahtua samalla hetkellä kun hevonen lähtee viemään takajalkaa ristiin. Eli se joutui samaan aikaan ponnistamaan eteen- ja ylöspäin sekä viemään jalkaa sivulle. Otti muuten kolme yritystä että nämä tapahtui yhtä aikaa, muuten väistö tuli aina ensin ja ravi vasta seuraavassa askeleessa. Epäilen kyllä että ratsastajalla oli tässä vähän enemmän osuutta asiassa eikä niinkään hevosen reagoinnissa. Tämän lisäksi tietysti piti pysyä rentona siirtymässäkin, mikä oli kyllä yllättävän helppoa. Vellon ekat ravisiirtymät on aina olleet vähän hätäisempiä, mutta nyt se oli kyllä rentona jo noissa ekoissakin, edistystä siis, ainakin tällä kertaa. Kaikkien näiden harjoitusten perimmäinen tarkoitushan tällä hetkellä on opettaa Vellolle uutta tapaa liikkua ratsastajan kanssa eli sen, että voi pysyä rentona siirtymisissä yms. ja kantaa itseään samalla. Toki näiden harjoitusten tarkoitus on myös notkistaa ja vahvistaa samalla, mutta Vellolle tällä hetkellä jopa niitä tärkeämpää on se henkinen puoli näissä valkuissa ja sitä mä yritän aina itsenäisesti mennessäkin pitää mielessä. Eli mieluummin hyvin valmisteltuna pari oikeanlaista siirtymää tai harjoitetta oikein jo ekoista askelista kuin monta toistoa väärin. Helpommin sanottu kuin tehty kyllä.
Ravissa jatkettiin samaa ja taas sen siirrettävän takajalan piti lähteä heti siitä ekasta merkistä. Musta kyllä tuntuu että välillä istuin itse Vellon liikettä vastaan ja ehkä estinkin sitä tekemästä tai sitten en vaan tuntenut kun se siirtyi vähän. Harmi kun en tajunnut ottaa videokameraa kuvaamaan kentän laidalle, kun kerrankin oli valoisaa. Olisi sitten itse nähnyt niitä takajalan liikkumisia. Pienten välikäyntien jälkeen rupesimme tekemään ravista laukannostoja samalla periaatteella eli laukka silloin kun takajalka lähtee sivulle päin. Välillä tuli vääriä laukkoja, mutta pääasia oli että heppa reagoi ja pysyi rentona. Tätä harjoitusta Annekin teki sulusta eikä väistöistä. Laukan nostoja tehtiin vain toiseen laukkaan, vaikka väistöjä tehtiin tasaisesti yhä molempiin suuntiin. Aloitimme vasemmassa, mutta valitsin oikean laukan, koska vasemmassa Vello työntää muutenkin sitä takapäätään sisälle päin. Koska laukkaa mentiin vain muutama askel eli lähinnä nosto ei sillä ollut niin väliä vaikka olikin vastalaukka. Lisäksi vastalaukasta on meille muutenkin hyötyä harjoitteena, vaikka sitä mennäänkin vain suoralla. Anne teki myötälaukasta, koska Kisu on kuitenkin vielä sen verran nuori. Välillä tosiaan tuli niitä vääriäkin laukkoja ja aluksi heitin itseni ihan irti hevosesta noston jälkeen. Kati oli ihan ihmeissään, että mitä helkuttia mä oikein puuhaan. Ravissa istuin nätisti ja kun nostin laukan niin, tsip - heitin itseni irti. Katin sanoin: anna sen kantaa sua, kun sitähän sä sille olet koko ajan opettanut. Onnistu se sitten lopulta, en oikein tiiä mikä itselle aluksi tuli tuossa. Oikeaan kierrokseen tein sitten vasenta laukkaa ja kuten olin ajatellut, niin vastalaukkana Vello ei yrittänyt niin pahasti työntää sitä pyllyään vasemmalle, varmasti osittain kun aita on siellä vastassa. Lopuksi vielä ravia, ensin vähän isommilla askelilla (joissa mä en meinaa osata vielä istua), kun kerran oli hyvin rentona ja sitten vielä venytellen kevyessä ravissa. Vello oli aika hyvin kaikkensa antanut, vaikka mä pääsin aika kevyellä ja Vellonkin väsymys oli varmaan suurilta osin henkistä. Onneksi se on karvaton nyt, muuten olisi taas ollut ihan läpimärkä. Hyvää oli, että vaikka ratsastaja oli puolitehoinen, niin hevonen ei.

Tynkäkaula.. (c) Minna Kotajärvi

Huh, tulipa pitkä jaarittelu ja näin vielä kuumeen jälkimainingeissa ei välttämättä edes kaikkein selkeintä tekstiä, anteeksi siis siitä.

Estevalkku video

Tässä vielä viime viikonlopulta estevalmennuksesta video. Videolla kuuluu taas puhe ja on aika paljon alkuverkkaakin. Mietin hetken, että julkaisenko tämän nyt vai odotanko siihen asti, että saan muutaman vanhemman laitettua ensin, mutta päädyin nyt tähän, kun tämä on valmiiksi editoitu jo.

Tiesin Vellon olevan väsynyt kahden edellisen päivän jäljiltä, joten tein alkuverkkaa vähän kevyemmin ja lyhyemmin kuin muut. Hyppyjäkään ei otettu turhan paljon. Vilja talutteli aika kauan käynnissä ennen kuin itse kiipesin selkään (yritin irrottaa autoa lumipenkasta sillä välin). Vello oli aluksi vähän jäykkä, mutta vertyi kävelytyksessä. Sen verran siinä on vielä vinoutta, että jännittyessään kovasti tai ollessaan jäykkä se ottaa helposti vasemmalla takasella lyhyempää askelta. Anzu on onneksi tulossa tässä parin viikon sisään hoitamaan taas Vellon, niin saa kaikki epämääräiset jännitykset pois.

Ihan videon alussa näkyy Vellon reaktio puomeihin. Jostain syystä ne on sille aina järkyttävät, vaikka olisi niitä kuinka usein mennyt. Videolla näkyy myös todella hyvin kuinka vasemmassa laukassa takapää työntyy sisään, vaikka kuinka yritän sitä oikaista.
Vellon yhden esteen ohimeno pääsi yllättämään mut täysin, enkä ole ihan varma mistä johtui. Tollaista se teki paljon alussa, kun ei ollut vielä hyvin pohkeiden välissä. Vellohan hyvin harvoin pysähtyy esteen eteen, ellei sitten ratsastaja heitä ohjia pois, silloin se pysähtyy kavaletinkin korkuiselle. En tiedä oliko se tuossa niin pahasti vain vasemman pohkeen päällä vai saiko väsymys sen kokeilemaan tällaista vaihtoehtoa. Tällä kertaa osasin kyllä tukea paljon paremmin pohkeilla, kuin viime kerralla väsyneemmällä Vellolla hypätessä.

Vello voi olla joka kerta hypätessä ihan erilainen ja se millainen se on, tietää varmaksi vasta ensimmäisen esteen jälkeen. Lisäksi se usein muuttuu jopa treenin aikana erilaiseksi ratsastaa (kun esimerkiksi pidätteet menee läpi ja se jääkin odottamaan) ja mulla on välillä suuriakin vaikeuksia pysyä mukana noissa muutoksissa ja muuttaa omaa ratsastusta tarpeeksi nopeasti. Musta oli siitä simppeli, että sitä ratsastettiin lähes poikkeuksetta samalla tavalla, vaikka se joskus olikin enemmän menossa kuin yleensä.

Rankan viikonlopun jälkeen Vello sai maanantain vapaaksi (mulla on maanantait ja keskiviikot tosi pitkiä päiviä töissä) ja tiistaina lähdettiin Annen ja Kisun kanssa maastoon. Oli sellainen vesisadekeli ja hanget pehmenneet hyvin, joten käytiin ravailemassa ihan umpihangessa yhdellä pätkällä (aika pitkä pätkä) ja sen jälkeen vielä käveltiin kunnolla hangissa. Oikein kunnon rämpimisreissu. Kisu väsähti selvästi ja Vellokin kyllä väsyi, mutta onhan sillä vanhempana parempi lihasvoima ja kunto. Hangesta kun päästiin pois, niin Vello olisi halunnut välillä jopa hilluskellakin, että energiaa jäi kyllä vielä. Meillä on onneksi ollut ihanan paljon lunta tänä talvena ja nytkin suurin osa tuosta hangesta oli ihan polviin asti hevosia, paikka paikoin taisi jopa mahakin vähän viistää hankea.
Pellolla meillä on aurattu rata, jossa yleensä päästellään menemään ja siellä jos haluaa kahluuttaa niin radan keskellä on sitten syvempää hankea. Se vaan tuppaa olemaan jo läpi kahlattu, niin on ihan täynnä jälkiä ja niin ollen vaikeampi mennä. Sen takia oli kiva kun löydettiin ihan koskemattomat hanget.